Kuukausi: helmikuu 2025
-
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta?
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta? Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua lasten ruutuajasta ja koulujen uusista säännöistä, jotka rajoittavat puhelimen käyttöä koulupäivän aikana. Moni vanhempi huokaa helpotuksesta ja ajattelee, että nyt lapset pääsevät irti puhelimistaan ja saavat vihdoin keskittyä oikeisiin asioihin – yhdessäoloon ja kavereihin. Itsekin arvostan tätä ajattelutapaa,…
-
Kevättalven valo ja Ilomantsi – kun mieli herää talvihorroksesta Tämä talvi… se on ollut raskas. Pimeys on ollut loputonta, ja väsymys on tuntunut luissa ja ytimissä. Päivät ovat valuneet harmaana massana, eikä mikään ole oikein innostanut. Mutta nyt – nyt jokin muuttuu. Aurinko on palannut! Sen säteet taittavat lumen pinnalla kuin timantit, ja linnut laulavat…
-
Tulipalon jäljet – miten trauma näkyy tänään
Tulipalon yö ei ole koskaan täysin poissa mielestäni. Se palaa uniin, mieleeni, hajuihin, ääniin. Hetkessä rauhallinen uni voi vaihtua kauhuun, kuin olisin taas siinä hetkessä – kuulemassa pauketta, tuntemassa kuumuuden, juoksemassa henkemme edestä. Ahdistus ei ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan. Se näkyy arjessa, pienissä ja suurissa asioissa, tavoissani suojella perhettäni ja itseäni. Se…
-
Koulu on poissa – mutta varjot jäivät
Koulu on poissa – mutta varjot jäivät Kesällä palasin vielä kerran. Se oli viimeinen kerta. Vanha koulurakennus oli yhä pystyssä, mutta pian se katoaisi lopullisesti. Oli kuin aika olisi pysähtynyt – seinät, naulakot, kalusteet, kaikki oli ennallaan. Käytävät olivat hiljaisia, mutta ne kaikuivat muistoja. Astelin pitkin tuttua reittiä, jota olin kulkenut vuosia – silloin, kun…
-
Kun maailma tuntuu liian suurelta – Lapsen ja äidin tarina
Kun maailma tuntuu liian suurelta – Lapsen ja äidin tarina Lapsen näkökulma Mä haluun olla hyvä. Mä haluun, että kaikki tykkää musta ja että mut kutsutaan leikkiin. Että joku sanois: ”Tuu mukaan!” ilman että mun pitää ensin kysyä. Mutta joskus musta tuntuu, että en osaa. Mun sisällä on isoja tunteita . Ne kasvaa ja kasvaa…
-
Perheiden itsemääräämisoikeus ja lastensuojelun yliliioittaminen – Missä menee raja?
Perheiden itsemääräämisoikeus ja lastensuojelun yliliioittaminen – Missä menee raja? Meidän perheemme kokemus avaa silmiä siitä, kuinka helposti voi joutua jäämään lastensuojelun ylitulkinnan ja viranomaisten liiallisen puuttumisen jalkoihin. On käsittämätöntä, kuinka tavallisessa arjessa elävä perhe voi joutua kohtaamaan turhaa byrokratiaa ja ylimääräisiä epäilyksiä, kun suurimmat huolenaiheet ovat meillä itse päätettävissä. Me olemme perhe, jossa on ADHD-lapsi,…
-
Elämänkerta, jota en koskaan aikonut kirjoittaa
Jos joku olisi sanonut minulle vuosia sitten, että kirjoittaisin jonain päivänä elämänkerran, olisin nauranut – tai itkenyt, riippuen päivästä. Minä en ole koskaan ollut se, joka kertoo tarinansa ääneen. Olen ollut se, joka kantaa, joka selviää, joka peittää omat arvet ja auttaa muita. Mutta nyt on aika rikkoa se hiljaisuus. Tämä ei ole pelkkä selviytymistarina.…
-
Äiti, joka yritti vain juoda kahvinsa lämpimänä
Tässä sitä taas ollaan. Tukka pystyssä, sukat eri paria, paita todennäköisesti väärinpäin (mutta en tarkista, koska en jaksa korjata tilannetta, jos näin on). Pyykkivuori on saavuttanut Everestiä muistuttavat mittasuhteet, tiskikone laulaa samaa surullista lauluaan jo kolmatta kertaa tänään, ja jossain kaukana kuuluu epäilyttävä kolahdus, mutta koska huuto ei seuraa perässä, päätän olla välittämättä. Ainoa tavoitteeni…
-
ADHD- äidin uupumus
Adhd-äidin uupumus: Kun keho sanoo stop Viikonloppuna meillä oli lasten synttärit. En leiponut mitään itse, kaikki tarjottavat ostettiin valmiina. Yritin tehdä juhlista mahdollisimman helpot itselleni, ja silti ne kuormittivat minut henkisesti aivan puhki. Nyt on keskiviikko, enkä ole jaksanut juuri mitään koko viikkona. En ole käynyt missään, en ole avannut tietokonetta, en ole kirjoittanut. Olen…
-
Yksinäisyyden hiljainen huuto
Yksinäisyyden hiljainen huuto – Onko meillä aikaa oikeille yhteyksille? Yksinäisyys on monille meistä kuin varjo, joka ei koskaan täysin katoa. Sen kanssa oppii elämään, mutta ei koskaan tottumaan. Se hiipii läpi elämän, niin arjessa kuin juhlassakin, vaivihkaa ja äänettömästi. Tänä päivänä, kun yhteys toisiin on vain näpäytys näytöllä, yksinäisyys tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.…
