Avainsana: arki
-
Kahdeksan vuotta meitä
❤️ Kahdeksan vuotta meitä – yhä samalla puolella Rakkaani, 1.6. vietimme kahdeksatta hääpäiväämme. Pronssihääpäivää. Kahdeksan vuotta avioliittoa. Kun katson taaksepäin kaikkea sitä, mitä näihin vuosiin on mahtunut, tuntuu välillä lähes uskomattomalta, että olemme edelleen tässä. Emme siksi, ettemmekö rakastaisi toisiamme, vaan siksi, että elämä on koetellut meitä tavalla, jota en olisi koskaan osannut kuvitella silloin,…
-
Asioita joista olen luopunut – ja asioita jotka jäivät odottamaan 🤍Asioita joista olen luopunut – ja asioita jotka jäivät odottamaan 🤍 Jos minulta kysyttäisiin mitä olen saanut elämässä, osaisin vastata aika nopeasti. Olen saanut perheen, rakkautta, tarkoituksen ja neljä pientä ihmistä, joiden vuoksi elämä tuntuu välillä paljon suuremmalta kuin ennen. Mutta jos minulta kysyttäisiin mistä olen luopunut, vastaaminen olisi vaikeampaa.Ei siksi etten tietäisi vastausta, vaan…
-
Äitien näkymätöntä työtä
Äitien näkymätön työpäivä 🤍 Minä olen miettinyt paljon sitä, miksi kotiäitiydestä puhutaan joskus niin kevyesti.Sitä sanotaan välillä ihan hyväntahtoisesti: ”Onhan se ihanaa kun saa olla kotona.” ”Kyllä minäkin jäisin jos voisin.” ”Mitä sinä oikein teet päivisin?” Ja kyllä.Onhan tässä paljon ihanaa. Mutta samalla mietin, ettei moni ehkä oikeasti ymmärrä mitä kaikkea kotiin jää silloin kun…
-
Miltä lapsiperheen koti oikeasti näyttää?
Miltä lapsiperheen koti oikeasti näyttää? 🤍 Jos joku kysyisi minulta miltä kuvittelin lapsiperhearjen näyttävän ennen lapsia, olisin ehkä vastannut jotain kaunista. Rauhallisia aamuja, lämmin kahvi, siisti koti ja lapset leikkimässä sovussa. Sellainen pehmeä ja harmoninen elämä.Todellisuus naurattaa vähän. Meillä asuu kolme poikaa ja neljän kuukauden ikäinen tyttövauva. Ja suurimman osan ajasta elämä näyttää siltä, että…
-
Pienen pientä elämää
🌸 Pientä tavallista elämää 🌸 Täällä on eletty viime viikot ihan tavallista lapsiperhearkea. Sellaista sotkuista, väsyttävää, äänekästä, rakasta ja samalla ihan hirveän arvokasta elämää. 🤍 👶🏻 Hilla kasvaa ihan silmissä En ymmärrä miten joku voi muuttua näin nopeasti. Vastahan se oli ihan pieni käärö sylissä, ja nyt jo höpötetään maailmalle, potkitaan jaloilla täyttä vauhtia ja…
-
Kaiken sen hyvänkin minä muistan
🌿 Kaiken sen hyvänkin minä muistan Ilomantsi tuo mieleeni paljon kipeitä muistoja. Olen kirjoittanut siitä ennenkin — siitä, miten tutut kadut, kaupat ja rakennukset voivat vielä aikuisenakin herättää tunteita, jotka ovat olleet vuosia piilossa. Mutta tänään en halua jäädä suruun kiinni.Tänään haluan muistaa kaiken sen hyvänkin. 🤍Haluan muistaa ne hetket, jolloin elämä tuntui kevyeltä. Turvalliselta.…
-
Kiusaaminen ei jäänyt lapsuuteen
“Kukaan ei kysynyt miksi”Olen miettinyt monta kertaa pitäisikö tämä jättää kirjoittamatta. Että ehkä jotkut asiat olisi helpompi pitää omana tietonaan. Mutta jos kirjoitan kiusaamisesta rehellisesti, en voi jättää kertomatta mitä se teki minulle. Ei kiusaaminen jäänyt vain muistoksi. Se meni ihon alle. Kirjaimellisesti.Minä viiltelin. Paljon. Kun paha olo alkoi näkyä Yläasteella kaikki paheni. Kiusaaminen koveni…
-
Kiusaaminen – se ei jäänyt kouluun
🖤 KIUSAAMINEN – SE EI JÄÄNYT KOULUUN “Kyllä siitä kasvaa yli.” Niin sanotaan. Ei kasva.Pienellä paikkakunnalla tämä lause tulee vastaan liian usein. Että kiusaaminen kuuluu lapsuuteen ja kyllä siitä ajan kanssa pääsee yli. Minä en päässyt. Se ei jäänyt siihen. Se ei loppunut siihen, kun koulut loppuivat. Se jäi minuun, ja tulee edelleen vastaan paikoissa,…
-
Kun kaikki tuntuu vähän liikaa
