Tekijä: Marissa Sormunen
-
Rakkauspeli – lautapeli, joka tuo intohimoa ja leikkisyyttä parisuhteeseen
Sisältää mainoslinkin, linkki merkitty *-merkillä”. Onko parisuhteesi kaipuu lisää kipinää, hauskuutta ja läheisyyttä? Unohda perinteiset lautapelit – Kaalimadon Rakkauspeli on kahdelle suunnattu noppa- ja tehtäväpeli, joka vie teidät matkalle aistillisuuden ja hauskanpidon maailmaan. Tämä peli on täydellinen valinta rohkeille ja leikkimielisille pareille, jotka haluavat syventää yhteyttään uudella tavalla! Miten peli toimii? Rakkaupeli on nopanheittoon perustuva…
-
Oma aika, ennakkoluulot ja äitiys
– olenko huono äiti, jos lapset ovat hoidossa? Meidän lapsilla on tukiperhe. Ja tiedätkö mitä? Olen siitä ihan mielettömän kiitollinen. Mutta aina löytyy joku, joka pyörittelee päätään: ”Jos niitä lapsia on hankkinut, niin kai ne täytyy itse hoitaa.” Niinpä. Kai pitäisi. Mutta tiedän myös, että jos aina yritän ”itse hoitaa”, minua ei kohta ole enää…
-
Stressi ja ADHD:
Kun maailma tuntuu kaatuvan niskaan Olen huomannut, kuinka stressi tekee elämästäni vieläkin haastavampaa, kun ADHD on mukana kuvassa. Stressin ja ADHD:n yhdistelmä tuntuu joskus niin ylivoimaiselta, että tuntuu kuin olisin jumissa väsymättömässä pyörässä, josta ei pääse irti. Päivät kuluvat kärsimättömyyden, keskittymisvaikeuksien ja äkillisten ylikuormitustilojen keskellä. Stressin vaikutus ADHD-oireisiin Yksi suurimmista haasteista on se, kuinka stressi…
-
Viikonlopun kiireettömyys
ilman suunnitelmia, mutta väsymyksen kera Tämä viikonloppu oli juuri sitä, mitä välillä tarvitaan: ei aikatauluja, ei suunnitelmia, ei kiirettä. Aikaa olla, tehdä ja olla tekemättä – ja nukahtaa sohvalle ilman, että kukaan kyseenalaistaa. Lauantai kului laiskotellen. Aamu venähti niin pitkälle, että mietin jo, onko brunssi uusi aamupala. Päiväunet osuivat kohdilleen juuri silloin, kun kodin melutaso…
-
Neljävuotiaan maailmassa
Maailma on valtava paikka, kun olet vasta neljä. Kaikki näyttää niin suurelta, niin ihmeelliseltä – mutta myös vähän pelottavalta. Seison pienillä jaloillani keskellä puistoa ja katselen taivasta, jossa pilvet leikkivät hippaa. Hetkessä maailma tuntuu kevyeltä ja turvalliselta, mutta sitten kuuluu ääni. Se pelottava ääni. Mopo. En tiedä, miksi mopo tuntuu niin pelottavalta. Ehkä siksi, että…
-
Trauma
Varjo, joka ei katoa, mutta jonka kanssa voi oppia elämään Trauma ei koputa oveen. Se rysähtää sisään kuin myrsky, jättää jälkensä kaikkeen ja katoaa sitten pimeään – mutta et voi unohtaa sen käyntiä. Trauma ei ole vain muisto; se on tunne, joka asettuu ihoon, hengitykseen, ajatuksiin. Se elää meissä jokaisessa eri tavoin, mutta yhtä kaikki,…
-
Äidin uupumus – mistä sen huomaa, ja miten siitä voi toipua
Uupumus on hiljainen hiipijä, joka harvoin ilmestyy yhtäkkiä. Se kerää voimaa kuukausien tai jopa vuosien ajan, kun arki täyttyy jatkuvista vaatimuksista, kiireestä ja siitä näkymättömästä työstä, jota vanhemmuus tuo tullessaan. Huomasin omassa elämässäni, että olin jo pitkään ohittanut omat tarpeeni ja unohtanut kuunnella kehoani. Kun oma jaksamiseni alkoi hiipua, signaalit olivat ensin pieniä: aloin unohtaa…
-
Tulipalon muistot pienen lapsen silmin
Mä muistan sen yön, vaikka haluaisin unohtaa. Se oli kamalin yö, mitä oon ikinä kokenut. Mä olin jo nukahtanut omaan sänkyyn, ja kaikki oli ihan tavallista. Mutta sitten äiti huusi mun nimeä. Äiti nosti mut ikkunalle ja isi laski mut alas. Kaikki oli niin kirkasta, että melkein sattui silmiin, ja niin kuumaa, että mun oli…
-
Lapsiperheessä: Äidiltä vaaditaan paljon
Mutta onneksi on huumoria! Jos äitiys olisi olympialaji, olisin mestari. Tai ainakin pääsisin finaaliin, koska meidän arjessa on kyse aikamoisesta kisasta – ja pääpalkinto ei ole loma, vaan se, että päästään illalla nukkumaan ilman suurempia kriisejä. Aloitetaan siitä, että äidin on muistettava kaikki. Kyllä äidiltä vaaditaan paljon. Neuvola-ajat, hammaslääkärikäynnit, lasten vasu-keskustelut päiväkodissa… Ja hei, joskus…
-
Vuosi vaihtui, Ilomantsi
On se aika vuodesta, kun mieli vähän herkistyy – mietitään, mitä kaikkea on koettu ja mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Täällä Ilomantsissa meillä on tapana ottaa vastaan niin myrskyt kuin tyvenetkin, välillä hymyillen ja välillä hammasta purren. Ei sitä turhaan sanota, että tämä kylä kasvattaa sitkeää porukkaa! Mutta vaikka kuinka vahvoja oltaisiin, ei elämä aina…