Avainsana: lapset
-
Asioita joista olen luopunut – ja asioita jotka jäivät odottamaan 🤍Asioita joista olen luopunut – ja asioita jotka jäivät odottamaan 🤍 Jos minulta kysyttäisiin mitä olen saanut elämässä, osaisin vastata aika nopeasti. Olen saanut perheen, rakkautta, tarkoituksen ja neljä pientä ihmistä, joiden vuoksi elämä tuntuu välillä paljon suuremmalta kuin ennen. Mutta jos minulta kysyttäisiin mistä olen luopunut, vastaaminen olisi vaikeampaa.Ei siksi etten tietäisi vastausta, vaan…
-
Äitien näkymätöntä työtä
Äitien näkymätön työpäivä 🤍 Minä olen miettinyt paljon sitä, miksi kotiäitiydestä puhutaan joskus niin kevyesti.Sitä sanotaan välillä ihan hyväntahtoisesti: ”Onhan se ihanaa kun saa olla kotona.” ”Kyllä minäkin jäisin jos voisin.” ”Mitä sinä oikein teet päivisin?” Ja kyllä.Onhan tässä paljon ihanaa. Mutta samalla mietin, ettei moni ehkä oikeasti ymmärrä mitä kaikkea kotiin jää silloin kun…
-
Miltä lapsiperheen koti oikeasti näyttää?
Miltä lapsiperheen koti oikeasti näyttää? 🤍 Jos joku kysyisi minulta miltä kuvittelin lapsiperhearjen näyttävän ennen lapsia, olisin ehkä vastannut jotain kaunista. Rauhallisia aamuja, lämmin kahvi, siisti koti ja lapset leikkimässä sovussa. Sellainen pehmeä ja harmoninen elämä.Todellisuus naurattaa vähän. Meillä asuu kolme poikaa ja neljän kuukauden ikäinen tyttövauva. Ja suurimman osan ajasta elämä näyttää siltä, että…
-
Pienen pientä elämää
🌸 Pientä tavallista elämää 🌸 Täällä on eletty viime viikot ihan tavallista lapsiperhearkea. Sellaista sotkuista, väsyttävää, äänekästä, rakasta ja samalla ihan hirveän arvokasta elämää. 🤍 👶🏻 Hilla kasvaa ihan silmissä En ymmärrä miten joku voi muuttua näin nopeasti. Vastahan se oli ihan pieni käärö sylissä, ja nyt jo höpötetään maailmalle, potkitaan jaloilla täyttä vauhtia ja…
-
Kiusaaminen – se ei jäänyt kouluun
🖤 KIUSAAMINEN – SE EI JÄÄNYT KOULUUN “Kyllä siitä kasvaa yli.” Niin sanotaan. Ei kasva.Pienellä paikkakunnalla tämä lause tulee vastaan liian usein. Että kiusaaminen kuuluu lapsuuteen ja kyllä siitä ajan kanssa pääsee yli. Minä en päässyt. Se ei jäänyt siihen. Se ei loppunut siihen, kun koulut loppuivat. Se jäi minuun, ja tulee edelleen vastaan paikoissa,…
-
Se, mitä ei näy
💛 Se, mitä ei näy – erityislapsiperheen äidin arki oman pään sisällä Avainsanat: erityislapsiperheen arki, ADHD äiti, masennus äitiys, äidin jaksaminen, näkymätön kuormitus, neljän lapsen äiti 🔊 Arki, joka näyttää ulospäin ihan tavalliselta Jos katsoisit meitä ulkopuolelta, et välttämättä näkisi mitään erikoista. Lapset leikkivät, välillä riitelevät, välillä nauravat. Vauva 👶 on sylissä, joku pyytää apua,…
-
Erityislapsiperheen arki
💛 Erityislapsiperheen arki – 5 hetkeä, jotka pelastavat päivän (vaikka äiti unohtaa itsensä) Avainsanat: erityislapsiperheen arki, ADHD lapsi arki, uupunut äiti, neljän lapsen äiti, arki lasten kanssa, äidin jaksaminen Meidän arki on äänekäs 🔊, katkonainen 🔄 ja välillä täysin hallitsematon 😅. Meillä on neljä lasta, ja jokainen heistä on täysin omanlaisensa. Yhdellä on ADHD, joka…
-
Vauva-ajan kuplassa