️ Kun kaikki tuntuu vähän liikaa Olen kuullut viime päivinä useammalta ihmiseltä, miten raskaalta tämä viimeisin viikko on tuntunut. Sellaiselta, että mikään ei oikein kanna. Että kaikki tuntuu vähän liikaa, vaikka mitään erityistä ei edes tapahdu. Ja tiedätkö… samaistun siihen täysin.Olen miettinyt paljon sitä, miten paljon tämä sää vaikuttaa minuun. Hetken aikaa oli jo ihanan…
-
Se, mitä ei näy
💛 Se, mitä ei näy – erityislapsiperheen äidin arki oman pään sisällä Avainsanat: erityislapsiperheen arki, ADHD äiti, masennus äitiys, äidin jaksaminen, näkymätön kuormitus, neljän lapsen äiti 🔊 Arki, joka näyttää ulospäin ihan tavalliselta Jos katsoisit meitä ulkopuolelta, et välttämättä näkisi mitään erikoista. Lapset leikkivät, välillä riitelevät, välillä nauravat. Vauva 👶 on sylissä, joku pyytää apua,…
-
Erityislapsiperheen arki
💛 Erityislapsiperheen arki – 5 hetkeä, jotka pelastavat päivän (vaikka äiti unohtaa itsensä) Avainsanat: erityislapsiperheen arki, ADHD lapsi arki, uupunut äiti, neljän lapsen äiti, arki lasten kanssa, äidin jaksaminen Meidän arki on äänekäs 🔊, katkonainen 🔄 ja välillä täysin hallitsematon 😅. Meillä on neljä lasta, ja jokainen heistä on täysin omanlaisensa. Yhdellä on ADHD, joka…
-
Vauva-ajan kuplassa
🌸 Vauva-ajan kuplassa – ja silti jossain ihan muualla Viime viikot ovat kuluneet lähes kokonaan meidän pienen prinsessan kanssa, ja täytyy sanoa, että tämä aika on jotain sellaista, mitä ei voi täysin sanoin kuvata. Päivät täyttyvät hymyistä, pienistä äännähdyksistä ja hetkistä, jotka tuntuvat yhtä aikaa arkisilta ja silti aivan korvaamattomilta. Hilla on alkanut ikään kuin…
-
Äiti, minä tiedän kyllä
Äiti, minä tiedän kyllä 🤍(lapsen näkökulmasta) Äiti,sinä luulet joskus, etten huomaa.Mutta minä huomaan paljon enemmän kuin arvaat.Minä huomaan, kun huokaiset keittiössä ja katsot ympärillesi vähän väsyneenä.Kun mietit ääneen, miksi täällä on taas leluja joka paikassa. Ja kun sanot joskus hiljaa, että olisi pitänyt jaksaa paremmin.Silloin minä katselen sinua vähän ihmeissäni.Koska minun mielestäni sinä jaksat jo…
-
Kun ette enää tarvitse minua näin paljon
Rakkaat lapset Te ette tiedä tätä vielä .Te ette tiedä, että minä pysähdyn joskus kesken päivän ja katselen teitä vähän pidempään kuin ehkä huomaatte. Kun istutte lattialla leikkimässä.Kun rakennatte tornin, joka kaatuu juuri kun siitä piti tulla maailman korkein.Kun riitelette siitä, kuka sai viimeisen palikan. Ja kun joku huutaa toisesta huoneesta:“ÄITI!” Teille se on tavallinen…
-
Tunnustus: rakastan tätä elämää. Ja välillä en kestä sitä yhtään
🤍🔥Tiedättekö sen tunteen, kun heräät ennen herätyskelloa, koska vauva päättää, että nyt on hyvä hetki aloittaa päivä? Minä tiedän.Vauva ei itke. Hän tekee sen pienen äänen, joka tarkoittaa:“Äiti. Tiedän että olet siinä. Nouse.” Ja minä nousen.Koska tietenkin nousen. Rakastan häntä. 🤍Ja samalla mietin, että olenko nukkunut yhteensä kolme vai neljä tuntia. 😅 Aamun pukemisdraama (kausi…
-
Vetäytyvä vaimo – se versio minusta, jota häpeän
Vetäytyvä vaimo – se versio minusta, jota häpeän Tämä on vaikea kirjoittaa. Koska tässä tekstissä minä en ole vahva.En kypsä.En se ymmärtäväinen vaimo, joksi haluaisin itseni nähdä. Tässä tekstissä minä olen se, joka itkee keittiön lattialla.Se, joka keksii tekosyitä.Se, joka käyttäytyy kuin lapsi – vaikka on aikuinen nainen. 💔 — Kun tunnen jääväni toiseksi Se…
-
💗 Prinsessan kaste – unelma joka vihdoin toteutui
Viikko sitten meidän pieni tyttäremme sai kasteen ja oman nimensä.Se hetki, kun pappi lausui hänen nimensä ääneen… tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. 💕 Vuosien toive, rukoukset, hiljaiset kaipaukset – kaikki kulminoituivat siihen hetkeen.Me saimme prinsessan. Olen ollut niin onnellinen, että se melkein pelottaa. On jotain syvästi parantavaa siinä, kun saan pukea pienen vauvani pinkkiin,…
-
💉 Tatuoinnit, lävistykset ja minä – missä menee raja?
