Usein tuntuu, että elän oravan pyörässä, josta ei ole ulospääsyä. Lapsiperheen arki ei pysähdy hetkeksikään. Yritän tasapainotella lasten, työn, opiskelun, harrastusten ja kodin välillä, ja tuntuu kuin aina olisi jotain kesken. Jos en tee töitä, hoidan kotia. Jos en hoida kotia, autan lapsia. Jos en auta lapsia, suunnittelen jo seuraavaa viikkoa. Ja jos joskus pysähdyn, huomaan miettiväni, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Olen väsynyt. Uupunut siihen, että aina pitää suorittaa, aina olla tehokas. Tuntuu kuin jokaista minuuttia pitäisi hyödyntää johonkin ”tärkeään”. Mutta mikä oikeastaan on tärkeää? Milloin viimeksi olisin oikeasti viettänyt päivän vain sohvalla – ilman yhtäkään velvollisuutta? Milloin olisin keskittynyt vain hengittämään ja olemaan tässä hetkessä?

Rehellisesti sanottuna , en edes muista. Päivät sulautuvat yhteen, ja kiire on ottanut vallan elämästäni.

Kiireen syyt – ja kuinka ne ottavat vallan

Kiire ei ole vain ulkoisten asioiden sanelemaa. Se on myös sisäistä.

Osittain kiire kumpuaa omista odotuksistani. Haluaisin olla hyvä äiti, hyvä työntekijä, hyvä puoliso ja hyvä itselleni – mutta totuus on, että en ehdi olla kaikkea yhtä aikaa. Silti jatkan yrittämistä, koska tuntuu, että jos luovutan edes hetkeksi, olen epäonnistunut. Joskus mietin, miksi olen näin vaativa itseäni kohtaan. Onko se yhteiskunnan paine, perfektionismi vai pelko siitä, etten riitä?

Lasten harrastukset, koulun vanhempainillat, kotityöt, laskujen maksaminen, kaupassakäynti…Arjesta on tullut yhtä listaa asioista, jotka täytyy hoitaa. Mutta kuka laittaa minut sinne listalle? Kuka muistuttaa, että minullakin on rajani?

Kiireen seuraukset – miten se näkyy minussa

En ole sama ihminen kuin ennen. Kiire on tehnyt minusta levottoman ja stressaantuneen. Hermot ovat kireällä, ja väsymys tekee sen, että pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

Välillä huomaan, miten lapset katsovat minua kysyvästi, kun kiirehdin paikasta toiseen. ”Äiti, miksi olet niin väsynyt?” he kysyvät. Ja silloin sydämeni särkyy, koska tiedän, etten ole paras mahdollinen äiti, kun yritän tehdä kaikkea yhtä aikaa. En haluaisi heidän muistavan minua väsyneenä ja kiireisenä, mutta välillä tuntuu, että se on kaikki, mitä osaan olla.

Fyysisesti kiire näkyy kehossani. Sydän hakkaa joskus liian kovaa, ja unet jäävät usein liian lyhyiksi. Päätä särkee, eikä olo ole levännyt edes silloin, kun olen nukkunut. Tiedän, että stressi syö minua hitaasti sisältä päin, mutta silti jatkan samalla tavalla, koska en tiedä, miten pysähtyä.

Mitä kiire tekee terveydelle?

Pitkäaikainen kiire ja stressi eivät ole vain tunteita – ne näkyvät kehossa ja mielessä:

• Stressi kuluttaa voimavarat loppuun. Tämä ei ole vain väsymystä; se on kokonaisvaltaista uupumusta, joka tuntuu jokaisessa solussa.
• Mieliala heikkenee. Kiireinen arki ruokkii ahdistusta ja masennusta. Elämästä tulee selviytymistä, eikä ilolle jää tilaa.
• Vuorovaikutus kärsii. Olen huomannut, miten kiire etäännyttää minut lapsistani. Sitä kuvittelee, että tekee tämän kaiken heidän vuokseen, mutta kiireen keskellä unohtaa olla läsnä.

Miten voisimme elää toisin?

Tiedän, että jotain on muututtava. Ei vain minun kohdallani, vaan kaikkien, jotka tunnistavat itsensä tästä. Kiire ei ole kestävää. Tässä on muutamia ajatuksia, joita olen pyöritellyt mielessäni:

• Lopeta täydellisyyden tavoittelu. Miksi meidän pitäisi olla kaikkea yhtä aikaa? Lapset eivät kaipaa täydellistä äitiä – he kaipaavat läsnäolevaa äitiä.
• Priorisoi. Olen alkanut miettimään, mitkä asiat todella olevat tärkeitä. Kaikkea ei voi tehdä. Joskus siivous voi odottaa. Joskus on parempi valita yhteinen hetki lasten kanssa kuin täydellinen koti.
• Opettele sanomaan ei. Tämä on vaikeaa, mutta tarpeellista. Kun sanot ei ulkopuolisille paineille, sanot samalla kyllä itsellesi.
• Anna aikaa itsellesi. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta edes pieni hetki päivässä voi tehdä ihmeitä. Olen alkanut ottaa viisi minuuttia aamuisin aikaa vain hengittämiseen. Se ei ratkaise kaikkea, mutta auttaa.
• Ole armollinen. Tämä on ehkä vaikein asia. Minulla on vaikea antaa itselleni lupa olla väsynyt tai keskeneräinen. Mutta olen alkanut opetella, että sekin on okei.

Lopuksi

Kirjoittaessani tätä tajuan, miten syvällä kiireen kierteessä olen. Mutta tajuan myös, että sen ei tarvitse olla pysyvää. Pienillä askeleilla voin tehdä muutoksia – ja niin voit sinäkin.

Mitäpä jos tänään alkaisimme yhdestä asiasta? Yhdestä pienestä päätöksestä priorisoida oma hyvinvointi. Koska lopulta me olemme tärkeimpiä itsellemme ja perheellemme. Sinä olet tärkeä. Minä olen tärkeä. Ja me molemmat ansaitsemme hetken hengähtää.

Oletko huomannut? 5% alennus tilaukselle koodilla BLACK5 verkkokaupassani!

Kiinnostaisiko oppia TUNTEIDEN SÄÄTELYÄ? OTA YHTEYTTÄ!