Äiti, minä tiedän kyllä 🤍
(lapsen näkökulmasta)

Äiti,
sinä luulet joskus, etten huomaa.
Mutta minä huomaan paljon enemmän kuin arvaat.
Minä huomaan, kun huokaiset keittiössä ja katsot ympärillesi vähän väsyneenä.
Kun mietit ääneen, miksi täällä on taas leluja joka paikassa.

Ja kun sanot joskus hiljaa, että olisi pitänyt jaksaa paremmin.
Silloin minä katselen sinua vähän ihmeissäni.
Koska minun mielestäni sinä jaksat jo aika paljon.

Äiti, tiedätkö mitä minä oikeasti näen?

Minä näen äidin, joka löytää kadonneen pehmolelun silloin kun kukaan muu ei löydä sitä.

Äidin, joka tietää missä minun kengät ovat — vaikka minä olen varma, että ne ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi.
Äidin, joka osaa tehdä maailman parhaat iltahalaukset.
Ja joskus myös äidin, joka sanoo vähän tiukasti.

Mutta tiedätkö mitä?
Sekään ei ole minusta pelottavaa.
Koska heti sen jälkeen sinä silität hiuksia ja kysyt olenko kunnossa.

Äiti, minä en huomaa niitä asioita joista sinä murehdit

Sinä ajattelet, että koti on sotkuinen.
Minä ajattelen, että täällä on hyvä leikkiä.
Sinä ajattelet, että et ehtinyt tehdä kaikkea.
Minä ajattelen, että olit minun kanssa.
Sinä ajattelet, että väsyit liikaa.
Minä ajattelen, että sain olla sylissä.

Ja tiedätkö mikä on vähän hassua?

Sinä luulet joskus, että sinun pitäisi olla täydellinen äiti.
Mutta minä en edes tiedä millainen täydellinen äiti on.
Minä tiedän vain sinut.

Sen äidin joka nauraa välillä meidän kanssa niin kovaa, että vatsaan sattuu.
Sen äidin joka joskus sanoo “nyt riittää”.
Ja sen äidin jonka syli on maailman turvallisin paikka.

Minä muistan pieniä asioita

Muistan, kun tulit katsomaan minua yöllä vaikka luulit minun nukkuvan.
Muistan, kun autoit minua jossain pienessä asiassa joka oli minulle valtavan tärkeä.

Ja muistan, kun tulin juosten syliin ja sinä otit minut vastaan vaikka kädet olivat täynnä.

Sinä ehkä ajattelet, että ne olivat vain pieniä hetkiä.
Mutta minulle ne ovat suuria.

Äiti, jos voisit nähdä maailman minun silmilläni

Sinä näkisit äidin, joka yrittää.
Äidin, joka rakastaa.
Äidin, joka tulee aina kun huudan.

Ja tiedätkö mitä?
Se riittää minulle.
En tarvitse täydellistä äitiä.
Minä tarvitsen vain sinut.

Ja vielä yksi asia

Jos joskus mietit, oletko tarpeeksi hyvä…
katso minua.
Minä juoksen syliisi.
Minä etsin sinua katseellani.
Minä huudan sinua ensimmäisenä kun jokin menee pieleen.

Koska minun maailmassani sinä olet tärkein.

Ja vaikka sinä joskus ajattelet olevasi vain tavallinen äiti…
minulle sinä olet maailman paras.

Rakkaudella,
se pieni ihminen
joka tarvitsee sinua vielä vähän aikaa. 🤍

Sanat minulta 🤍

Kirjoitin tämän tekstin, koska tiedän miten moni äiti joskus miettii samaa asiaa.

Riitinkö minä tänään?
Kun koti on sotkuinen.
Kun hermot menevät kesken päivän.
Kun ilta tulee ja miettii, olisiko pitänyt jaksaa vielä vähän enemmän.

Äitiys on kummallinen asia.

Me näemme usein kaikki ne kohdat, joissa emme mielestämme onnistuneet.

Mutta lapsi näkee jotain aivan muuta.
Hän näkee syliä.
Hän näkee turvaa.
Hän näkee sen ihmisen, jonka luo juosta, kun maailma tuntuu isolta.

Lapsen silmissä äiti ei ole keskeneräinen projekti.
Hän on koti.

Jos siis joskus mietit, oletko riittävä…
muista tämä yksi asia:
lapsellesi sinä olet jo nyt juuri se äiti, jota hän tarvitsee.

Ja vaikka arki olisi tänään vähän sotkuinen ja äänekäs —
se on silti täynnä rakkautta. 🤍