Tämä aihe menee vähän ohi mun normaalin kirjoitustyylin, mutta menköön.Liian moni tuntuu tietävän nykyään mikä sopii kenellekin ja mikä ei.Ja nyt puhutaan tatuoinneista ja lävistyksistä – niistä, jotka jakavat ihmisiä kuin ananas pitsalla. 🍍🍕 Olen nähnyt kommentteja tyyliin “ei tuo ole äidin näköinen” tai “mitä nuo reiät tekee kasvoissa”.No, ne tekee sen, että minä näytän…
-
🤍 Kun pää ei toimi ja keho pistää hanttiin
Kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän… no, sanotaanko nyt rehellisesti, että aika paljonkin vähemmälle. Tällä hetkellä raskaus on vienyt mennessään kaiken jaksamisen, ja uupumus on vallannut sekä kehon että mielen. Pää ei toimi ollenkaan niin kuin ennen – kiitos ADHD-lääkkeen pakollisen tauotuksen raskauden ajaksi. Vasta nyt olen tajunnut, miten suuri apu se lääke oikeasti oli.…
-
Meidän perhe on erilainen – ja se on ihan okei
Rutiinitonta arkea Meidän arki ei kulje käsikirjoituksen mukaan. Meillä ei ole selkeitä aamu- ja iltatoimia, eikä mitään tarkkoja sääntöjä, joita olisi pakko noudattaa. Suihkussa käydään silloin, kun kukakin ehtii tai haluaa – tärkeintä on, että lapset käyvät muutaman kerran viikossa, ja kesällä vielä useammin, kun aurinko ja uimavedet kutsuvat. Hampaita pestään, kun muistetaan ja jaksetaan.…
-
Synnytys, masennus ja toipumisen polku – keskimmäisen syntymä 2020
Suunniteltu sektio – uusi alku vai uusi trauma? Kun keskimmäiseni syntyi vuonna 2020, päätös oli jo tehty: suunniteltu sektio. Esikoisen traumaattinen synnytys oli jättänyt jälkensä syvälle, ja tämä tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Leikkaus meni hyvin, mutta silti se jätti trauman. Olin joutunut paastoamaan raskausdiabeteksen vuoksi, ja olo leikkauspöydällä oli hirvittävä. En ollut koskaan voinut niin pahoin.…
-
💔 Synnytyksen jälkeinen masennus – asia, josta pitäisi puhua enemmän🌧️ Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen masennus Äitiydestä maalataan usein kuva, jossa kaikki on pelkkää rakkautta, onnea ja vauvantuoksua 👶💞. Mutta todellisuus ei aina ole sitä. On myös pimeitä hetkiä, jolloin mieli murtuu ja voimat loppuvat. Moni äiti kokee raskausajan tai synnytyksen jälkeisen masennuksen – ja silti siitä puhutaan aivan liian vähän. Se on hiljainen varjo,…
-
Kun kotona raivoaa pieni myrsky – viisivuotiaan raivokohtaukset perheen arjessa
Arki raivokohtausten keskellä Meidän arki on välillä kuin kävelyä miinakentällä. Koskaan ei tiedä, mistä se seuraava räjähdys alkaa. Paita on väärän pituinen. Hetken päästä se sama paita onkin ainoa kelvollinen. Kuppi on väärän värinen. Sänky ei tunnu oikealta. Ja kun me vanhemmat yritämme parhaamme mukaan joustaa, olla rauhallisia ja kuunnella – mikään ei tunnu riittävän.…
-
Äitiys ja syyllisyys – rakkaus riittää
Äitiyden peili 🪞 Äitiys on ehkä elämän suurin peili. Se näyttää meille ne kohdat, joissa olemme vahvimmillamme – mutta myös ne, joissa horjumme. Moni äiti tuntee riittämättömyyttä. Kuinka paljon pitäisi jaksaa? Kuinka paljon pitäisi antaa? Kuinka paljon pitäisi hymyillä, vaikka sisällä väsyttää? — Siivous lohtuna 🧹 Minun arkeni on joskus kuin kahden ääripään tanssia. Olen…
-
Onni ei asu rahassa
Syksy tekee taas tuloaan. Ja samalla huomaan itsessäni tutun tunteen: lamaantumisen. Sen, että pitäisi tehdä niin paljon – opiskella, kehittää omaa yritystä, puskea unelmia eteenpäin – mutta kun mieli ei aina jaksa. Joskus tuntuu kuin olisin eksyksissä omien haaveideni kanssa. Silti jokin sisälläni kuiskaa: unelmat eivät katoa, vaikka välillä pysähtyy. Kun syksyn raikkaus saapuu, ajattelen…
-
RV 19 – kivun, väsymyksen ja rakkauden keskellä
RV 19 koputtelee ovella ja tuntuu kuin koko kehoni huutaisi apua. Jokainen paikka on kipeä, selkä erityisesti. Nukkumisesta ei tule mitään – kylkiasento sattuu, jalat puutuvat, ja käännyn sängyssä kuin rikkinäinen levy, joka ei löydä oikeaa kohtaa. Herään väsyneenä, eikä päivässä ole oikein aloituspistettä. Väsymys on syvä, sellaista sumua joka ei lähde kahvilla, eikä unella,…
-
Suurien tunteiden vuoristorata vain jatkuu
Meidän perheessä alkaa vihdoin se kauan odotettu ja jännittävä uusi vaihe – koulutaival. Keskiviikkona esikoisemme aloittaa eskarin. Reipas, ihana, oma pieni miehenalkuni. Ja äiti pakahtuu. Onnesta, ylpeydestä – mutta myös haikeudesta, joka nipistää rintaa. Mihin tämä pieni, kultainen aika ennen koulua oikein katosi? Ne vuodet täyttyivät niin monista asioista. Rakkaudesta. Ilosta. Opetuksesta, onnistumisista – ja…
-
Hiljaisuus blogissa – elämämme myllerrys