🌸 Vauva-ajan kuplassa – ja silti jossain ihan muualla Viime viikot ovat kuluneet lähes kokonaan meidän pienen prinsessan kanssa, ja täytyy sanoa, että tämä aika on jotain sellaista, mitä ei voi täysin sanoin kuvata. Päivät täyttyvät hymyistä, pienistä äännähdyksistä ja hetkistä, jotka tuntuvat yhtä aikaa arkisilta ja silti aivan korvaamattomilta. Hilla on alkanut ikään kuin…
-
Kun tajusin ymmärtäväni itseäni äitinä
Kun tajusin ymmärtäväni äitiäni – ja itseäni 🤍 (Äitiys, lapsuus, ADHD ja ne asiat jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle) Se hetki, jonka moni aikuinen tunnistaa On olemassa hetki, jonka moni aikuinen tunnistaa. Sellainen tavallinen arjen hetki, kun kesken kaiken pysähdyt ja huomaat ajattelevasi jotain hieman huvittavaa mutta samalla yllättävän syvää: “Apua… minä teen aivan samaa kuin…
-
Äiti, minä tiedän kyllä
Äiti, minä tiedän kyllä 🤍(lapsen näkökulmasta) Äiti,sinä luulet joskus, etten huomaa.Mutta minä huomaan paljon enemmän kuin arvaat.Minä huomaan, kun huokaiset keittiössä ja katsot ympärillesi vähän väsyneenä.Kun mietit ääneen, miksi täällä on taas leluja joka paikassa. Ja kun sanot joskus hiljaa, että olisi pitänyt jaksaa paremmin.Silloin minä katselen sinua vähän ihmeissäni.Koska minun mielestäni sinä jaksat jo…
-
Kun ette enää tarvitse minua näin paljon
Rakkaat lapset Te ette tiedä tätä vielä .Te ette tiedä, että minä pysähdyn joskus kesken päivän ja katselen teitä vähän pidempään kuin ehkä huomaatte. Kun istutte lattialla leikkimässä.Kun rakennatte tornin, joka kaatuu juuri kun siitä piti tulla maailman korkein.Kun riitelette siitä, kuka sai viimeisen palikan. Ja kun joku huutaa toisesta huoneesta:“ÄITI!” Teille se on tavallinen…
-
Tunnustus: rakastan tätä elämää. Ja välillä en kestä sitä yhtään
🤍🔥Tiedättekö sen tunteen, kun heräät ennen herätyskelloa, koska vauva päättää, että nyt on hyvä hetki aloittaa päivä? Minä tiedän.Vauva ei itke. Hän tekee sen pienen äänen, joka tarkoittaa:“Äiti. Tiedän että olet siinä. Nouse.” Ja minä nousen.Koska tietenkin nousen. Rakastan häntä. 🤍Ja samalla mietin, että olenko nukkunut yhteensä kolme vai neljä tuntia. 😅 Aamun pukemisdraama (kausi…
-
1,5 kuukautta rakkautta – ja vähän vatsanväänteitä
Tyttö on nyt 1,5 kuukauden ikäinen.Ihana. Hymyilevä. Sydäntä sulattava pieni ihme. Hänellä on vaaleat hiukset, sellaiset hennot untuvat, joista voi aavistaa punaista pigmenttiä tietyssä valossa. Kun aurinko osuu niihin, ne hehkuvat kuin pieni kultainen säde. Ja minä voisin tuijottaa niitä tuntikausia. En oikeasti muista nähneeni mitään näin kaunista. Päiväunet – meidän pieni “projekti” 😅 Yöt…
-
💗 Prinsessan kaste – unelma joka vihdoin toteutui
Viikko sitten meidän pieni tyttäremme sai kasteen ja oman nimensä.Se hetki, kun pappi lausui hänen nimensä ääneen… tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. 💕 Vuosien toive, rukoukset, hiljaiset kaipaukset – kaikki kulminoituivat siihen hetkeen.Me saimme prinsessan. Olen ollut niin onnellinen, että se melkein pelottaa. On jotain syvästi parantavaa siinä, kun saan pukea pienen vauvani pinkkiin,…
-
💉 Tatuoinnit, lävistykset ja minä – missä menee raja?
