Avainsana: ajatukset
-
Hiljaisuus blogissa – elämämme myllerrys
Olen ollut hiljaa. Blogi on ollut hiljaa.Syystä, jonka sanoittaminen vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä – ja ennen kaikkea hetken hengähdyksen. Elämä on paiskonut meitä viime viikkoina isolla kädellä, ja olen yrittänyt selvitä, hengittää, pysyä pystyssä. Kirjoittaminen, joka yleensä on minun tapani jäsentää tunteita ja antaa niille muoto, on jäänyt taka-alalle. Ei siksi, etteikö olisi ollut sanottavaa…
-
Missä olet, juhannusfiilis? – Nenän näyttöä MöhkössäNo päivääpä päivää täältä Ilomantsin kulmilta! Tänä vuonna on kesä ollut vähän niin kuin laiska lehmä – ei meinaa liikahtaa sitten millään. Vettä on tullut kuin saavista ja lämpöä on saanut odottaa kuin myöhässä olevaa linja-autoa. Mutta eihän se haittaa! Möhkön juhannus on taas edessä, ja meillä se on sellainen perinne, että sinne mennään vaikka…
-
Kun voimat eivät riitä – mutta rakkaus kantaa
On ollut vaikea löytää sanoja. On ollut vaikea löytää voimia. Pari viimeistä viikkoa on mennyt neljän seinän sisällä, sängyssä pötkötellen. Elämä on ollut tasaista – ja mieli tasaisen apea. En ole saanut aikaiseksi mitään. En ole edes ajatellut itsestäni kovinkaan hyvää. Tuntuu, etten osaa enkä jaksa mitään. Korujen tekeminen on ollut pelastus. Se on ollut…
-
Vanhemmuus – elämäni suurin rakkaustarina
Vanhemmuus ei ole rooli. Se ei ole tehtävälista eikä mikään saavutettava päämäärä. Vanhemmuus on matka, joka alkaa sydämestä ja kulkee läpi elämän jokaisen kolkan – sen helpot ja vaikeat, kirkkaat ja sameat. Vanhemmuus on elämäni suurin rakkaustarina – raaka, kaunis, repivä ja eheyttävä. Tunteiden vuoristorata Vanhemmuus on tunteiden vuoristorata. Se heittää ylös ja alas sellaista…
-
”Kun vielä kuultiin metsän puhuvan – miun Ilomantsi”Ilomantsi. Sanoppa se ääneen. Kuuletko? Siinä on metsä. Siinä on hiljaisuus. Siinä on se tuttu vaaran tuuli, joka pyyhkäisee ohi ja jättää jotain sisimpään. Se on kodin nimi. Se on juurien paikka. Se on miun paikka. Mie oon syntyny ja kasvanut täällä, maatalon pihassa, missä pihakoivut kuiskas tuulessa ja hiekka narsku kenkien alla. Meillä ei…
-
Kun kylä jota rakastan, satuttaa
Muutto takaisin Ilomantsiin ei ollu mikään yksinkertainen juttu. Toisaalta se tuntui kodilta – olihan nää seutut mulle tuttuja lapsuudesta, rakkaiksikin tulleita. Mut samalla tuntu siltä, ku ois repiny vanhat haavat auki. Kaikki ne paikat missä oon joskus nauranu, leikkiny ja kulkenu, alko muistuttaa asioista, joita en oo koskaan unohtanu. Niistä hetkistä, ku sydän särky, eikä…
-
Kun elämä uuvuttaa – eikä kukaan huomaa
(Faktaa, tunnetta ja suoraa puhetta arjen näkymättömästä työstä) Puhutaan työuupumuksesta.Se on vihdoin tunnustettu tila. Diagnoosi. Väsymys, joka syntyy siitä, että vaatimukset ylittävät ihmisen jaksamisen. Hienoa, että siitä puhutaan. Mutta…Entä jos sinulla ei ole ollut työpaikkaa, josta uupua?Entä jos koko elämä on ollut yksi katkeamaton työvuoro – ilman palkkaa, ilman taukoja, ilman lomia? Entä jos uupumus…
-
Pää tyhjänä – mutta sydän yrittää jaksaa
…ehkä sinäkin tunnet joskus näin?Pitkästä aikaa pitäisi kirjoittaa.Mutta tuntuu, että pää on ollut tyhjä. Ei kirkkaalla tavalla, vaan sellaisella… ankealla. Väsyneellä. Sumuisella.Tekee mieli vain olla. Kadota sarjoihin ja kahvikupin pohjalle. Olen katsonut Vampyyripäiväkirjoja herkeämättä viikkokaupalla – uppoutunut toiseen maailmaan. Välillä olen tehnyt koruja, istuttanut kukkia, siemeniä, toivoa.Herneitä. Paprikaa. Katsotaan, mitä kasvaa.Kädet mullassa, pää pilvissä – tai ehkä maassa. Olemme…
-
”Jotkut arvet eivät näy iholla, mutta ne opettavat meidät seisomaan silloinkin, kun pelkäämme kaatua.” Minä olin se lapsi, joka istui yksin. Seurasin, kuinka muut nauroivat, juoksivat, valittiin mukaan. Minua ei valittu. En ollut tarpeeksi mitään. Olin liian hiljainen, liian kömpelö, liian erilainen. Opin piiloutumaan oman olemukseni sisälle. Pidin hengitystäni, ettei kukaan huomaisi minua. Pelkäsin katsekontaktia,…
-
Pikkutytön maailmat
— värejä, tarinoita ja tunteiden taikaaJohdantoTämä teksti on matka lapsuuden muistoihin – siihen, millaista on kasvaa herkkänä ja yksinäisenä maailmassa, joka ei aina ymmärrä. Se kertoo siitä, miten mielikuvitus, luonto, taide ja musiikki voivat olla selviytymiskeinoja – ja miten jokainen meistä voi löytää lohtua omista tarinoistaan. Olin pikkutyttö, joka eli hiljaa sivussa.Se, jota ei koskaan huudettu mukaan.Se, joka katseli sivusta,…