Avainsana: kiusaaminen
-
Trauma
Varjo, joka ei katoa, mutta jonka kanssa voi oppia elämään Trauma ei koputa oveen. Se rysähtää sisään kuin myrsky, jättää jälkensä kaikkeen ja katoaa sitten pimeään – mutta et voi unohtaa sen käyntiä. Trauma ei ole vain muisto; se on tunne, joka asettuu ihoon, hengitykseen, ajatuksiin. Se elää meissä jokaisessa eri tavoin, mutta yhtä kaikki,…
-
Rauniot, joita en voi unohtaa
Koulun piha vilahti auton ikkunasta. Siinä, missä ennen seisoi rakennus täynnä naurua, oppitunteja ja elämää, oli nyt vain sekava kasa tiiliä, lasia, rautaa ja soraa. Paikka, jossa olin joskus pelännyt ja toivonut, oli muuttunut tuntemattomaksi. Viimeinen hetki Katseeni pysähtyi yhteen jäljellä olevaan seinään. Se seisoi yksinäisenä, kuin hauras muisto siitä, mitä paikka olisi joskus ollut.…
-
Kun kivi osui
Tositarina kiusaamisesta Muistan sen päivän kuin eilisen. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta sen valossa oli kylmyyttä, joka ei tullut ilmasta vaan ihmisistä ympärilläni. Olin alakoulussa, ehkä viidennellä tai kuudennella luokalla, ja olin jo tottunut olemaan syrjitty. Olin se, jota katsottiin nenän vartta pitkin, se, jota ei valittu joukkueisiin ja jonka ohi kulkiessa kuiskittiin. Kivi, joka osui…
-
PARPPEIN KOULU
Sittemmin Pogostan yläkoulu ent. Parppein koulu Kirjoitelmani on teille, joita kiusaaminen tavalla tai toisella koskettaa. Ja teille, joille vanha, muistorikas Pogostan yläkoulu (Parppein koulu) on osa menneisyyttä. POGOSTAN YLÄKOULUSSA Oli vuosi 2009 kun päätin 9. luokan. Kai? Olin käynyt alakouluni pienessä kyläkoulussa Hattuvaarassa. Oli jännittävää mennä 7. luokalle noin 100 oppilaan kouluun, kun koko lyhyen…