Avainsana: terveys
-
Kun arki pysähtyy
Kun arki pysähtyy – sylissä sairastuvan sydän Joskus arki pysähtyy. Se ei kysy lupaa eikä anna vaihtoehtoja. Se vain tulee – kuumeen polttamana, itkuisena ja unettomina öinä, jolloin pienet sormet tarrautuvat kaulaan kuin turvasatamaan. Tämä viikko on ollut juuri sellainen. Pienen kehossa jylläävä kuume on vienyt voimat, eikä syli ole ollut vain paikka, vaan koko…
-
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta?
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta? Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua lasten ruutuajasta ja koulujen uusista säännöistä, jotka rajoittavat puhelimen käyttöä koulupäivän aikana. Moni vanhempi huokaa helpotuksesta ja ajattelee, että nyt lapset pääsevät irti puhelimistaan ja saavat vihdoin keskittyä oikeisiin asioihin – yhdessäoloon ja kavereihin. Itsekin arvostan tätä ajattelutapaa,…
-
Tulipalon jäljet – miten trauma näkyy tänään
Tulipalon yö ei ole koskaan täysin poissa mielestäni. Se palaa uniin, mieleeni, hajuihin, ääniin. Hetkessä rauhallinen uni voi vaihtua kauhuun, kuin olisin taas siinä hetkessä – kuulemassa pauketta, tuntemassa kuumuuden, juoksemassa henkemme edestä. Ahdistus ei ole kadonnut. Se on vain muuttanut muotoaan. Se näkyy arjessa, pienissä ja suurissa asioissa, tavoissani suojella perhettäni ja itseäni. Se…
-
Koulu on poissa – mutta varjot jäivät
Koulu on poissa – mutta varjot jäivät Kesällä palasin vielä kerran. Se oli viimeinen kerta. Vanha koulurakennus oli yhä pystyssä, mutta pian se katoaisi lopullisesti. Oli kuin aika olisi pysähtynyt – seinät, naulakot, kalusteet, kaikki oli ennallaan. Käytävät olivat hiljaisia, mutta ne kaikuivat muistoja. Astelin pitkin tuttua reittiä, jota olin kulkenut vuosia – silloin, kun…
-
Äiti, joka yritti vain juoda kahvinsa lämpimänä
Tässä sitä taas ollaan. Tukka pystyssä, sukat eri paria, paita todennäköisesti väärinpäin (mutta en tarkista, koska en jaksa korjata tilannetta, jos näin on). Pyykkivuori on saavuttanut Everestiä muistuttavat mittasuhteet, tiskikone laulaa samaa surullista lauluaan jo kolmatta kertaa tänään, ja jossain kaukana kuuluu epäilyttävä kolahdus, mutta koska huuto ei seuraa perässä, päätän olla välittämättä. Ainoa tavoitteeni…
-
ADHD- äidin uupumus
Adhd-äidin uupumus: Kun keho sanoo stop Viikonloppuna meillä oli lasten synttärit. En leiponut mitään itse, kaikki tarjottavat ostettiin valmiina. Yritin tehdä juhlista mahdollisimman helpot itselleni, ja silti ne kuormittivat minut henkisesti aivan puhki. Nyt on keskiviikko, enkä ole jaksanut juuri mitään koko viikkona. En ole käynyt missään, en ole avannut tietokonetta, en ole kirjoittanut. Olen…
-
Yksinäisyyden hiljainen huuto
Yksinäisyyden hiljainen huuto – Onko meillä aikaa oikeille yhteyksille? Yksinäisyys on monille meistä kuin varjo, joka ei koskaan täysin katoa. Sen kanssa oppii elämään, mutta ei koskaan tottumaan. Se hiipii läpi elämän, niin arjessa kuin juhlassakin, vaivihkaa ja äänettömästi. Tänä päivänä, kun yhteys toisiin on vain näpäytys näytöllä, yksinäisyys tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.…
-
Väsyneen mielen ja kehon viikko
Väsyneen mielen ja kehon viikko – onko tämä uupumusta? Tämä viikko on ollut raskas. Ei fyysisesti, mutta henkisesti ja kokonaisvaltaisesti. Sellainen väsymys, joka tuntuu jokaisessa solussa, vaikka mitään erityistä ei olisi edes tapahtunut. Päässä pyörii miljoona asiaa, mutta silti en saa mitään aikaiseksi. Lapset odottavat innolla syntymäpäiväkemuja sunnuntaina. Yleensä rakastan leipoa itse, suunnitella tarjottavia, tehdä…
-
Rakkaus, rajat ja ADHD
– matka, joka opettaa meitä molempia Diagnoosi ja uusi alku Kun ensimmäistä kertaa saimme ADHD-diagnoosin, en tiennyt, mitä kaikkea se toisi mukanaan. Tiesin vain, että rakastan poikaani enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Rakastan häntä silloin, kun hän nauraa kikattaen hassuille ajatuksilleen. Rakastan häntä silloin, kun hän juoksee täynnä elämää ja energiaa. Ja rakastan häntä silloin,…
-
Tämä talvi on ollut erilainen
– and that’s exactly why I’m grateful Winter has always been both a beautiful and challenging time for me. A blanket of snow covers the ground, the cold air pinches your cheeks, and the sky shines brightly under the stars. But this year, winter has felt different – not only in terms of the weather,…