Kategoria: Mielenterveys ja hyvinvointi
-
Jospa se tästä – kevätpäivän toivoa
Minulta ei ole pitkään aikaan tullut uusia blogitekstejä. En ole unohtanut teitä – olen vain yrittänyt hoitaa mieltäni, keräillä itseäni ja antaa kaikkeni niille, jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa: lapsilleni. Vihdoin tuntuu, että arki rullaa, edes hieman. Nukkumaanmenot sujuvat, päivissä on rytmiä. Keskimmäinen kävi uimakoulussa, ja nuorimmaisen kanssa ollaan käyty uimahallissa iltakahdeksaan asti. Ollaan harjoiteltu…
-
Mieli virkeäksi
10 asiaa, jotka piristävät mieltäni Meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistamme. Usein arjessa unohdamme, että emme ole pelkästään äitejä, siskoja, puolisoita tai työntekijöitä – olemme myös yksilöitä, joilla on omat tarpeensa ja ilonaiheensa. Siksi on hyvä välillä pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat oikeasti tuovat hyvää mieltä ja saavat hymyn kasvoille. Tässä minun…
-
Unelmani
Unelmat ovat kuin sydämen salaisuuksia, joita ei aina rohkeasti jaeta, mutta jotka ohjaavat meitä, niin ilon kuin epätoivonkin hetkellä. Tässä on listaus unelmista, jotka ovat paitsi syviä, myös ihan oikeita, toivottuja ja monille meistä elämän rakkaimpia haaveita. 1. Unelmoin suurperheestä – ja erityisesti siitä pienestä tytöstä. Siinä hän on, nauraen ja juosten, vaikka elämä ei…
-
Tunteiden vankina – kun mikään ei etene
On aamu. Silmät avautuvat rutiininomaisesti, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Sama pysähtynyt tunne kuin eilen, toissapäivänä – viikkoja sitten. Kaikki seisoo. Aivan kuin olisin jossain välitilassa, jossa ei liiku eteenpäin, mikään ei valmistu,mikään ei tunnu onnistuvan. Herään joko täysin tunteettomana, kuin olisin turtunut kaikkeen, tai sitten suru ja epätoivo ottavat minut heti syleilyynsä. Ja ne…
-
Tyhjä pääkö?
Rohkea kirjoitus tyhjältä tuntuvan pään kanssa On se jännä, kuinka joskus pää tuntuu olevan ihan tyhjä. Pari viikkoa flunssassa, ja nyt kun olo alkaa vihdoin parantua, pää ei vaan suostu toimimaan kunnolla. Yritän sormet sauhuten kirjoittaa, mutta kaikki tulee yhtä aikaa ja sekavassa virrassa. En osaa valita mitään, enkä päästä ajatuksia selkeiksi. Ja sitten ne…
-
Tulipalon jäljet – miten trauma näkyy tänään
Tulipalon yö ei ole koskaan täysin poissa mielestäni. Se palaa uniin, mieleeni, hajuihin, ääniin. Hetkessä rauhallinen uni voi vaihtua kauhuun, kuin olisin taas siinä hetkessä – kuulemassa pauketta, tuntemassa kuumuuden, juoksemassa henkemme edestä. Ahdistus ei ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan. Se näkyy arjessa, pienissä ja suurissa asioissa, tavoissani suojella perhettäni ja itseäni. Se…
-
Koulu on poissa – mutta varjot jäivät
Koulu on poissa – mutta varjot jäivät Kesällä palasin vielä kerran. Se oli viimeinen kerta. Vanha koulurakennus oli yhä pystyssä, mutta pian se katoaisi lopullisesti. Oli kuin aika olisi pysähtynyt – seinät, naulakot, kalusteet, kaikki oli ennallaan. Käytävät olivat hiljaisia, mutta ne kaikuivat muistoja. Astelin pitkin tuttua reittiä, jota olin kulkenut vuosia – silloin, kun…
-
Elämänkerta, jota en koskaan aikonut kirjoittaa
Jos joku olisi sanonut minulle vuosia sitten, että kirjoittaisin jonain päivänä elämänkerran, olisin nauranut – tai itkenyt, riippuen päivästä. Minä en ole koskaan ollut se, joka kertoo tarinansa ääneen. Olen ollut se, joka kantaa, joka selviää, joka peittää omat arvet ja auttaa muita. Mutta nyt on aika rikkoa se hiljaisuus. Tämä ei ole pelkkä selviytymistarina.…
-
Äiti, joka yritti vain juoda kahvinsa lämpimänä
Tässä sitä taas ollaan. Tukka pystyssä, sukat eri paria, paita todennäköisesti väärinpäin (mutta en tarkista, koska en jaksa korjata tilannetta, jos näin on). Pyykkivuori on saavuttanut Everestiä muistuttavat mittasuhteet, tiskikone laulaa samaa surullista lauluaan jo kolmatta kertaa tänään, ja jossain kaukana kuuluu epäilyttävä kolahdus, mutta koska huuto ei seuraa perässä, päätän olla välittämättä. Ainoa tavoitteeni…
-
ADHD- äidin uupumus
Adhd-äidin uupumus: Kun keho sanoo stop Viikonloppuna meillä oli lasten synttärit. En leiponut mitään itse, kaikki tarjottavat ostettiin valmiina. Yritin tehdä juhlista mahdollisimman helpot itselleni, ja silti ne kuormittivat minut henkisesti aivan puhki. Nyt on keskiviikko, enkä ole jaksanut juuri mitään koko viikkona. En ole käynyt missään, en ole avannut tietokonetta, en ole kirjoittanut. Olen…