Olen ollut hiljaa. Blogi on ollut hiljaa.Syystä, jonka sanoittaminen vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä – ja ennen kaikkea hetken hengähdyksen. Elämä on paiskonut meitä viime viikkoina isolla kädellä, ja olen yrittänyt selvitä, hengittää, pysyä pystyssä. Kirjoittaminen, joka yleensä on minun tapani jäsentää tunteita ja antaa niille muoto, on jäänyt taka-alalle. Ei siksi, etteikö olisi ollut sanottavaa…
-
Missä olet, juhannusfiilis? – Nenän näyttöä MöhkössäNo päivääpä päivää täältä Ilomantsin kulmilta! Tänä vuonna on kesä ollut vähän niin kuin laiska lehmä – ei meinaa liikahtaa sitten millään. Vettä on tullut kuin saavista ja lämpöä on saanut odottaa kuin myöhässä olevaa linja-autoa. Mutta eihän se haittaa! Möhkön juhannus on taas edessä, ja meillä se on sellainen perinne, että sinne mennään vaikka…
-
Kun voimat eivät riitä – mutta rakkaus kantaa
On ollut vaikea löytää sanoja. On ollut vaikea löytää voimia. Pari viimeistä viikkoa on mennyt neljän seinän sisällä, sängyssä pötkötellen. Elämä on ollut tasaista – ja mieli tasaisen apea. En ole saanut aikaiseksi mitään. En ole edes ajatellut itsestäni kovinkaan hyvää. Tuntuu, etten osaa enkä jaksa mitään. Korujen tekeminen on ollut pelastus. Se on ollut…
-
Vanhemmuus – elämäni suurin rakkaustarina
Vanhemmuus ei ole rooli. Se ei ole tehtävälista eikä mikään saavutettava päämäärä. Vanhemmuus on matka, joka alkaa sydämestä ja kulkee läpi elämän jokaisen kolkan – sen helpot ja vaikeat, kirkkaat ja sameat. Vanhemmuus on elämäni suurin rakkaustarina – raaka, kaunis, repivä ja eheyttävä. Tunteiden vuoristorata Vanhemmuus on tunteiden vuoristorata. Se heittää ylös ja alas sellaista…
-
Kun kylä jota rakastan, satuttaa
Muutto takaisin Ilomantsiin ei ollu mikään yksinkertainen juttu. Toisaalta se tuntui kodilta – olihan nää seutut mulle tuttuja lapsuudesta, rakkaiksikin tulleita. Mut samalla tuntu siltä, ku ois repiny vanhat haavat auki. Kaikki ne paikat missä oon joskus nauranu, leikkiny ja kulkenu, alko muistuttaa asioista, joita en oo koskaan unohtanu. Niistä hetkistä, ku sydän särky, eikä…
-
”Millon me ollaan perillä?” – Retkipäivä Pikku Kiliin ja kesän kauneus Ilomantsissa
Jos mie jotaki tästä elämästä haluan muistaa, niin ne hetket, joissa ajan unohtaa ja sydän muistaa. Yks semmonen oli, ku me lähettiin seurakunnan järjestämälle retkelle Pikku Kiliin. Meijän perhe – mie, mies ja kaks isoimman pojan naperoa – kipastiin linja-auton kyytiin, ja mukana oli monta tuttua päiväkotikaveria äiteineen. Tunnelma bussissa oli ku pienessä kyläjuhlassa –…
-
Pää tyhjänä – mutta sydän yrittää jaksaa
…ehkä sinäkin tunnet joskus näin?Pitkästä aikaa pitäisi kirjoittaa.Mutta tuntuu, että pää on ollut tyhjä. Ei kirkkaalla tavalla, vaan sellaisella… ankealla. Väsyneellä. Sumuisella.Tekee mieli vain olla. Kadota sarjoihin ja kahvikupin pohjalle. Olen katsonut Vampyyripäiväkirjoja herkeämättä viikkokaupalla – uppoutunut toiseen maailmaan. Välillä olen tehnyt koruja, istuttanut kukkia, siemeniä, toivoa.Herneitä. Paprikaa. Katsotaan, mitä kasvaa.Kädet mullassa, pää pilvissä – tai ehkä maassa. Olemme…
-
Pikkutytön maailmat
— värejä, tarinoita ja tunteiden taikaaJohdantoTämä teksti on matka lapsuuden muistoihin – siihen, millaista on kasvaa herkkänä ja yksinäisenä maailmassa, joka ei aina ymmärrä. Se kertoo siitä, miten mielikuvitus, luonto, taide ja musiikki voivat olla selviytymiskeinoja – ja miten jokainen meistä voi löytää lohtua omista tarinoistaan. Olin pikkutyttö, joka eli hiljaa sivussa.Se, jota ei koskaan huudettu mukaan.Se, joka katseli sivusta,…
-
Pikkuhiljaa takaisin valoon
Pikkuhiljaa takaisin valoonKirjoittanut: Marissa Sormunen Joskus tuntuu kuin kaikki pysähtyisi. Ei mitenkään kauniilla tavalla, vaan niin, että maailma muuttuu sumuksi. Meidän perheessä pysähdyttiin – sairastettiin koko poppoo. Ja jostain syystä minä olin se, jonka tauti jäi viipymään. Kuin se olisi päättänyt, että sinä saat vielä vähän pysyä paikoillasi. En ole avannut tietokonetta viikkoihin. Ei ole…
-
Jospa se tästä – kevätpäivän toivoa
Minulta ei ole pitkään aikaan tullut uusia blogitekstejä. En ole unohtanut teitä – olen vain yrittänyt hoitaa mieltäni, keräillä itseäni ja antaa kaikkeni niille, jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa: lapsilleni. Vihdoin tuntuu, että arki rullaa, edes hieman. Nukkumaanmenot sujuvat, päivissä on rytmiä. Keskimmäinen kävi uimakoulussa, ja nuorimmaisen kanssa ollaan käyty uimahallissa iltakahdeksaan asti. Ollaan harjoiteltu…
-
”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn”
