Avainsana: elämä

  • ”Jotkut arvet eivät näy iholla, mutta ne opettavat meidät seisomaan silloinkin, kun pelkäämme kaatua.” Minä olin se lapsi, joka istui yksin. Seurasin, kuinka muut nauroivat, juoksivat, valittiin mukaan. Minua ei valittu. En ollut tarpeeksi mitään. Olin liian hiljainen, liian kömpelö, liian erilainen. Opin piiloutumaan oman olemukseni sisälle. Pidin hengitystäni, ettei kukaan huomaisi minua. Pelkäsin katsekontaktia,…

  • Pikkutytön maailmat
    — värejä, tarinoita ja tunteiden taikaa

    kirjoittaja

    in

    JohdantoTämä teksti on matka lapsuuden muistoihin – siihen, millaista on kasvaa herkkänä ja yksinäisenä maailmassa, joka ei aina ymmärrä. Se kertoo siitä, miten mielikuvitus, luonto, taide ja musiikki voivat olla selviytymiskeinoja – ja miten jokainen meistä voi löytää lohtua omista tarinoistaan. Olin pikkutyttö, joka eli hiljaa sivussa.Se, jota ei koskaan huudettu mukaan.Se, joka katseli sivusta,…

  • Pikkuhiljaa takaisin valoon

    Pikkuhiljaa takaisin valoonKirjoittanut: Marissa Sormunen Joskus tuntuu kuin kaikki pysähtyisi. Ei mitenkään kauniilla tavalla, vaan niin, että maailma muuttuu sumuksi. Meidän perheessä pysähdyttiin – sairastettiin koko poppoo. Ja jostain syystä minä olin se, jonka tauti jäi viipymään. Kuin se olisi päättänyt, että sinä saat vielä vähän pysyä paikoillasi. En ole avannut tietokonetta viikkoihin. Ei ole…



  • ”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn”

     

    ”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn” En olisi koskaan uskonut, että minusta tulisi ihminen, joka kirjoittaa näin avoimesti. Mutta tässä minä olen. En siksi, että elämä olisi nyt täydellistä – vaan siksi, että haluan näyttää, että sen ei tarvitse olla. Olen elänyt hetkiä, jolloin maailma tuntui romahtavan ympäriltä. Kirjaimellisesti. Kodin tuho tulipalossa, joka…

  • Pimeän työn varjot – mitä se tarkoittaa rehelliselle yrittäjälle?

    Pimeän työn varjot – kun rehellinen yrittäjä jää jalkoihin Olen kyllästynyt katsomaan sivusta. Olen kyllästynyt siihen, että rehellinen työ poljetaan maahan samalla, kun harmaan talouden tekijät kahmivat asiakkaita ilman velvoitteita, ilman vastuuta, ilman huolta huomisesta. Tämä on suora huuto kaikille, jotka ovat joskus valinneet ”halvemman” vaihtoehdon, miettineet, ettei sillä ole väliä, tai perustelleet itselleen, että…

  • Pienyrittäjä paineessa

    Pienyrittäjä paineessa – miksi kunta ei tue meitä? Kunnissa puhutaan kauniisti siitä, kuinka ne tukevat paikallisia pienyrittäjiä ja kuinka elinvoimainen yrittäjyys on yhteisön perusta. Mutta missä se tuki on? Missä ovat ne konkreettiset teot, jotka auttaisivat pienyrittäjiä selviytymään ja kasvamaan? Mieheni on tehnyt vuodesta toiseen töitä niska limassa. Hän on paiskinut hommia aamusta iltaan, viikonloput…

  • Esikoinen täyttää Kuusi – ja minä? Etsin itseäni… päivästä toiseen

    ✨ Kun esikoinen täyttää kuusi – ja minä etsin itseäni ✨ Tänään on suuri päivä! 🎉 Kuusi vuotta sitten elämäni muuttui lopullisesti, kun minusta tuli äiti. 💙 En ollut valmis siihen – kuka muka olisi? – mutta se hetki muovasi minut kokonaan uudeksi ihmiseksi. Se rakkaus, joka syttyi sinä päivänä, on kantanut minua läpi myrskyjen,…

  • Unelmani

    Unelmat ovat kuin sydämen salaisuuksia, joita ei aina rohkeasti jaeta, mutta jotka ohjaavat meitä, niin ilon kuin epätoivonkin hetkellä. Tässä on listaus unelmista, jotka ovat paitsi syviä, myös ihan oikeita, toivottuja ja monille meistä elämän rakkaimpia haaveita. 1. Unelmoin suurperheestä – ja erityisesti siitä pienestä tytöstä. Siinä hän on, nauraen ja juosten, vaikka elämä ei…

  • Kuusi vuotta erityisyyttä – Mun ja poikani yhteinen tie

    Kuusi vuotta erityisyyttä – Minun ja lapseni yhteinen tie Kuusi vuotta sitten maailmaan saapui pieni ihme – lapsi, jonka olemus oli yhtä aikaa lempeä ja voimakas, villi ja viisas. Jo ensi hetkistä tiesin, että hän on jotain aivan erityistä. En vain siksi, että jokainen lapsi on erityinen, vaan koska hänen mielensä hehkui jotain tuttua, jotain…

  • Äidin rakkaus

    Vahva, epätoivoinen ja täynnä tunteita – erityisherkän ADHD-äidin matka Rakastan, mutten tiedä riittääkö se. Tämä on ajatus, joka tuntuu olevan jatkuvasti läsnä, erityisesti silloin, kun olen äitinä, erityisherkkänä ja ADHD:n kanssa. Rakkaus lastani kohtaan on valtavaa, ja silti tuntuu, että se ei koskaan ole tarpeeksi. Tunteet vyöryvät päälle, niin voimakkaina ja sekavina, ettei niitä aina…