Kuukausi: joulukuu 2024
-
Uusi vuosi ja uudet kujeet
Kuinka vaihtaa epätoivo paremmasta elämästä uskoon? Vuodenvaihde on aina ollut minulle hetki, jolloin pysähdyn pohtimaan mennyttä vuotta ja unelmoimaan tulevasta. Silti, aivan kuten tänäkin vuonna, sama tuttu epätoivo paremmasta elämästä nostaa päätään. Haluan muutosta, mutta tuntuu kuin jokin sisälläni estäisi tarttumasta siihen. Ehkä sama tunne on sinullekin tuttu? Että haluaisit tehdä niin paljon, mutta väsymys…
-
Kun elämä murenee: tulipalon jälkeiset haavat, unelmien sirpaleet ja taistelu eteenpäin
Joskus elämä romahtaa yhdellä hetkellä. Meille se hetki oli se, kun kotimme paloi. Liekit eivät vieneet ainoastaan taloa ja tavaroita, vaan myös turvallisuuden tunteen, vakauden ja uskon tulevaisuuteen. Se oli traumaattista – mutta se oli vasta alkua. Palon jälkeinen elämä toi mukanaan mielenterveyden romahtamisen, taloudelliset vaikeudet ja huonoja valintoja, jotka veivät meitä yhä kauemmas siitä,…
-
Menneisyyden kokemukset muovaavat nykyisyyttä
Hiljaisuuden panssari – suojautumisen mallit lapsuudesta Kuvittele tilanne: joku puhuu sinulle kiireisenä, ehkä hieman kireällä äänellä. Ei huutamalla, mutta niin, että äänessä on tietty paino. Minulle riittää, että sävy kuulostaa negatiiviselta – se pysäyttää minut kuin kylmä tuuli keskellä kaunista päivää. Sisäinen lapseni herää, ja kaikki menee lukkoon. En vastaa. En tiedä, mitä sanoa. Ja…
-
Yhdessä enemmän – miten yhteisöllisyys tukee mielen hyvinvointia Ilomantsissa
Ilomantsi on jotain paljon enemmän kuin vain kylä. Se on yhteisö, joka kantaa, tukee ja ojentaa auttavan käden silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Täällä ihmiset eivät vain elä rinnakkain – he todella välittävät toisistaan. Tämä kylä on hyvä paikka elää ja kasvattaa lapsia, vaikka elämä toisinaan heitteleekin. Olen saanut itse kokea tämän yhteisön voiman monta…
-
Joulun odotus yksinäisyyden keskellä
Joulun valo, jota en tunne Jouluvalot syttyvät ikkunoihin, kadut täyttyvät kimaltavasta loistosta, ja radiossa soivat tutut joululaulut. Kaikki ympärillä huokuu lämpöä, yhteisöllisyyttä ja toivoa. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun joulu ei tunnu samalta kaikille? Kun sydämessä on kylmä tila, johon valo ei yllä? Minulle jouluvalot ovat joskus vain muistutus siitä, kuinka paljon ulkopuolella kaikesta tunnen…
-
Tonttu Tilkun joulutarinat
Yksinäinen tonttu ja kaukainen viesti Joulukuu toi lumen ja hiljaisuuden vanhalle hylätylle maatilalle, jossa Tonttu Tilkku asui yksin vanhassa, narisevassa aitassa. Seinät olivat kylmät. mutta niistä huokui muistoja menneistä ajoista, jolloin aitta oli täynnä elämää – naurua, kiireisiä askelia ja viljankuivaamisen tuoksua. Nyt aitta oli hiljainen, aivan kuten Tilkun elämä. Hän ei ollut pitänyt itseään…
-
Viikonloppu väsymykselle
Tämä viikonloppu oli odotettu hetki hengähtää. Isommat lapset oli tukiperheessä, ja mielessäni näin loputtoman to-do-listan, joka oli täynnä kaikkea ihanaa ja inspiroivaa. Ajattelin tekeväni koulujuttuja, kirjoittavani blogia, leipovani jouluksi piirakoita ja ehkäpä lopuksi rentoutuvani pelaamalla Sims 4:stä. Olin niin innoissani, että sain pienen hengähdyshetken arjen pyörityksessä. Mutta kuinkas kävikään? Pitkä väsymys, joka oli hiipinyt viikkojen…
-
Joulukalenteri 4-7
Päivittäinen pieni arjen hallintatehtävä – rauhaa joulukiireen keskelle Joulukuu tuo mukanaan valojen lämpöä ja tuoksuvia hetkiä, mutta se voi myös tuntua raskaalta. Lahjalistat, kiireiset päivät ja loputtomat ”pitäisi tehdä” -ajatukset valtaavat mielen. Entä jos tänä vuonna pysähdyttäisit itsesi ja antaisit jokaiselle päivälle pienen hengähdyshetken? Kun otat pienen askeleen päivässä, huomaat, kuinka kaaos ympärilläsi alkaa järjestyä…
-
Tonttu Tilkun seikkailut
Marissan joulukalenteri 1-3 On joulukuun 4. päivä ja olen myöhässä tämän kalenterin luomisen kanssa. Siispä julkaisen jouluaattoon asti 2-3 kertaa viikossa jouluisia aiheita; vinkkejä, tsemppejä ja Tonttu Tilkun opettavaisia seikkailuja. Toivottavasti nautitte. Tonttu Tilkun joulun alku Vanhan, hylätyn tilan aitassa asui tonttu nimeltä Tilkku. Hän oli pieni ja siro, pukeutunut kirjaviin, itsetehtyihin vaatteisiin, ja hänen…
-
Rauniot, joita en voi unohtaa
Koulun piha vilahti auton ikkunasta. Siinä, missä ennen seisoi rakennus täynnä naurua, oppitunteja ja elämää, oli nyt vain sekava kasa tiiliä, lasia, rautaa ja soraa. Paikka, jossa olin joskus pelännyt ja toivonut, oli muuttunut tuntemattomaksi. Viimeinen hetki Katseeni pysähtyi yhteen jäljellä olevaan seinään. Se seisoi yksinäisenä, kuin hauras muisto siitä, mitä paikka olisi joskus ollut.…