”Kun maailma romahti – ja minä jäin pystyyn” En olisi koskaan uskonut, että minusta tulisi ihminen, joka kirjoittaa näin avoimesti. Mutta tässä minä olen. En siksi, että elämä olisi nyt täydellistä – vaan siksi, että haluan näyttää, että sen ei tarvitse olla. Olen elänyt hetkiä, jolloin maailma tuntui romahtavan ympäriltä. Kirjaimellisesti. Kodin tuho tulipalossa, joka…
-
Palmusunnuntai- perinteet ja nykyaika
Palmusunnuntai – kuinka perinteet elävät ja muuttuvat sukupolvien mukana Palmusunnuntai. Sana, joka saa minut palaamaan lapsuuden keväisiin sunnuntaiaamuihin, jolloin pieni noidaksi pukeutunut tyttö koputteli ovia virpomisloruaan toistaen. Essu hulmusi, vanhat kumisaappaat lonksuivat jaloissa, poskissa punaiset pisteet ja päässä kukallinen huivi. Luuta toisessa kädessä ja virpomisvitsoja toisessa – se oli meidän käsitys pääsiäisnoidasta. Ja voi sitä…
-
Elämä erityislapsen kanssa
Elämä erityislapsen kanssa – kuinka ADHD ja aistiherkkyys muokkaavat arkea Arki kuusivuotiaan ADHD-lapsen kanssa voi olla yhtä aikaa rakkauden täyteistä ja äärimmäisen kuormittavaa. Kun mukaan tulee vielä vahva aistiyliherkkyys, impulsiivisuus ja oikeudenmukaisuuden tarve, on selvää, että perheen rutiinit ja toimintatavat eroavat perinteisestä. Tässä blogikirjoituksessa haluan jakaa omia kokemuksiani ja vinkkejä siitä, mitä olen oppinut ja…
-
Pienyrittäjä paineessa
Pienyrittäjä paineessa – miksi kunta ei tue meitä? Kunnissa puhutaan kauniisti siitä, kuinka ne tukevat paikallisia pienyrittäjiä ja kuinka elinvoimainen yrittäjyys on yhteisön perusta. Mutta missä se tuki on? Missä ovat ne konkreettiset teot, jotka auttaisivat pienyrittäjiä selviytymään ja kasvamaan? Mieheni on tehnyt vuodesta toiseen töitä niska limassa. Hän on paiskinut hommia aamusta iltaan, viikonloput…
-
Esikoinen täyttää Kuusi – ja minä? Etsin itseäni… päivästä toiseen
✨ Kun esikoinen täyttää kuusi – ja minä etsin itseäni ✨ Tänään on suuri päivä! 🎉 Kuusi vuotta sitten elämäni muuttui lopullisesti, kun minusta tuli äiti. 💙 En ollut valmis siihen – kuka muka olisi? – mutta se hetki muovasi minut kokonaan uudeksi ihmiseksi. Se rakkaus, joka syttyi sinä päivänä, on kantanut minua läpi myrskyjen,…
-
Mieli virkeäksi
10 asiaa, jotka piristävät mieltäni Meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistamme. Usein arjessa unohdamme, että emme ole pelkästään äitejä, siskoja, puolisoita tai työntekijöitä – olemme myös yksilöitä, joilla on omat tarpeensa ja ilonaiheensa. Siksi on hyvä välillä pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat oikeasti tuovat hyvää mieltä ja saavat hymyn kasvoille. Tässä minun…
-
Yksinäinen supersankari
Yksinäinen supersankari Tässä tekstissä kuvataan päiväkoti-ikäisen ADHD-lapsen maailmaa hänen omasta näkökulmastaan. Se kertoo yksinäisyydestä, väärinymmärryksestä ja huomion hakemisesta – mutta myös siitä, kuinka rakastava koti voi olla turvapaikka, jossa lapsi saa olla juuri sellainen kuin on. — Minä olen nopea. Minun ajatukseni juoksevat nopeammin kuin kukaan ehtii mukaan, ja minun jalkani haluavat liikkua, juosta, kiivetä…
-
Kuusi vuotta erityisyyttä – Mun ja poikani yhteinen tie
Kuusi vuotta erityisyyttä – Minun ja lapseni yhteinen tie Kuusi vuotta sitten maailmaan saapui pieni ihme – lapsi, jonka olemus oli yhtä aikaa lempeä ja voimakas, villi ja viisas. Jo ensi hetkistä tiesin, että hän on jotain aivan erityistä. En vain siksi, että jokainen lapsi on erityinen, vaan koska hänen mielensä hehkui jotain tuttua, jotain…
-
Tyhjä pääkö?
Rohkea kirjoitus tyhjältä tuntuvan pään kanssa On se jännä, kuinka joskus pää tuntuu olevan ihan tyhjä. Pari viikkoa flunssassa, ja nyt kun olo alkaa vihdoin parantua, pää ei vaan suostu toimimaan kunnolla. Yritän sormet sauhuten kirjoittaa, mutta kaikki tulee yhtä aikaa ja sekavassa virrassa. En osaa valita mitään, enkä päästä ajatuksia selkeiksi. Ja sitten ne…
-
Mystinen kuumetauti
Mystinen kuumetauti ja uusia projekteja Perheessämme on nyt eletty sairastupameininkiä jo toista viikkoa. Tämä mystinen kuumetauti on käynyt läpi melkein jokaisen meistä, ja vaikka nuorimmainen ehti jo palata päiväkotiin, muu perhe on nyt vuorostaan petipotilaana. Onneksi itse alan vihdoin olla voiton puolella – ja sehän tarkoittaa, että mieli alkaa taas askarrella uusien projektien parissa! Viime…
-
Kun arki pysähtyy
Kun arki pysähtyy – sylissä sairastuvan sydän Joskus arki pysähtyy. Se ei kysy lupaa eikä anna vaihtoehtoja. Se vain tulee – kuumeen polttamana, itkuisena ja unettomina öinä, jolloin pienet sormet tarrautuvat kaulaan kuin turvasatamaan. Tämä viikko on ollut juuri sellainen. Pienen kehossa jylläävä kuume on vienyt voimat, eikä syli ole ollut vain paikka, vaan koko…
-
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta?
