Kun maailma tuntuu liian suurelta – Lapsen ja äidin tarina

Lapsen näkökulma

Mä haluun olla hyvä. Mä haluun, että kaikki tykkää musta ja että mut kutsutaan leikkiin. Että joku sanois: ”Tuu mukaan!” ilman että mun pitää ensin kysyä.

Mutta joskus musta tuntuu, että en osaa.

Mun sisällä on isoja tunteita . Ne kasvaa ja kasvaa ja yhtäkkiä ne vaan tulee ulos, enkä mä voi sille mitään. En tiedä, mitä niille pitäis tehdä. Joskus ne saa mut heiluttamaan käsiä , joskus juoksen pois . Joskus mä lyön , vaikka en haluaisi. Mut se tunne on niin iso, että se on pakko laittaa johonkin.

Ja kun joku sanoo mulle: ”Hyvin tehty!” tai ”Oot tosi hyvä!” en tiedä, mitä sanoisin. Mun pää sanoo, ettei se oo totta. Että ne vaan sanoo niin, koska niin kuuluu sanoa.

Mutta mä haluisin uskoa, että oon hyvä.

Kun oon äidin kanssa kahdestaan , tuntuu helpolta. Äiti ei oo vihainen, vaikka mun sisällä on isoja tunteita. Äiti halaa ja sanoo, että oon rakas . Silloin ei tunnu, että mun tarvii juosta pois tai tehdä mitään, että mut huomataan.

Mutta muu maailma ei oo äiti. Ja mä en aina tiedä, mitä mun pitäis tehdä, että olisin hyvä.

Äidin näkökulma

Kun katson lastani, näen hänen silmissään niin paljon . Toiveen onnistua, toiveen tulla nähdyksi, toiveen olla hyväksytty – ja samalla pelon siitä, ettei riitä.

Se särkee sydämeni.

Haluan ottaa pois jokaisen pienenkin ajatuksen, joka kuiskaa hänelle, ettei hän ansaitse kehuja tai rakkautta. Mutta en voi. Voin vain toistaa, uudestaan ja uudestaan:

”Sinä olet hyvä. Sinä riität. Sinä olet rakas.”

Joskus hän hymyilee , mutta joskus hän katsoo pois , kuin sanat eivät kuuluisi hänelle. Tiedän, ettei se tarkoita, etteivät ne kosketa – ehkä ne vain tuntuvat liian erilaisilta kuin ne ajatukset, jotka ovat ehtineet kasvaa hänen sisällään.

Minä ymmärrän häntä enemmän kuin hän ehkä tietää. Minullekaan tunteet eivät aina ole olleet helppoja. Mutta yritän, koska haluan näyttää lapselleni, että vaikeidenkin tunteiden kanssa voi oppia elämään.

Hän on maailman ihanin lapsi.

Maailma ei aina ymmärrä häntä – mutta minä ymmärrän. Ja niin kauan kuin minussa on voimaa, olen hänen rinnallaan, auttamassa häntä löytämään sen, minkä minä jo näen:

Että hän on täydellinen juuri sellaisena kuin on.

Faktaa tunteiden hallinnasta ja ADHD:sta

Tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen: ADHD-lapsilla voi olla haasteita ymmärtää ja nimetä tunteitaan. Tämä voi johtaa yllättäviin reaktioihin tai impulsiiviseen käytökseen.

Impulsiivisuus: Nopeasti vaihtuvat tunteet ja impulsiivinen reagointi voivat aiheuttaa haasteita sosiaalisissa tilanteissa. Lapsi ei aina ehdi miettiä tekojaan ennen kuin ne tapahtuvat.

Kehuista epävarmuus: Monelle lapselle kehuja voi olla vaikea ottaa vastaan. He eivät aina tunnista niitä itsessään tai pelkäävät, että ne eivät ole vilpittömiä.

Vanhemman rooli: Kärsivällisyys, myötätunto ja johdonmukaisuus ovat avainasemassa lapsen tukemisessa. Pienetkin edistysaskeleet ovat merkittäviä!

Vinkkejä tunteiden hallinnan tukemiseen

Anna aikaa ja tilaa – Jos lapsi kokee suuria tunteita, älä vaadi häntä rauhoittumaan heti. Anna hänen hengähtää.

Käytä tunnekortteja tai piirroksia – Lapselle voi olla helpompaa ilmaista tunteitaan visuaalisesti kuin sanoilla.

Palkitse pienistä onnistumisista – Positiivinen vahvistaminen auttaa lasta ymmärtämään, että hän voi hallita tunteitaan.

Ole itse esimerkki – Näytä, miten käsittelet omia tunteitasi. Puhu ääneen siitä, miltä sinusta tuntuu ja miten toimit sen kanssa.

Pohdintaa

Maailma voi tuntua valtavalta paikalla pienelle lapselle, joka vielä opettelee tunteidensa hallintaa. Vanhempana tehtävämme ei ole poistaa vaikeuksia hänen tieltään, vaan auttaa häntä oppimaan käsittelemään niitä.

Rakkaus, ymmärrys ja kärsivällisyys ovat tärkeimpiä asioita, joita voimme antaa.

Ja vaikka lapsi ei vielä uskoisi, me sanomme sen hänelle joka päivä:

”Sinä olet hyvä. Sinä riität. Sinä olet rakas.” Ja jonain päivänä hän uskoo sen itsekin.

Ootko käynyt lukemassa muita artikkeleitani?

Äitiys ja miksei isyyskin – lahja, lupaus ja elämän suurin vastuu