Avainsana: #uusialku
-
💗 Prinsessan kaste – unelma joka vihdoin toteutui
Viikko sitten meidän pieni tyttäremme sai kasteen ja oman nimensä.Se hetki, kun pappi lausui hänen nimensä ääneen… tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. 💕 Vuosien toive, rukoukset, hiljaiset kaipaukset – kaikki kulminoituivat siihen hetkeen.Me saimme prinsessan. Olen ollut niin onnellinen, että se melkein pelottaa. On jotain syvästi parantavaa siinä, kun saan pukea pienen vauvani pinkkiin,…
-
Kun kaikki palaa – ja on pakko aloittaa alusta
Uusi alku, jota en olisi halunnut Kohta on kolme vuotta siitä, kun tulipalo vei kodin. Kolme vuotta siitä, kun elämä yhdessä hetkessä muuttui joksikin toiseksi. Palosta ei lähtenyt vain seiniä ja huonekaluja, vaan jotakin paljon suurempaa: tunne kodista, turvasta ja menneiden vuosien muistoista. Tavaroiden arvoa ei voi mitata vain rahassa, sillä niihin kätkeytyy elämä –…
-
Suurien tunteiden vuoristorata vain jatkuu
Meidän perheessä alkaa vihdoin se kauan odotettu ja jännittävä uusi vaihe – koulutaival. Keskiviikkona esikoisemme aloittaa eskarin. Reipas, ihana, oma pieni miehenalkuni. Ja äiti pakahtuu. Onnesta, ylpeydestä – mutta myös haikeudesta, joka nipistää rintaa. Mihin tämä pieni, kultainen aika ennen koulua oikein katosi? Ne vuodet täyttyivät niin monista asioista. Rakkaudesta. Ilosta. Opetuksesta, onnistumisista – ja…
-
Hiljaisuus blogissa – elämämme myllerrys
Olen ollut hiljaa. Blogi on ollut hiljaa.Syystä, jonka sanoittaminen vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä – ja ennen kaikkea hetken hengähdyksen. Elämä on paiskonut meitä viime viikkoina isolla kädellä, ja olen yrittänyt selvitä, hengittää, pysyä pystyssä. Kirjoittaminen, joka yleensä on minun tapani jäsentää tunteita ja antaa niille muoto, on jäänyt taka-alalle. Ei siksi, etteikö olisi ollut sanottavaa…
-
Liekit eivät unohdu – lapsen trauma, jota ei koskaan käsitelty
Sanotaan, että pienet lapset eivät muista. Että he eivät ymmärrä suuria tapahtumia. Että jos niistä ei puhuta, ne haihtuvat. Mutta minä tiedän, että tämä ei ole totta. Minä tiedän sen, koska oma lapseni kantaa mukanaan palavaa taloa – sitä yötä, jona me juuri ja juuri pelastuimme. Lapseni oli silloin kolmevuotias. Oli yö, kun heräsimme yhtäkkiä.…
-
”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn”
”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn” En olisi koskaan uskonut, että minusta tulisi ihminen, joka kirjoittaa näin avoimesti. Mutta tässä minä olen. En siksi, että elämä olisi nyt täydellistä – vaan siksi, että haluan näyttää, että sen ei tarvitse olla. Olen elänyt hetkiä, jolloin maailma tuntui romahtavan ympäriltä. Kirjaimellisesti. Kodin tuho tulipalossa, joka…
-
Kun elämä murenee: tulipalon jälkeiset haavat, unelmien sirpaleet ja taistelu eteenpäin
Joskus elämä romahtaa yhdellä hetkellä. Meille se hetki oli se, kun kotimme paloi. Liekit eivät vieneet ainoastaan taloa ja tavaroita, vaan myös turvallisuuden tunteen, vakauden ja uskon tulevaisuuteen. Se oli traumaattista – mutta se oli vasta alkua. Palon jälkeinen elämä toi mukanaan mielenterveyden romahtamisen, taloudelliset vaikeudet ja huonoja valintoja, jotka veivät meitä yhä kauemmas siitä,…