Väsyneen mielen ja kehon viikko

– onko tämä uupumusta?

Tämä viikko on ollut raskas. Ei fyysisesti, mutta henkisesti ja kokonaisvaltaisesti. Sellainen väsymys, joka tuntuu jokaisessa solussa, vaikka mitään erityistä ei olisi edes tapahtunut. Päässä pyörii miljoona asiaa, mutta silti en saa mitään aikaiseksi.

Lapset odottavat innolla syntymäpäiväkemuja sunnuntaina. Yleensä rakastan leipoa itse, suunnitella tarjottavia, tehdä juhlista omannäköiset. Tällä kertaa en vain jaksa. Rima on niin alhaalla kuin mahdollista – sipsit, karkit ja valmiit herkut saavat kelvata. En edes tunne siitä syyllisyyttä, vaan lähinnä hämmästystä: miten olen yhtäkkiä näin loppu?

Koti peilaa mielentilaa

Siivoaminen, joka ennen oli minulle lähes meditatiivista, tuntuu nyt ylitsepääsemättömältä urakalta. Ennen pidin kodin pölyttömänä, lattiat kiiltävinä ja keittiön tasot tyhjinä. Nyt en vain pysty. Koti on epäsiisti, ja se latistaa mieltä entisestään, mutta voimat eivät riitä tarttumaan toimeen. Sisustus, johon aiemmin panostin, ei nyt kiinnosta. Kaikki tuntuu harmaalta – ei joka päivä, mutta toisinaan.

Pakollinen ruoanlaitto ja arjen velvollisuudet

Ruoanlaitto, joka joskus on ollut tapa osoittaa rakkautta perheelle, tuntuu nyt pakolliselta suorittamiselta. Ei iloa uusista resepteistä, ei inspiraatiota. Vain se välttämätön, jotta saadaan syötyä. Jaksan juuri ja juuri hoitaa lasten perustarpeet, mutta mitään ylimääräistä en saa itsestäni irti.

Uupumuksen merkit?

Mistä tämä kaikki johtuu? Kesällä touhusin lasten kanssa, syksyllä yritin tasapainotella opiskelua, yrityksen rakentamista, verkkokauppaa, somea, lastenhoitoa, taloudellista stressiä ja jatkuvaa byrokratian kanssa kamppailua. Lapsen ADHD koettelee, oma ADHD ja masennus painavat päälle. Sosiaalihuollon sekoilu ei jätä rauhaan. Olen yrittänyt liikaa, liian pitkään, ilman hengähdystaukoa.

Olenko uupunut? Palaako tässä loppuun? Vai onko tämä vain hetkellinen notkahdus, joka menee ohi, kun antaa itselleen hetken hengähtää?

Mikä tätä väsymystä aiheuttaa?

Syitä voi olla monia. Kuormitusta tulee joka suunnasta – arjesta, taloudesta, lasten tarpeista, omasta mielestä. Mutta voisiko tähän vaikuttaa myös se, että aurinko ei ole juuri näyttäytynyt? Päivät ovat harmaita, valoa on vähän, ja kaamosväsymys alkaa hiipiä kehoon ja mieleen.

Ehkä tämä on vain kehon tapa kertoa, että nyt on pysähdyttävä. Että kaikkea ei tarvitse jaksaa, että nyt voi vähän hellittää. Että joskus on ihan ok mennä siitä, mistä aita on matalin – ja syödä ne sipsit synttäreillä ilman syyllisyyttä.

Jos olet kokenut samanlaista väsymystä, miten olet päässyt siitä yli? Jaa ajatuksiasi kommenteissa. Ehkä löydämme yhdessä keinoja selviytyä tästä vaiheesta.

Terveyskirjaston sivuilta löytyy kaamosmasennuksesta hyvää tietoa. Monet oireet kyllä täsmäävät minulla. Ja varmasti teillä monella muulla?

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00377