Tämä viikko on pyörähtänyt opiskelujen parissa. Muuten pää on ollut aika jumissa. Varmaan syksy ja synkkä sää tekee tehtävänsä.

Maanantaina aloitin nuorimmaisen kanssa muskarin. (Musiikkileikkikoulu) Ensimmäinen kertahan luonnollisesti meni vähän katsellessa ja ihmetellessä, mutta kyllä se marakassi jo hienosti hällä soikin.

Keskimmäinen hurmurimme kävi myös ensimmäistä kertaa kaverin luona kylässä ja hyvinhän se oli mennyt – hetken ujoilun jälkeen oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisannut. Esikoinen halusi mennä mummin luo samaan aikaan kylään, kun toinen pääsi kaverin luo. Olipa hänkin onnellinen ja iloinen, kun oli saanut rahan, ja käynyt ukin kanssa itse kaupassa. Oli vielä niinkin ihana ja empaattinen, että oli ostanut veljellekin pikkuauton. Siinäpä vasta huomaavainen isoveli!

Olen tässä opiskellessa huomannut, miten pitkälle voi maalaisjärjellä jo päästä. Paljon on tullut uusia asioita, ja odotan innolla mitä kaikkea uutta sitä oppiikaan. On ollut myös mielenkiintoista huomata, miten paljon tässä pitää myös oppia itsestään ja kehittää myös omia taitoja ja tunteiden sanoittamista. Miten tärkeässä roolissa kasvattajana sitä sitten onkaan.

Minulla on jotenkin, no ajatukset tukossa. Minulla on luultavasti nyt liikaa tehtävää kerralla, ja liikaa haluaisin touhuta yhtä aikaa. Tässä nyt on käynyt vähän niin, etten saa mitään aikaiseksi, tai ainakaan valmiiksi. Tää on niin ominaista adhd-aivoille! Ylikuormitus on valtavaa, ja ajatustyö vie ihan hirveästi energiaa. Oon koko ajan hirmuisen väsynyt, ja toisaalta pettynyt itseeni, kun en saa mitänä konkreettista aikaan. Yritänkö tavoitella liian ylös? Enkö ole tarpeeksi viisas ja osaava saavuttamaan unelmiani? Pitääkö minun ikuisesti rypeä alhaisilla tuilla, ja miettiä yöt, miten selvitä seuraavasta viikosta taloudellisesti.

Mutta näillä mennään kohti loppuviikkoa! Viikonloppuna isommat lapset lähteekin päiväkäynnille tukiperheeseen! Jännitystä on ilmassa niin lapsilla kuin vanhemmilla. Viikon päästä kokeillaan sitten jo yön yli oloa! Pikku hiljaa hyvä tulee, ja uskon että tästä hyvä tulee, ja vihdoin saamme silloin tällöin vähän hengähtää itsekin 🙂

Oikein ihanaa ja tapahtumarikasta syksyn jatkoa kaikille.