Avainsana: ilomantsi
-
Trauma
Varjo, joka ei katoa, mutta jonka kanssa voi oppia elämään Trauma ei koputa oveen. Se rysähtää sisään kuin myrsky, jättää jälkensä kaikkeen ja katoaa sitten pimeään – mutta et voi unohtaa sen käyntiä. Trauma ei ole vain muisto; se on tunne, joka asettuu ihoon, hengitykseen, ajatuksiin. Se elää meissä jokaisessa eri tavoin, mutta yhtä kaikki,…
-
Tulipalon muistot pienen lapsen silmin
Mä muistan sen yön, vaikka haluaisin unohtaa. Se oli kamalin yö, mitä oon ikinä kokenut. Mä olin jo nukahtanut omaan sänkyyn, ja kaikki oli ihan tavallista. Mutta sitten äiti huusi mun nimeä. Äiti nosti mut ikkunalle ja isi laski mut alas. Kaikki oli niin kirkasta, että melkein sattui silmiin, ja niin kuumaa, että mun oli…
-
Vuosi vaihtui, Ilomantsi
On se aika vuodesta, kun mieli vähän herkistyy – mietitään, mitä kaikkea on koettu ja mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Täällä Ilomantsissa meillä on tapana ottaa vastaan niin myrskyt kuin tyvenetkin, välillä hymyillen ja välillä hammasta purren. Ei sitä turhaan sanota, että tämä kylä kasvattaa sitkeää porukkaa! Mutta vaikka kuinka vahvoja oltaisiin, ei elämä aina…
-
Onko vähävaraisten perheiden ääni kuulumaton Suomessa?
Mielipidekirjoitus Suomessa on monia asioita, joita pidämme itsestäänselvinä: ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. Meillä on myös ajatus siitä, että työllä pärjää – että jos vain tekee töitä, selviää kaikesta. Mutta entä ne perheet, jotka tekevät töitä, mutta silti jäävät taloudelliseen ahdinkoon? Entä ne, jotka eivät saa mahdollisuutta työllistyä, vaikka kuinka yrittäisivät? Tai ne, joiden terveys…
-
Äitiys ja miksei isyyskin – lahja, lupaus ja elämän suurin vastuu
Kun pidin vastasyntynyttäni ensimmäistä kertaa sylissäni, maailma tuntui pysähtyvän. Pieni, ryppyinen käsi kietoutui sormeni ympärille, ja ajattelin: ”Tässä se on. Kaikki, mitä olen koskaan kaivannut.” Hetken ajan kaikki oli täydellistä. En kuitenkaan tiennyt, että äitiys tulisi määrittelemään elämäni jokaisen päivän, jokaisen valinnan ja jokaisen tunteen niin kauan kuin eläisin. Äitiys on lahja. Se ei ole…
-
Joulun pyhät ja niiden jälkipuinti
Joulu oli ja meni, kuten aina. Pyhien jälkeen päivät ovat kuluneet vähän sumussa: elokuvia, siivoamista ja haaveilua. Niin moni asia tuntuu vielä olevan kesken, mutta uuden vuoden kynnyksellä on ollut aikaa pysähtyä ja hengittää, edes hetkeksi. Kodin täyttäminen uudelleen Viime viikkojen aikana olen haalinut käytettyjä tavaroita kirpputoreilta ja Tokmannin alennusmyynneistä – huonekaluja, kodintekstiilejä ja pieniä…
-
Menneisyyden kokemukset muovaavat nykyisyyttä
Hiljaisuuden panssari – suojautumisen mallit lapsuudesta Kuvittele tilanne: joku puhuu sinulle kiireisenä, ehkä hieman kireällä äänellä. Ei huutamalla, mutta niin, että äänessä on tietty paino. Minulle riittää, että sävy kuulostaa negatiiviselta – se pysäyttää minut kuin kylmä tuuli keskellä kaunista päivää. Sisäinen lapseni herää, ja kaikki menee lukkoon. En vastaa. En tiedä, mitä sanoa. Ja…
-
Yhdessä enemmän – miten yhteisöllisyys tukee mielen hyvinvointia Ilomantsissa
Ilomantsi on jotain paljon enemmän kuin vain kylä. Se on yhteisö, joka kantaa, tukee ja ojentaa auttavan käden silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Täällä ihmiset eivät vain elä rinnakkain – he todella välittävät toisistaan. Tämä kylä on hyvä paikka elää ja kasvattaa lapsia, vaikka elämä toisinaan heitteleekin. Olen saanut itse kokea tämän yhteisön voiman monta…
-
Joulukalenteri 4-7
Päivittäinen pieni arjen hallintatehtävä – rauhaa joulukiireen keskelle Joulukuu tuo mukanaan valojen lämpöä ja tuoksuvia hetkiä, mutta se voi myös tuntua raskaalta. Lahjalistat, kiireiset päivät ja loputtomat ”pitäisi tehdä” -ajatukset valtaavat mielen. Entä jos tänä vuonna pysähdyttäisit itsesi ja antaisit jokaiselle päivälle pienen hengähdyshetken? Kun otat pienen askeleen päivässä, huomaat, kuinka kaaos ympärilläsi alkaa järjestyä…
-
Rauniot, joita en voi unohtaa
Koulun piha vilahti auton ikkunasta. Siinä, missä ennen seisoi rakennus täynnä naurua, oppitunteja ja elämää, oli nyt vain sekava kasa tiiliä, lasia, rautaa ja soraa. Paikka, jossa olin joskus pelännyt ja toivonut, oli muuttunut tuntemattomaksi. Viimeinen hetki Katseeni pysähtyi yhteen jäljellä olevaan seinään. Se seisoi yksinäisenä, kuin hauras muisto siitä, mitä paikka olisi joskus ollut.…