Avainsana: turvallinenlapsuus
-
Liekit eivät unohdu – lapsen trauma, jota ei koskaan käsitelty
Sanotaan, että pienet lapset eivät muista. Että he eivät ymmärrä suuria tapahtumia. Että jos niistä ei puhuta, ne haihtuvat. Mutta minä tiedän, että tämä ei ole totta. Minä tiedän sen, koska oma lapseni kantaa mukanaan palavaa taloa – sitä yötä, jona me juuri ja juuri pelastuimme. Lapseni oli silloin kolmevuotias. Oli yö, kun heräsimme yhtäkkiä.…
-
Kun voimat eivät riitä – mutta rakkaus kantaa
On ollut vaikea löytää sanoja. On ollut vaikea löytää voimia. Pari viimeistä viikkoa on mennyt neljän seinän sisällä, sängyssä pötkötellen. Elämä on ollut tasaista – ja mieli tasaisen apea. En ole saanut aikaiseksi mitään. En ole edes ajatellut itsestäni kovinkaan hyvää. Tuntuu, etten osaa enkä jaksa mitään. Korujen tekeminen on ollut pelastus. Se on ollut…
-
Vanhemmuus – elämäni suurin rakkaustarina
Vanhemmuus ei ole rooli. Se ei ole tehtävälista eikä mikään saavutettava päämäärä. Vanhemmuus on matka, joka alkaa sydämestä ja kulkee läpi elämän jokaisen kolkan – sen helpot ja vaikeat, kirkkaat ja sameat. Vanhemmuus on elämäni suurin rakkaustarina – raaka, kaunis, repivä ja eheyttävä. Tunteiden vuoristorata Vanhemmuus on tunteiden vuoristorata. Se heittää ylös ja alas sellaista…
-
”Millon me ollaan perillä?” – Retkipäivä Pikku Kiliin ja kesän kauneus Ilomantsissa
Jos mie jotaki tästä elämästä haluan muistaa, niin ne hetket, joissa ajan unohtaa ja sydän muistaa. Yks semmonen oli, ku me lähettiin seurakunnan järjestämälle retkelle Pikku Kiliin. Meijän perhe – mie, mies ja kaks isoimman pojan naperoa – kipastiin linja-auton kyytiin, ja mukana oli monta tuttua päiväkotikaveria äiteineen. Tunnelma bussissa oli ku pienessä kyläjuhlassa –…
-
Elämä erityislapsen kanssa
Elämä erityislapsen kanssa – kuinka ADHD ja aistiherkkyys muokkaavat arkea Arki kuusivuotiaan ADHD-lapsen kanssa voi olla yhtä aikaa rakkauden täyteistä ja äärimmäisen kuormittavaa. Kun mukaan tulee vielä vahva aistiyliherkkyys, impulsiivisuus ja oikeudenmukaisuuden tarve, on selvää, että perheen rutiinit ja toimintatavat eroavat perinteisestä. Tässä blogikirjoituksessa haluan jakaa omia kokemuksiani ja vinkkejä siitä, mitä olen oppinut ja…
-
Esikoinen täyttää Kuusi – ja minä? Etsin itseäni… päivästä toiseen
✨ Kun esikoinen täyttää kuusi – ja minä etsin itseäni ✨ Tänään on suuri päivä! 🎉 Kuusi vuotta sitten elämäni muuttui lopullisesti, kun minusta tuli äiti. 💙 En ollut valmis siihen – kuka muka olisi? – mutta se hetki muovasi minut kokonaan uudeksi ihmiseksi. Se rakkaus, joka syttyi sinä päivänä, on kantanut minua läpi myrskyjen,…
-
Yksinäinen supersankari
Yksinäinen supersankari Tässä tekstissä kuvataan päiväkoti-ikäisen ADHD-lapsen maailmaa hänen omasta näkökulmastaan. Se kertoo yksinäisyydestä, väärinymmärryksestä ja huomion hakemisesta – mutta myös siitä, kuinka rakastava koti voi olla turvapaikka, jossa lapsi saa olla juuri sellainen kuin on. — Minä olen nopea. Minun ajatukseni juoksevat nopeammin kuin kukaan ehtii mukaan, ja minun jalkani haluavat liikkua, juosta, kiivetä…
-
Neljävuotiaan maailmassa
Maailma on valtava paikka, kun olet vasta neljä. Kaikki näyttää niin suurelta, niin ihmeelliseltä – mutta myös vähän pelottavalta. Seison pienillä jaloillani keskellä puistoa ja katselen taivasta, jossa pilvet leikkivät hippaa. Hetkessä maailma tuntuu kevyeltä ja turvalliselta, mutta sitten kuuluu ääni. Se pelottava ääni. Mopo. En tiedä, miksi mopo tuntuu niin pelottavalta. Ehkä siksi, että…