-
Väsyneen mielen ja kehon viikko
Väsyneen mielen ja kehon viikko – onko tämä uupumusta? Tämä viikko on ollut raskas. Ei fyysisesti, mutta henkisesti ja kokonaisvaltaisesti. Sellainen väsymys, joka tuntuu jokaisessa solussa, vaikka mitään erityistä ei olisi edes tapahtunut. Päässä pyörii miljoona asiaa, mutta silti en saa mitään aikaiseksi. Lapset odottavat innolla syntymäpäiväkemuja sunnuntaina. Yleensä rakastan leipoa itse, suunnitella tarjottavia, tehdä…
-
Tulipalo – Selviytymistarina tuosta kauhun yöstä
Kun elämämme oli hiuskarvan varassa, kun aamuyön pimeinä tunteina taistelimme tiemme läpi palavan talon, sulavan katon alta. Leikkaisin sut irti kolariautosta, Raahaisin ulos palavasta talosta ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin mä käynnistäisin sun sydämen Laura Närhi – Supersankari SINÄ YÖNÄ UNELMAMME TUHOUTUI JA MENETIMME OSAN ITSESTÄMME. SUOJELUSENKELI OLI PAIKALLA, KOSKA PÄÄSIMME POIS. LEVÄTKÄÄ RAUHASSA…
-
Kun äiti kaipaa käytännöllisyyttä ja luksusta
Lola Lykke -äitiysvyö testissä Blogikirjoitus sisältää mainoslinkin Lola&Lykke, merkitty *-merkillä* Äitiydessä on yksi pysyvä totuus: kroppa saa kyytiä. Siinä missä mieli venyy multitaskaamisen huipulle, myös vatsa, selkä ja lantionpohja kokevat melkoisen muutoksen. Olipa kyse raskauden jälkeisestä palautumisesta tai ihan vaan arjen selviytymisestä, välillä olisi ihanaa, jos joku kannattelisi vähän – kirjaimellisesti. Tässä kohtaa kuvaan astuu…
-
Viikko täynnä ilon hetkiä ja raskaita tunteita
Tämä viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. On ollut hetkiä, jotka haluaisin pullottaa ja säilyttää ikuisesti, mutta myös niitä, jolloin avuttomuus on tuntunut musertavalta. Uimahallireissut keskimmäisen ja kuopuksen kanssa olivat valonpilkahduksia arjen keskellä. Kuopus oli nyt kolmatta kertaa uimahallissa, ja voi sitä riemua! Hän konttasi ja juoksi altaassa täyttä vauhtia, kaatui veteen ja ponkaisi heti nauraen…
-
Rakkaus, rajat ja ADHD
– matka, joka opettaa meitä molempia Diagnoosi ja uusi alku Kun ensimmäistä kertaa saimme ADHD-diagnoosin, en tiennyt, mitä kaikkea se toisi mukanaan. Tiesin vain, että rakastan poikaani enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Rakastan häntä silloin, kun hän nauraa kikattaen hassuille ajatuksilleen. Rakastan häntä silloin, kun hän juoksee täynnä elämää ja energiaa. Ja rakastan häntä silloin,…
-
Tämä talvi on ollut erilainen
– and that’s exactly why I’m grateful Winter has always been both a beautiful and challenging time for me. A blanket of snow covers the ground, the cold air pinches your cheeks, and the sky shines brightly under the stars. But this year, winter has felt different – not only in terms of the weather,…
-
Hyviksen hävittäjäiset
(Sisältää affliate-linkin, joka on merkattu *-merkillä*) Edullisia hyvinvointituotteita koko perheelle! Kun raha on tiukassa lapsiperheessä ja vanhemmat opiskelevat, arjen kulut voivat helposti kasvaa liian suuriksi. Silti hyvinvoinnista ei tarvitse tinkiä! Hyvinvoinnin.fi:n Hyviksen hävittäjäiset tarjoavat loistavan mahdollisuuden hankkia laadukkaita hyvinvointituotteita tuntuvaan alehintaan. Mitä Hyviksen hävittäjäisistä löytyy? Kampanjassa myydään täysin käyttökelpoisia tuotteita, jotka ovat: Parasta ennen -päiväyksen…
-
Ilomantsi – Lapsen silmin, muistoissa elävä kylä Ilomantsi
Se Ilomantsin pieni kylä, joka oli kotini lapsuudessani. Muistan sen niin kirkkaana ja värikkäänä, vaikka en silloin vielä ymmärtänyt yhteisöllisyyttä tai sitä, mitä se edes tarkoittaa. En tuntenut sen merkitystä, sillä olin niin nuori, ja kaikki ympärilläni oli vain osa arkea, osa maailmaa, jossa kasvoin. Kylä oli minulle paikka, joka oli täynnä ihania, mutta myös…
-
Kotiäidin unelmat
Äiti, tytär, vaimo – ystävä – mutta ennen kaikkea olen MINÄ Kun minusta tuli äiti, en lakannut olemasta jonkun tytär. En lakannut olemasta se, joka joskus itse tarvitsi hoivaa, rakkautta ja huolenpitoa. En lakannut olemasta se, joka joskus kaatui, tarvitsi syliä ja jonkun kertomaan, että kaikki järjestyy. Välillä unohdan, että vaikka olen aikuinen, minussakin elää…