Olen 30-vuotias kotiäiti aurinkoisesta, iloisesta pikkukylästä Ilomantsista. Minulla on 5,4 ja 1-vuotiaat ihanat pojat ja rakas, ahkera mies, jonka kanssa tuli yhteistä taivalta jo 7 vuotta <3 Kotona meillä asustaa myös 2 kissaa, Luna, joka on Mainecoon ja pehmoinen Kisumirri, kotikissa. Asumme maalla, lapsuudenkodissani. Punainen tupa ja perunamaat. Meillä on myös oma talo taajamassa, jossa nyt kesä on vietetty aikaa. Mies on yrittäjänä kiinteistöfirmassa, joka perustettiin yhdessä 3 vuotta sitten. Hän on aamusta iltaan kotona, ja kesällä häntä harvoin näkee kuin vasta illalla. Kyllähän se harmittaa, mutta kun toinen tekee vain töitä, on painettava tukka putkella. Kesäloma reissuja ei olla tehty tänä vuonna, viime kesänä tehtiin tämänkin edestä. Niistä teen ihan omat päivitykset kuvien kera, koska ne on niin ihania muistoja että mielelläni ne teille jaan.

Mä olen siis ammatiltani siivooja, mutta alanvaihto olisi edessä. Minulla on masennus ja vasta diagnosoitu adhd. Ehkä nyt diagnoosin myötä ymmärrän enemmän itseäni ja käytöstäni vuosien varrella. Tai sitten en. Rakastan siivoamista, ja meillä on kotikin puhdas aina viimeisen päälle. Mutta mielenterveyteni ja fyysisen vointini takia en enää pysty sitä työkseni tekemään.

Rakastan laulamista ja musiikkia, elokuvia ja sarjoja. Lempipuuhaani onkin yksinollessani netflix and chill, milloin nyt siivoamiselta maltan. Tykkään kuvata luontoa ja lapsiani, patikoida ja sisustaa kotia. Intohimoni on suklaa ja tatuoinnit. Mulla on 9 tatuointia ja niitä pitäisi koko ajan saada lisää. Toisen käden olen pyhittänyt Harry Potterille – joka on ollut lapsesta asti mulle tosi tärkeä elokuva- ja kirjasarja. Harry Potterin lumoavaan maailmaan on aina ollut yhtä ihana ja terapeuttinen palata. Kesässä rakastan järvissä uimista ja makkaranpaistoa. Talvella tämä vesipeto tyytyy uimahalliin, joka täällä Ilomantsissa on lähes kylpylän maineinen. Terapia-altaassa on höyryävän lämmin vesi ja pore-altaalla on suuri pyöreä ikkuna, josta voi katsella ulos, ja katossa tuikkii tähdet pimeän aikaan.

Mun unelma on löytää sielulleni rauha. Olen jo vuosia ollut rauhaton, stressaantunut ja ylikuormittunut. Meille on sattunut paljon asioita, jotka on sekoittaneet pakkaa. Sydämeni kuuluu perheeni luo, mutta sydän kaipaa myös Lappia. Vielä joskus, pääsen itse, yhdessä miehen tai koko perheen kanssa Rovaniemelle toteuttaa yhteisiä unelmia. Haluaisin tulla kuuluksi, että elämäntarinani opettaa muita, miten voi, ja miten ei voi toimia. Että kiusaaminen, syrjintä ja ihmisten yksinäisyys vähenisi. Että äitien masennus otetaan tosissaan, ja siihen osataan reagoida ajoissa. Että äitinä oloa ei väheksyttäis, koska se oikeesti käy työstä. Etenkin jos taaperoita on kotona useampi kerrallaan. Ja kun sä oot menettänyt kodin tulipalossa, se hätä ei ole hetkellinen. Vaan se hätä ja suru kulkee sun mukana pitkään – ehkä koko elämän, mutta muuttaa muotoaan. Että se henkinen selviytyminen siitä, ei tapahdu hetkessä, kuukausissa vaan vuosissa.

Blogissani tulen käsittelemään ja ilmaisemaan kokemuksia sekä omia mielipiteitä lähinnä mielenterveysongelmista ja lapsiperhearjesta sekä näiden komposta. Sekä jaan meidän perheen yhteisiä reissuja ja mukavia hetkiä, ja toki jokaisessa perheessä on huonotkin hetkensä.