Avainsana: mielenhyvinvointi
-
Yksinäisyyden hiljainen huuto
Yksinäisyyden hiljainen huuto – Onko meillä aikaa oikeille yhteyksille? Yksinäisyys on monille meistä kuin varjo, joka ei koskaan täysin katoa. Sen kanssa oppii elämään, mutta ei koskaan tottumaan. Se hiipii läpi elämän, niin arjessa kuin juhlassakin, vaivihkaa ja äänettömästi. Tänä päivänä, kun yhteys toisiin on vain näpäytys näytöllä, yksinäisyys tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.…
-
Väsyneen mielen ja kehon viikko
Väsyneen mielen ja kehon viikko – onko tämä uupumusta? Tämä viikko on ollut raskas. Ei fyysisesti, mutta henkisesti ja kokonaisvaltaisesti. Sellainen väsymys, joka tuntuu jokaisessa solussa, vaikka mitään erityistä ei olisi edes tapahtunut. Päässä pyörii miljoona asiaa, mutta silti en saa mitään aikaiseksi. Lapset odottavat innolla syntymäpäiväkemuja sunnuntaina. Yleensä rakastan leipoa itse, suunnitella tarjottavia, tehdä…
-
Viikko täynnä ilon hetkiä ja raskaita tunteita
Tämä viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. On ollut hetkiä, jotka haluaisin pullottaa ja säilyttää ikuisesti, mutta myös niitä, jolloin avuttomuus on tuntunut musertavalta. Uimahallireissut keskimmäisen ja kuopuksen kanssa olivat valonpilkahduksia arjen keskellä. Kuopus oli nyt kolmatta kertaa uimahallissa, ja voi sitä riemua! Hän konttasi ja juoksi altaassa täyttä vauhtia, kaatui veteen ja ponkaisi heti nauraen…
-
Kiirettä ja uuden äärellä olemista – Verkkokurssi ja verkkokauppa pian auki!
Hei kaikki blogini seuraajat! Tiedän, että blogi on elänyt hetken hiljaiseloa, mutta siihen on ollut syynsä. Olen viime aikoina ollut täysin uuden äärellä ja rakentamassa jotain uniikkia – suurempaa, ja on ollut mahdotonta malttaa mielensä kaikesta jännittävästä! Olen syventynyt Arctic Nutritioniin, oman liiketoiminnan kehittämiseen, verkkosivujeni viimeistelyyn ja suunnitellut tulevaisuutta hyvinvoinnin ympärille. Ja mikä tärkeintä –…
-
TYHJYYS
Minun oli tänään tarkoitus kirjoittaa vaikka ja mistä aiheesta. Kuitenkin kun avasin koneen, mieleeni ei tullut mitään. Kävin perjantaina kuvaamassa vanhaa, purkukuntoista Parppeinkoulua, jossa minä ja moni muu aikanaan on käynyt yläkoulunsa. Koulu oli herätti minussa monia ajatuksia. Mietin, että pystynkö kohtaamaan menneisyyteni haamut. Mutta samalla ajattelin haikeana, että näin minä jätän hyvästi silti niin…