Tämä aihe menee vähän ohi mun normaalin kirjoitustyylin, mutta menköön.Liian moni tuntuu tietävän nykyään mikä sopii kenellekin ja mikä ei.Ja nyt puhutaan tatuoinneista ja lävistyksistä – niistä, jotka jakavat ihmisiä kuin ananas pitsalla. 🍍🍕 Olen nähnyt kommentteja tyyliin “ei tuo ole äidin näköinen” tai “mitä nuo reiät tekee kasvoissa”.No, ne tekee sen, että minä näytän…
-
🤍 Kun pää ei toimi ja keho pistää hanttiin
Kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän… no, sanotaanko nyt rehellisesti, että aika paljonkin vähemmälle. Tällä hetkellä raskaus on vienyt mennessään kaiken jaksamisen, ja uupumus on vallannut sekä kehon että mielen. Pää ei toimi ollenkaan niin kuin ennen – kiitos ADHD-lääkkeen pakollisen tauotuksen raskauden ajaksi. Vasta nyt olen tajunnut, miten suuri apu se lääke oikeasti oli.…
-
Meidän perhe on erilainen – ja se on ihan okei
Rutiinitonta arkea Meidän arki ei kulje käsikirjoituksen mukaan. Meillä ei ole selkeitä aamu- ja iltatoimia, eikä mitään tarkkoja sääntöjä, joita olisi pakko noudattaa. Suihkussa käydään silloin, kun kukakin ehtii tai haluaa – tärkeintä on, että lapset käyvät muutaman kerran viikossa, ja kesällä vielä useammin, kun aurinko ja uimavedet kutsuvat. Hampaita pestään, kun muistetaan ja jaksetaan.…
-
Synnytys, masennus ja toipumisen polku – keskimmäisen syntymä 2020
Suunniteltu sektio – uusi alku vai uusi trauma? Kun keskimmäiseni syntyi vuonna 2020, päätös oli jo tehty: suunniteltu sektio. Esikoisen traumaattinen synnytys oli jättänyt jälkensä syvälle, ja tämä tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Leikkaus meni hyvin, mutta silti se jätti trauman. Olin joutunut paastoamaan raskausdiabeteksen vuoksi, ja olo leikkauspöydällä oli hirvittävä. En ollut koskaan voinut niin pahoin.…
-
💔 Synnytyksen jälkeinen masennus – asia, josta pitäisi puhua enemmän🌧️ Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen masennus Äitiydestä maalataan usein kuva, jossa kaikki on pelkkää rakkautta, onnea ja vauvantuoksua 👶💞. Mutta todellisuus ei aina ole sitä. On myös pimeitä hetkiä, jolloin mieli murtuu ja voimat loppuvat. Moni äiti kokee raskausajan tai synnytyksen jälkeisen masennuksen – ja silti siitä puhutaan aivan liian vähän. Se on hiljainen varjo,…
-
Kun kotona raivoaa pieni myrsky – viisivuotiaan raivokohtaukset perheen arjessa
Arki raivokohtausten keskellä Meidän arki on välillä kuin kävelyä miinakentällä. Koskaan ei tiedä, mistä se seuraava räjähdys alkaa. Paita on väärän pituinen. Hetken päästä se sama paita onkin ainoa kelvollinen. Kuppi on väärän värinen. Sänky ei tunnu oikealta. Ja kun me vanhemmat yritämme parhaamme mukaan joustaa, olla rauhallisia ja kuunnella – mikään ei tunnu riittävän.…
-
Äitiys ja syyllisyys – rakkaus riittää
