Avainsana: arki
-
”Millon me ollaan perillä?” – Retkipäivä Pikku Kiliin ja kesän kauneus Ilomantsissa
Jos mie jotaki tästä elämästä haluan muistaa, niin ne hetket, joissa ajan unohtaa ja sydän muistaa. Yks semmonen oli, ku me lähettiin seurakunnan järjestämälle retkelle Pikku Kiliin. Meijän perhe – mie, mies ja kaks isoimman pojan naperoa – kipastiin linja-auton kyytiin, ja mukana oli monta tuttua päiväkotikaveria äiteineen. Tunnelma bussissa oli ku pienessä kyläjuhlassa –…
-
Pää tyhjänä – mutta sydän yrittää jaksaa
…ehkä sinäkin tunnet joskus näin?Pitkästä aikaa pitäisi kirjoittaa.Mutta tuntuu, että pää on ollut tyhjä. Ei kirkkaalla tavalla, vaan sellaisella… ankealla. Väsyneellä. Sumuisella.Tekee mieli vain olla. Kadota sarjoihin ja kahvikupin pohjalle. Olen katsonut Vampyyripäiväkirjoja herkeämättä viikkokaupalla – uppoutunut toiseen maailmaan. Välillä olen tehnyt koruja, istuttanut kukkia, siemeniä, toivoa.Herneitä. Paprikaa. Katsotaan, mitä kasvaa.Kädet mullassa, pää pilvissä – tai ehkä maassa. Olemme…
-
Pikkutytön maailmat
— värejä, tarinoita ja tunteiden taikaaJohdantoTämä teksti on matka lapsuuden muistoihin – siihen, millaista on kasvaa herkkänä ja yksinäisenä maailmassa, joka ei aina ymmärrä. Se kertoo siitä, miten mielikuvitus, luonto, taide ja musiikki voivat olla selviytymiskeinoja – ja miten jokainen meistä voi löytää lohtua omista tarinoistaan. Olin pikkutyttö, joka eli hiljaa sivussa.Se, jota ei koskaan huudettu mukaan.Se, joka katseli sivusta,…
-
Pikkuhiljaa takaisin valoon
Pikkuhiljaa takaisin valoonKirjoittanut: Marissa Sormunen Joskus tuntuu kuin kaikki pysähtyisi. Ei mitenkään kauniilla tavalla, vaan niin, että maailma muuttuu sumuksi. Meidän perheessä pysähdyttiin – sairastettiin koko poppoo. Ja jostain syystä minä olin se, jonka tauti jäi viipymään. Kuin se olisi päättänyt, että sinä saat vielä vähän pysyä paikoillasi. En ole avannut tietokonetta viikkoihin. Ei ole…
-
Jospa se tästä – kevätpäivän toivoa
Minulta ei ole pitkään aikaan tullut uusia blogitekstejä. En ole unohtanut teitä – olen vain yrittänyt hoitaa mieltäni, keräillä itseäni ja antaa kaikkeni niille, jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa: lapsilleni. Vihdoin tuntuu, että arki rullaa, edes hieman. Nukkumaanmenot sujuvat, päivissä on rytmiä. Keskimmäinen kävi uimakoulussa, ja nuorimmaisen kanssa ollaan käyty uimahallissa iltakahdeksaan asti. Ollaan harjoiteltu…
-
”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn”
”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn” En olisi koskaan uskonut, että minusta tulisi ihminen, joka kirjoittaa näin avoimesti. Mutta tässä minä olen. En siksi, että elämä olisi nyt täydellistä – vaan siksi, että haluan näyttää, että sen ei tarvitse olla. Olen elänyt hetkiä, jolloin maailma tuntui romahtavan ympäriltä. Kirjaimellisesti. Kodin tuho tulipalossa, joka…
-
Palmusunnuntai- perinteet ja nykyaika
Palmusunnuntai – kuinka perinteet elävät ja muuttuvat sukupolvien mukana Palmusunnuntai. Sana, joka saa minut palaamaan lapsuuden keväisiin sunnuntaiaamuihin, jolloin pieni noidaksi pukeutunut tyttö koputteli ovia virpomisloruaan toistaen. Essu hulmusi, vanhat kumisaappaat lonksuivat jaloissa, poskissa punaiset pisteet ja päässä kukallinen huivi. Luuta toisessa kädessä ja virpomisvitsoja toisessa – se oli meidän käsitys pääsiäisnoidasta. Ja voi sitä…
-
Elämä erityislapsen kanssa
Elämä erityislapsen kanssa – kuinka ADHD ja aistiherkkyys muokkaavat arkea Arki kuusivuotiaan ADHD-lapsen kanssa voi olla yhtä aikaa rakkauden täyteistä ja äärimmäisen kuormittavaa. Kun mukaan tulee vielä vahva aistiyliherkkyys, impulsiivisuus ja oikeudenmukaisuuden tarve, on selvää, että perheen rutiinit ja toimintatavat eroavat perinteisestä. Tässä blogikirjoituksessa haluan jakaa omia kokemuksiani ja vinkkejä siitä, mitä olen oppinut ja…
-
Pienyrittäjä paineessa
Pienyrittäjä paineessa – miksi kunta ei tue meitä? Kunnissa puhutaan kauniisti siitä, kuinka ne tukevat paikallisia pienyrittäjiä ja kuinka elinvoimainen yrittäjyys on yhteisön perusta. Mutta missä se tuki on? Missä ovat ne konkreettiset teot, jotka auttaisivat pienyrittäjiä selviytymään ja kasvamaan? Mieheni on tehnyt vuodesta toiseen töitä niska limassa. Hän on paiskinut hommia aamusta iltaan, viikonloput…
-
Esikoinen täyttää Kuusi – ja minä? Etsin itseäni… päivästä toiseen
✨ Kun esikoinen täyttää kuusi – ja minä etsin itseäni ✨ Tänään on suuri päivä! 🎉 Kuusi vuotta sitten elämäni muuttui lopullisesti, kun minusta tuli äiti. 💙 En ollut valmis siihen – kuka muka olisi? – mutta se hetki muovasi minut kokonaan uudeksi ihmiseksi. Se rakkaus, joka syttyi sinä päivänä, on kantanut minua läpi myrskyjen,…