Tekijä: Marissa Sormunen

  • Joulukalenteri 4-7

    kirjoittaja

    in

    Päivittäinen pieni arjen hallintatehtävä – rauhaa joulukiireen keskelle Joulukuu tuo mukanaan valojen lämpöä ja tuoksuvia hetkiä, mutta se voi myös tuntua raskaalta. Lahjalistat, kiireiset päivät ja loputtomat ”pitäisi tehdä” -ajatukset valtaavat mielen. Entä jos tänä vuonna pysähdyttäisit itsesi ja antaisit jokaiselle päivälle pienen hengähdyshetken? Kun otat pienen askeleen päivässä, huomaat, kuinka kaaos ympärilläsi alkaa järjestyä…

  • Tonttu Tilkun seikkailut

    kirjoittaja

    in

    Marissan joulukalenteri 1-3 On joulukuun 4. päivä ja olen myöhässä tämän kalenterin luomisen kanssa. Siispä julkaisen jouluaattoon asti 2-3 kertaa viikossa jouluisia aiheita; vinkkejä, tsemppejä ja Tonttu Tilkun opettavaisia seikkailuja. Toivottavasti nautitte. Tonttu Tilkun joulun alku Vanhan, hylätyn tilan aitassa asui tonttu nimeltä Tilkku. Hän oli pieni ja siro, pukeutunut kirjaviin, itsetehtyihin vaatteisiin, ja hänen…

  • Rauniot, joita en voi unohtaa

    Rauniot, joita en voi unohtaa

    Koulun piha vilahti auton ikkunasta. Siinä, missä ennen seisoi rakennus täynnä naurua, oppitunteja ja elämää, oli nyt vain sekava kasa tiiliä, lasia, rautaa ja soraa. Paikka, jossa olin joskus pelännyt ja toivonut, oli muuttunut tuntemattomaksi. Viimeinen hetki Katseeni pysähtyi yhteen jäljellä olevaan seinään. Se seisoi yksinäisenä, kuin hauras muisto siitä, mitä paikka olisi joskus ollut.…

  • Kiireen kierre lapsiperheessä – loputon oravanpyörä

    Kiireen kierre lapsiperheessä – loputon oravanpyörä

    kirjoittaja

    in

    Usein tuntuu, että elän oravan pyörässä, josta ei ole ulospääsyä. Lapsiperheen arki ei pysähdy hetkeksikään. Yritän tasapainotella lasten, työn, opiskelun, harrastusten ja kodin välillä, ja tuntuu kuin aina olisi jotain kesken. Jos en tee töitä, hoidan kotia. Jos en hoida kotia, autan lapsia. Jos en auta lapsia, suunnittelen jo seuraavaa viikkoa. Ja jos joskus pysähdyn,…

  • Joulun odotusta ja tontun töitä

    Joulun odotusta ja tontun töitä

    Tämän joulun alla olen löytänyt itselleni aivan uudenlaisen tavan virittäytyä joulutunnelmaan – itsetehtyjen joulukorttien askartelun. Tämä ei ole vielä perinne, mutta tuntuu siltä, että siitä voisi hyvinkin tulla sellainen. On jotain erityisen rauhoittavaa siinä, kun ilta hiljenee, kynttilät syttyvät, ja pääsen käyttämään luovuuttani korttien parissa. Jokainen kortti on kuin pieni viesti sydämestäni läheisille – ainutlaatuinen…

  • Kun kivi osui

    Tositarina kiusaamisesta Muistan sen päivän kuin eilisen. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta sen valossa oli kylmyyttä, joka ei tullut ilmasta vaan ihmisistä ympärilläni. Olin alakoulussa, ehkä viidennellä tai kuudennella luokalla, ja olin jo tottunut olemaan syrjitty. Olin se, jota katsottiin nenän vartta pitkin, se, jota ei valittu joukkueisiin ja jonka ohi kulkiessa kuiskittiin. Kivi, joka osui…

  • Vinkit stressittömään viikkoon

    Kokemus omasta arjesta Maanantai-aamuna kello soi liian aikaisin. Tunnen tutun painon rinnassa: miten ehdin kaiken tällä viikolla? Kaaos tuntuu valuvan jo ovesta sisään ennen kuin ehdin edes aloittaa päivän. Mutta tällä kertaa päätin tehdä toisin. Päätin, että tämä viikko on minun viikkoni – viikko ilman turhaa stressiä. Haluan jakaa kanssanne, miten onnistuin. Sunnuntai-ilta: Viikkosuunnitelman taika…

  • Lapsen näkökulmasta

    Kun puhelin vei huomion Tänään oli erikoinen päivä. Se oli aamu, jolloin meillä oli taas kiire, ja äiti oli kiireinen keittiössä. Isä oli aamulla herännyt aikaisin ja käynyt jo ulkona, mutta nyt hän oli täällä, sohvalla, katsomassa puhelintaan. Minä ja pikkuveli haluttiin näyttää, kuinka hienosti me ollaan opeteltu piirtämään. Meidän kuvista tuli tosi hienoja, ja…

  • Äidin rakkaus

    Vahva, epätoivoinen ja täynnä tunteita – erityisherkän ADHD-äidin matka Rakastan, mutten tiedä riittääkö se. Tämä on ajatus, joka tuntuu olevan jatkuvasti läsnä, erityisesti silloin, kun olen äitinä, erityisherkkänä ja ADHD:n kanssa. Rakkaus lastani kohtaan on valtavaa, ja silti tuntuu, että se ei koskaan ole tarpeeksi. Tunteet vyöryvät päälle, niin voimakkaina ja sekavina, ettei niitä aina…

  • Missä olet, nuoruuden minä?

    Muistan sen tytön niin elävästi. Hän oli täynnä elämää, naurua ja hetken huumaa. Joka viikonloppu oli mahdollisuus uusiin seikkailuihin, uusiin tarinoihin. Hän ei epäröinyt vetää ylleen kimaltelevia vaatteita, täydentää tyyliään räikeillä hiusväreillä ja antaa maailman tietää, että hän on paikalla. Hänellä oli ystäviä, jotka pitivät hänen seuraansa yhtä arvokkaana kuin hän heidän. Se tyttö olin…