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta? Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua lasten ruutuajasta ja koulujen uusista säännöistä, jotka rajoittavat puhelimen käyttöä koulupäivän aikana. Moni vanhempi huokaa helpotuksesta ja ajattelee, että nyt lapset pääsevät irti puhelimistaan ja saavat vihdoin keskittyä oikeisiin asioihin – yhdessäoloon ja kavereihin. Itsekin arvostan tätä ajattelutapaa,…
-
Kevättalven valo ja Ilomantsi – kun mieli herää talvihorroksesta Tämä talvi… se on ollut raskas. Pimeys on ollut loputonta, ja väsymys on tuntunut luissa ja ytimissä. Päivät ovat valuneet harmaana massana, eikä mikään ole oikein innostanut. Mutta nyt – nyt jokin muuttuu. Aurinko on palannut! Sen säteet taittavat lumen pinnalla kuin timantit, ja linnut laulavat…
-
Kun maailma tuntuu liian suurelta – Lapsen ja äidin tarina
Kun maailma tuntuu liian suurelta – Lapsen ja äidin tarina Lapsen näkökulma Mä haluun olla hyvä. Mä haluun, että kaikki tykkää musta ja että mut kutsutaan leikkiin. Että joku sanois: ”Tuu mukaan!” ilman että mun pitää ensin kysyä. Mutta joskus musta tuntuu, että en osaa. Mun sisällä on isoja tunteita . Ne kasvaa ja kasvaa…
-
Perheiden itsemääräämisoikeus ja lastensuojelun yliliioittaminen – Missä menee raja?
Perheiden itsemääräämisoikeus ja lastensuojelun yliliioittaminen – Missä menee raja? Meidän perheemme kokemus avaa silmiä siitä, kuinka helposti voi joutua jäämään lastensuojelun ylitulkinnan ja viranomaisten liiallisen puuttumisen jalkoihin. On käsittämätöntä, kuinka tavallisessa arjessa elävä perhe voi joutua kohtaamaan turhaa byrokratiaa ja ylimääräisiä epäilyksiä, kun suurimmat huolenaiheet ovat meillä itse päätettävissä. Me olemme perhe, jossa on ADHD-lapsi,…
-
Äiti, joka yritti vain juoda kahvinsa lämpimänä
Tässä sitä taas ollaan. Tukka pystyssä, sukat eri paria, paita todennäköisesti väärinpäin (mutta en tarkista, koska en jaksa korjata tilannetta, jos näin on). Pyykkivuori on saavuttanut Everestiä muistuttavat mittasuhteet, tiskikone laulaa samaa surullista lauluaan jo kolmatta kertaa tänään, ja jossain kaukana kuuluu epäilyttävä kolahdus, mutta koska huuto ei seuraa perässä, päätän olla välittämättä. Ainoa tavoitteeni…
-
ADHD- äidin uupumus
Adhd-äidin uupumus: Kun keho sanoo stop Viikonloppuna meillä oli lasten synttärit. En leiponut mitään itse, kaikki tarjottavat ostettiin valmiina. Yritin tehdä juhlista mahdollisimman helpot itselleni, ja silti ne kuormittivat minut henkisesti aivan puhki. Nyt on keskiviikko, enkä ole jaksanut juuri mitään koko viikkona. En ole käynyt missään, en ole avannut tietokonetta, en ole kirjoittanut. Olen…
-
Viikko täynnä ilon hetkiä ja raskaita tunteita
Tämä viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. On ollut hetkiä, jotka haluaisin pullottaa ja säilyttää ikuisesti, mutta myös niitä, jolloin avuttomuus on tuntunut musertavalta. Uimahallireissut keskimmäisen ja kuopuksen kanssa olivat valonpilkahduksia arjen keskellä. Kuopus oli nyt kolmatta kertaa uimahallissa, ja voi sitä riemua! Hän konttasi ja juoksi altaassa täyttä vauhtia, kaatui veteen ja ponkaisi heti nauraen…
-
Tämä talvi on ollut erilainen
– and that’s exactly why I’m grateful Winter has always been both a beautiful and challenging time for me. A blanket of snow covers the ground, the cold air pinches your cheeks, and the sky shines brightly under the stars. But this year, winter has felt different – not only in terms of the weather,…
-
ADHD ja arjen kaaos
Kun ajanhallinta on vain teoriaa ja kaikki on hukassa Kun elämä on yhtä kelluvaa kaaosta, missä kaikki asiat ovat yhtä aikaa meneillään ja silti mitään ei oikeasti tapahdu, lopputulos on tämä: elän keskellä aikaa, joka liukuu sormien välistä kuin märkä saippua. AJANTAJU – MIKÄ SE ON? Kuvitellaanpa tilanne: on aamupäivä, ajattelen, että minulla on koko…
-
Rakkauspeli – lautapeli, joka tuo intohimoa ja leikkisyyttä parisuhteeseen
Sisältää mainoslinkin, linkki merkitty *-merkillä”. Onko parisuhteesi kaipuu lisää kipinää, hauskuutta ja läheisyyttä? Unohda perinteiset lautapelit – Kaalimadon Rakkauspeli on kahdelle suunnattu noppa- ja tehtäväpeli, joka vie teidät matkalle aistillisuuden ja hauskanpidon maailmaan. Tämä peli on täydellinen valinta rohkeille ja leikkimielisille pareille, jotka haluavat syventää yhteyttään uudella tavalla! Miten peli toimii? Rakkaupeli on nopanheittoon perustuva…
