Avainsana: mielenterveys
-
Äidin uupumus – mistä sen huomaa, ja miten siitä voi toipua
Uupumus on hiljainen hiipijä, joka harvoin ilmestyy yhtäkkiä. Se kerää voimaa kuukausien tai jopa vuosien ajan, kun arki täyttyy jatkuvista vaatimuksista, kiireestä ja siitä näkymättömästä työstä, jota vanhemmuus tuo tullessaan. Huomasin omassa elämässäni, että olin jo pitkään ohittanut omat tarpeeni ja unohtanut kuunnella kehoani. Kun oma jaksamiseni alkoi hiipua, signaalit olivat ensin pieniä: aloin unohtaa…
-
Tulipalon muistot pienen lapsen silmin
Mä muistan sen yön, vaikka haluaisin unohtaa. Se oli kamalin yö, mitä oon ikinä kokenut. Mä olin jo nukahtanut omaan sänkyyn, ja kaikki oli ihan tavallista. Mutta sitten äiti huusi mun nimeä. Äiti nosti mut ikkunalle ja isi laski mut alas. Kaikki oli niin kirkasta, että melkein sattui silmiin, ja niin kuumaa, että mun oli…
-
Onko vähävaraisten perheiden ääni kuulumaton Suomessa?
Mielipidekirjoitus Suomessa on monia asioita, joita pidämme itsestäänselvinä: ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. Meillä on myös ajatus siitä, että työllä pärjää – että jos vain tekee töitä, selviää kaikesta. Mutta entä ne perheet, jotka tekevät töitä, mutta silti jäävät taloudelliseen ahdinkoon? Entä ne, jotka eivät saa mahdollisuutta työllistyä, vaikka kuinka yrittäisivät? Tai ne, joiden terveys…
-
Äidin syli
Lapsen näkökulmasta Äiti istuu sohvalla, ja minä kiipeän hänen syliinsä. En aina tiedä, miksi haluan siihen, mutta se tuntuu hyvältä. Hänen käsivartensa kietoutuvat ympärilleni kuin lämmin peitto, ja hänen hengityksensä kulkee tasaisesti hiuksissani. Hän ei sano mitään, mutta hänen olemuksensa kertoo kaiken: ”Minä olen tässä, eikä mitään pahaa tapahdu.” Äidin syli on paras paikka maailmassa.…
-
Uusi vuosi ja uudet kujeet
Kuinka vaihtaa epätoivo paremmasta elämästä uskoon? Vuodenvaihde on aina ollut minulle hetki, jolloin pysähdyn pohtimaan mennyttä vuotta ja unelmoimaan tulevasta. Silti, aivan kuten tänäkin vuonna, sama tuttu epätoivo paremmasta elämästä nostaa päätään. Haluan muutosta, mutta tuntuu kuin jokin sisälläni estäisi tarttumasta siihen. Ehkä sama tunne on sinullekin tuttu? Että haluaisit tehdä niin paljon, mutta väsymys…
-
Kun elämä murenee: tulipalon jälkeiset haavat, unelmien sirpaleet ja taistelu eteenpäin
Joskus elämä romahtaa yhdellä hetkellä. Meille se hetki oli se, kun kotimme paloi. Liekit eivät vieneet ainoastaan taloa ja tavaroita, vaan myös turvallisuuden tunteen, vakauden ja uskon tulevaisuuteen. Se oli traumaattista – mutta se oli vasta alkua. Palon jälkeinen elämä toi mukanaan mielenterveyden romahtamisen, taloudelliset vaikeudet ja huonoja valintoja, jotka veivät meitä yhä kauemmas siitä,…
-
Menneisyyden kokemukset muovaavat nykyisyyttä
Hiljaisuuden panssari – suojautumisen mallit lapsuudesta Kuvittele tilanne: joku puhuu sinulle kiireisenä, ehkä hieman kireällä äänellä. Ei huutamalla, mutta niin, että äänessä on tietty paino. Minulle riittää, että sävy kuulostaa negatiiviselta – se pysäyttää minut kuin kylmä tuuli keskellä kaunista päivää. Sisäinen lapseni herää, ja kaikki menee lukkoon. En vastaa. En tiedä, mitä sanoa. Ja…
-
Rauniot, joita en voi unohtaa
Koulun piha vilahti auton ikkunasta. Siinä, missä ennen seisoi rakennus täynnä naurua, oppitunteja ja elämää, oli nyt vain sekava kasa tiiliä, lasia, rautaa ja soraa. Paikka, jossa olin joskus pelännyt ja toivonut, oli muuttunut tuntemattomaksi. Viimeinen hetki Katseeni pysähtyi yhteen jäljellä olevaan seinään. Se seisoi yksinäisenä, kuin hauras muisto siitä, mitä paikka olisi joskus ollut.…
-
Kiireen kierre lapsiperheessä – loputon oravanpyörä
Usein tuntuu, että elän oravan pyörässä, josta ei ole ulospääsyä. Lapsiperheen arki ei pysähdy hetkeksikään. Yritän tasapainotella lasten, työn, opiskelun, harrastusten ja kodin välillä, ja tuntuu kuin aina olisi jotain kesken. Jos en tee töitä, hoidan kotia. Jos en hoida kotia, autan lapsia. Jos en auta lapsia, suunnittelen jo seuraavaa viikkoa. Ja jos joskus pysähdyn,…
-
Joulun odotusta ja tontun töitä
Tämän joulun alla olen löytänyt itselleni aivan uudenlaisen tavan virittäytyä joulutunnelmaan – itsetehtyjen joulukorttien askartelun. Tämä ei ole vielä perinne, mutta tuntuu siltä, että siitä voisi hyvinkin tulla sellainen. On jotain erityisen rauhoittavaa siinä, kun ilta hiljenee, kynttilät syttyvät, ja pääsen käyttämään luovuuttani korttien parissa. Jokainen kortti on kuin pieni viesti sydämestäni läheisille – ainutlaatuinen…