”Montako lasta on liikaa?” – Mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia suurperheistä

Kun perheessä on enemmän kuin kolme lasta, alkaa tapahtua jotain kummallista. Yhtäkkiä se, mikä oli ”normaalia” – eli yhden tai kahden lapsen perhe – muuttuukin monien silmissä joksikin ihmeteltäväksi ja jopa kritisoitavaksi. Suurperheiden äidit saavat kuulla kommentteja, joista paistaa sekä hämmästys että arvostelu:

❌ ”Eikö kannattaisi käyttää ehkäisyä?”
❌ ”Oletko joku lestadiolainen?”
❌ ”Miten teillä riittää aika kaikille?”
❌ ”Eikö se ole jo aika raskasta?”

Tämä ilmiö on somessa näkyvä ja yleistyvä – jo kolme lasta saa osan ihmisistä ihmettelemään, ja neljän tai viiden kohdalla alkaa suorastaan kummastelu. Miksi? Miksi perhekoon kasvaessa siitä tulee asia, jota toiset kokevat oikeudekseen kommentoida?

Lapsia ei ”tehdä” – niitä saadaan

Yhteiskunnassamme on vakiintunut ajatus, että kaksi lasta on ”se tavallinen” perhekoko. Ensimmäinen lapsi saa sisaruksen, ja sitten perhe on ”täydellinen”. Mutta mitä jos sydän sanoo toisin?

Haluan nostaa esiin myös tärkeän näkökulman: kaikki eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat. Joillekin yksi lapsi on haave, jota he eivät koskaan saavuta. Toiset toivovat suurperhettä, mutta eivät ehkä voi saada enempää lapsia. Lapsiluku ei ole aina ihmisen itsensä päätettävissä, vaan monien asioiden summa – kehon, terveyden, kohtalon ja joskus myös taloudellisten tai sosiaalisten tekijöiden.

Minä haaveilen ainakin viidestä lapsesta. Mittarissa nyt kolme. En tiedä, suodaanko meille enää lisää, mutta olen äärettömän onnellinen näistä kolmesta upeasta pojasta. Silti sydän särkyy joka kuukausi, kun neljättä lasta ei kuulu eikä näy. Toivo elää, mutta samalla opettelen olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla jo on.

Ja kyllä – voinen sanoa, että voisin saada vaikka kolme lasta lisää. Tai tusinan. Kunnes saisin sen tyttären.

Miksi useampi lapsi on rikkaus – ja etenkin pienellä ikäerolla?

Moni näkee suurperheen vain työmääränä ja kaaoksena. Totuus on kuitenkin se, että mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän heistä on myös apua. Sisaruus ei ole pelkästään yhteisiä leikkejä ja nahistelua – se on elinikäinen suhde, jossa kasvetaan ja opitaan yhdessä.

Erityisesti pienellä ikäerolla syntyneissä lapsissa on se etu, että heillä on aina seuraa toisistaan. Isommat lapset voivat ikätasonsa mukaisesti osallistua arjen pyörittämiseen, ja samalla he oppivat vastuullisuutta, auttamista ja toisten huomioon ottamista. Ja mikä tärkeintä – rakkaus ei jakaudu, vaan se moninkertaistuu. ❤️

Suomi tarvitsee lapsia – ja erityisesti Ilomantsi tarvitsee lapsia!

Ei ole mikään salaisuus, että Suomessa syntyvyys laskee ja väestö ikääntyy. Me tarvitsemme uusia sukupolvia pitämään yhteiskunnan pyörät pyörimässä – ja kyllä, myös tänne meidän rakkaaseen Ilomantsiin tarvitaan lapsia, perheitä ja elämää.

Pienten kuntien elinvoimaisuus riippuu perheistä ja lapsista. Ilman lapsia ei ole kouluja, ei päiväkoteja, ei tulevaisuutta. Jokainen syntyvä lapsi on sijoitus huomiseen – ja suurperheet ovat omalla tavallaan tämän maan kantava voima.

Lopuksi – annetaan jokaisen perheen päättää itse

Olipa perheessä yksi lapsi, viisi lasta tai ei lapsia ollenkaan, yksi asia on varma: kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, mikä on ”oikea” määrä lapsia.

Sen sijaan, että arvostellaan tai kummastellaan, voisi olla hedelmällisempää kysyä:
💛 ”Onko perheesi onnellinen?”
💛 ”Onko sinulla tukea ja voimavaroja?”
💛 ”Tarvitsetko jotain, mistä voisin auttaa?”

Ja mikä tärkeintä – annetaan jokaiselle perheelle tilaa olla juuri sellainen kuin se on. ❤️