-
Oma aika, ennakkoluulot ja äitiys
– olenko huono äiti, jos lapset ovat hoidossa? Meidän lapsilla on tukiperhe. Ja tiedätkö mitä? Olen siitä ihan mielettömän kiitollinen. Mutta aina löytyy joku, joka pyörittelee päätään: ”Jos niitä lapsia on hankkinut, niin kai ne täytyy itse hoitaa.” Niinpä. Kai pitäisi. Mutta tiedän myös, että jos aina yritän ”itse hoitaa”, minua ei kohta ole enää…
-
Stressi ja ADHD:
Kun maailma tuntuu kaatuvan niskaan Olen huomannut, kuinka stressi tekee elämästäni vieläkin haastavampaa, kun ADHD on mukana kuvassa. Stressin ja ADHD:n yhdistelmä tuntuu joskus niin ylivoimaiselta, että tuntuu kuin olisin jumissa väsymättömässä pyörässä, josta ei pääse irti. Päivät kuluvat kärsimättömyyden, keskittymisvaikeuksien ja äkillisten ylikuormitustilojen keskellä. Stressin vaikutus ADHD-oireisiin Yksi suurimmista haasteista on se, kuinka stressi…
-
Viikonlopun kiireettömyys
ilman suunnitelmia, mutta väsymyksen kera Tämä viikonloppu oli juuri sitä, mitä välillä tarvitaan: ei aikatauluja, ei suunnitelmia, ei kiirettä. Aikaa olla, tehdä ja olla tekemättä – ja nukahtaa sohvalle ilman, että kukaan kyseenalaistaa. Lauantai kului laiskotellen. Aamu venähti niin pitkälle, että mietin jo, onko brunssi uusi aamupala. Päiväunet osuivat kohdilleen juuri silloin, kun kodin melutaso…
-
Äidin uupumus – mistä sen huomaa, ja miten siitä voi toipua
Uupumus on hiljainen hiipijä, joka harvoin ilmestyy yhtäkkiä. Se kerää voimaa kuukausien tai jopa vuosien ajan, kun arki täyttyy jatkuvista vaatimuksista, kiireestä ja siitä näkymättömästä työstä, jota vanhemmuus tuo tullessaan. Huomasin omassa elämässäni, että olin jo pitkään ohittanut omat tarpeeni ja unohtanut kuunnella kehoani. Kun oma jaksamiseni alkoi hiipua, signaalit olivat ensin pieniä: aloin unohtaa…
-
Lapsiperheessä: Äidiltä vaaditaan paljon
Mutta onneksi on huumoria! Jos äitiys olisi olympialaji, olisin mestari. Tai ainakin pääsisin finaaliin, koska meidän arjessa on kyse aikamoisesta kisasta – ja pääpalkinto ei ole loma, vaan se, että päästään illalla nukkumaan ilman suurempia kriisejä. Aloitetaan siitä, että äidin on muistettava kaikki. Kyllä äidiltä vaaditaan paljon. Neuvola-ajat, hammaslääkärikäynnit, lasten vasu-keskustelut päiväkodissa… Ja hei, joskus…
-
Äidin syli
Lapsen näkökulmasta Äiti istuu sohvalla, ja minä kiipeän hänen syliinsä. En aina tiedä, miksi haluan siihen, mutta se tuntuu hyvältä. Hänen käsivartensa kietoutuvat ympärilleni kuin lämmin peitto, ja hänen hengityksensä kulkee tasaisesti hiuksissani. Hän ei sano mitään, mutta hänen olemuksensa kertoo kaiken: ”Minä olen tässä, eikä mitään pahaa tapahdu.” Äidin syli on paras paikka maailmassa.…
-
Äitiys ja miksei isyyskin – lahja, lupaus ja elämän suurin vastuu
Kun pidin vastasyntynyttäni ensimmäistä kertaa sylissäni, maailma tuntui pysähtyvän. Pieni, ryppyinen käsi kietoutui sormeni ympärille, ja ajattelin: ”Tässä se on. Kaikki, mitä olen koskaan kaivannut.” Hetken ajan kaikki oli täydellistä. En kuitenkaan tiennyt, että äitiys tulisi määrittelemään elämäni jokaisen päivän, jokaisen valinnan ja jokaisen tunteen niin kauan kuin eläisin. Äitiys on lahja. Se ei ole…
-
Joulun pyhät ja niiden jälkipuinti
Joulu oli ja meni, kuten aina. Pyhien jälkeen päivät ovat kuluneet vähän sumussa: elokuvia, siivoamista ja haaveilua. Niin moni asia tuntuu vielä olevan kesken, mutta uuden vuoden kynnyksellä on ollut aikaa pysähtyä ja hengittää, edes hetkeksi. Kodin täyttäminen uudelleen Viime viikkojen aikana olen haalinut käytettyjä tavaroita kirpputoreilta ja Tokmannin alennusmyynneistä – huonekaluja, kodintekstiilejä ja pieniä…
-
Menneisyyden kokemukset muovaavat nykyisyyttä
Hiljaisuuden panssari – suojautumisen mallit lapsuudesta Kuvittele tilanne: joku puhuu sinulle kiireisenä, ehkä hieman kireällä äänellä. Ei huutamalla, mutta niin, että äänessä on tietty paino. Minulle riittää, että sävy kuulostaa negatiiviselta – se pysäyttää minut kuin kylmä tuuli keskellä kaunista päivää. Sisäinen lapseni herää, ja kaikki menee lukkoon. En vastaa. En tiedä, mitä sanoa. Ja…
-
Yhdessä enemmän – miten yhteisöllisyys tukee mielen hyvinvointia Ilomantsissa
Ilomantsi on jotain paljon enemmän kuin vain kylä. Se on yhteisö, joka kantaa, tukee ja ojentaa auttavan käden silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Täällä ihmiset eivät vain elä rinnakkain – he todella välittävät toisistaan. Tämä kylä on hyvä paikka elää ja kasvattaa lapsia, vaikka elämä toisinaan heitteleekin. Olen saanut itse kokea tämän yhteisön voiman monta…
-
Joulukalenteri 4-7
Päivittäinen pieni arjen hallintatehtävä – rauhaa joulukiireen keskelle Joulukuu tuo mukanaan valojen lämpöä ja tuoksuvia hetkiä, mutta se voi myös tuntua raskaalta. Lahjalistat, kiireiset päivät ja loputtomat ”pitäisi tehdä” -ajatukset valtaavat mielen. Entä jos tänä vuonna pysähdyttäisit itsesi ja antaisit jokaiselle päivälle pienen hengähdyshetken? Kun otat pienen askeleen päivässä, huomaat, kuinka kaaos ympärilläsi alkaa järjestyä…
-
Kiireen kierre lapsiperheessä – loputon oravanpyörä
Usein tuntuu, että elän oravan pyörässä, josta ei ole ulospääsyä. Lapsiperheen arki ei pysähdy hetkeksikään. Yritän tasapainotella lasten, työn, opiskelun, harrastusten ja kodin välillä, ja tuntuu kuin aina olisi jotain kesken. Jos en tee töitä, hoidan kotia. Jos en hoida kotia, autan lapsia. Jos en auta lapsia, suunnittelen jo seuraavaa viikkoa. Ja jos joskus pysähdyn,…
-
Joulun odotusta ja tontun töitä
Tämän joulun alla olen löytänyt itselleni aivan uudenlaisen tavan virittäytyä joulutunnelmaan – itsetehtyjen joulukorttien askartelun. Tämä ei ole vielä perinne, mutta tuntuu siltä, että siitä voisi hyvinkin tulla sellainen. On jotain erityisen rauhoittavaa siinä, kun ilta hiljenee, kynttilät syttyvät, ja pääsen käyttämään luovuuttani korttien parissa. Jokainen kortti on kuin pieni viesti sydämestäni läheisille – ainutlaatuinen…
-
Vinkit stressittömään viikkoon
Kokemus omasta arjesta Maanantai-aamuna kello soi liian aikaisin. Tunnen tutun painon rinnassa: miten ehdin kaiken tällä viikolla? Kaaos tuntuu valuvan jo ovesta sisään ennen kuin ehdin edes aloittaa päivän. Mutta tällä kertaa päätin tehdä toisin. Päätin, että tämä viikko on minun viikkoni – viikko ilman turhaa stressiä. Haluan jakaa kanssanne, miten onnistuin. Sunnuntai-ilta: Viikkosuunnitelman taika…
-
Äidin rakkaus
Vahva, epätoivoinen ja täynnä tunteita – erityisherkän ADHD-äidin matka Rakastan, mutten tiedä riittääkö se. Tämä on ajatus, joka tuntuu olevan jatkuvasti läsnä, erityisesti silloin, kun olen äitinä, erityisherkkänä ja ADHD:n kanssa. Rakkaus lastani kohtaan on valtavaa, ja silti tuntuu, että se ei koskaan ole tarpeeksi. Tunteet vyöryvät päälle, niin voimakkaina ja sekavina, ettei niitä aina…
-
Missä olet, nuoruuden minä?
Muistan sen tytön niin elävästi. Hän oli täynnä elämää, naurua ja hetken huumaa. Joka viikonloppu oli mahdollisuus uusiin seikkailuihin, uusiin tarinoihin. Hän ei epäröinyt vetää ylleen kimaltelevia vaatteita, täydentää tyyliään räikeillä hiusväreillä ja antaa maailman tietää, että hän on paikalla. Hänellä oli ystäviä, jotka pitivät hänen seuraansa yhtä arvokkaana kuin hän heidän. Se tyttö olin…
-
Kun hiljaisuus painaa
Kuinka puhua vaikeista asioista perheessä? Oletko koskaan tuntenut, että sanat juuttuvat kurkkuusi, vaikka tiedät, että ne pitäisi sanoa ääneen? Että huolet kasvavat niin suuriksi, ettei niitä enää osaa tai uskalla jakaa? Minä olen. Arki meidän perheessämme on usein ollut täynnä haasteita. Taloushuolet ja epävarmuus hiipivät mukaan jokaiseen päivään. Välillä tuntuu, että tärkeintä on vain pitää…
-
Vanhemman hyvinvointi ja rajojen asettaminen
Miten tasapainottaa elämä pikkulapsiarjessa? Vanhemmuus on täynnä rakkautta, mutta myös uuvuttavia hetkiä, jotka voivat viedä kaiken energian. Pikkulapsiarjessa kiire ja väsymys saattavat helposti tulla ensimmäiseksi, mutta entä me vanhempina? Kuinka voimme olla läsnä ja rakastavia, jos un0hdamme huolehtia itsestämme? Vastaus on yksinkertainen: meidän täytyy huolehtia itsestämme, jotta voimme huolehtia lapsistamme parhaalla mahdollisella tavalla. Rajojen asettaminen…
-
Vanhemmuus ja tunteet
Kuinka käsitellä iloa, turhautumista ja väsymystä pikkulapsiarjessa? Vanhemmuus on matka täynnä tunnetilojen vuoristorataa. Päivät voivat alkaa innostuneesti, kun lapsen nauru täyttää kodin ja tuntuu, että arki on hallinnassa. Mutta sitten tulee hetkiä, jolloin väsymys, turhautuminen ja jopa ärtymys ottaa vallan. Tunteet vyöryvät päälle, eikä niitä aina tiedä, miten käsitellä. Kuinka monesti olette heränneet aamulla täynnä…