Äitiyden peili 🪞 Äitiys on ehkä elämän suurin peili. Se näyttää meille ne kohdat, joissa olemme vahvimmillamme – mutta myös ne, joissa horjumme. Moni äiti tuntee riittämättömyyttä. Kuinka paljon pitäisi jaksaa? Kuinka paljon pitäisi antaa? Kuinka paljon pitäisi hymyillä, vaikka sisällä väsyttää? — Siivous lohtuna 🧹 Minun arkeni on joskus kuin kahden ääripään tanssia. Olen…
-
Onni ei asu rahassa
Syksy tekee taas tuloaan. Ja samalla huomaan itsessäni tutun tunteen: lamaantumisen. Sen, että pitäisi tehdä niin paljon – opiskella, kehittää omaa yritystä, puskea unelmia eteenpäin – mutta kun mieli ei aina jaksa. Joskus tuntuu kuin olisin eksyksissä omien haaveideni kanssa. Silti jokin sisälläni kuiskaa: unelmat eivät katoa, vaikka välillä pysähtyy. Kun syksyn raikkaus saapuu, ajattelen…
-
RV 19 – kivun, väsymyksen ja rakkauden keskellä
RV 19 koputtelee ovella ja tuntuu kuin koko kehoni huutaisi apua. Jokainen paikka on kipeä, selkä erityisesti. Nukkumisesta ei tule mitään – kylkiasento sattuu, jalat puutuvat, ja käännyn sängyssä kuin rikkinäinen levy, joka ei löydä oikeaa kohtaa. Herään väsyneenä, eikä päivässä ole oikein aloituspistettä. Väsymys on syvä, sellaista sumua joka ei lähde kahvilla, eikä unella,…
-
Suurien tunteiden vuoristorata vain jatkuu
Meidän perheessä alkaa vihdoin se kauan odotettu ja jännittävä uusi vaihe – koulutaival. Keskiviikkona esikoisemme aloittaa eskarin. Reipas, ihana, oma pieni miehenalkuni. Ja äiti pakahtuu. Onnesta, ylpeydestä – mutta myös haikeudesta, joka nipistää rintaa. Mihin tämä pieni, kultainen aika ennen koulua oikein katosi? Ne vuodet täyttyivät niin monista asioista. Rakkaudesta. Ilosta. Opetuksesta, onnistumisista – ja…
-
Hiljaisuus blogissa – elämämme myllerrys
Olen ollut hiljaa. Blogi on ollut hiljaa.Syystä, jonka sanoittaminen vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä – ja ennen kaikkea hetken hengähdyksen. Elämä on paiskonut meitä viime viikkoina isolla kädellä, ja olen yrittänyt selvitä, hengittää, pysyä pystyssä. Kirjoittaminen, joka yleensä on minun tapani jäsentää tunteita ja antaa niille muoto, on jäänyt taka-alalle. Ei siksi, etteikö olisi ollut sanottavaa…
-
Missä olet, juhannusfiilis? – Nenän näyttöä MöhkössäNo päivääpä päivää täältä Ilomantsin kulmilta! Tänä vuonna on kesä ollut vähän niin kuin laiska lehmä – ei meinaa liikahtaa sitten millään. Vettä on tullut kuin saavista ja lämpöä on saanut odottaa kuin myöhässä olevaa linja-autoa. Mutta eihän se haittaa! Möhkön juhannus on taas edessä, ja meillä se on sellainen perinne, että sinne mennään vaikka…
-
Liekit eivät unohdu – lapsen trauma, jota ei koskaan käsitelty
Sanotaan, että pienet lapset eivät muista. Että he eivät ymmärrä suuria tapahtumia. Että jos niistä ei puhuta, ne haihtuvat. Mutta minä tiedän, että tämä ei ole totta. Minä tiedän sen, koska oma lapseni kantaa mukanaan palavaa taloa – sitä yötä, jona me juuri ja juuri pelastuimme. Lapseni oli silloin kolmevuotias. Oli yö, kun heräsimme yhtäkkiä.…
-
Kun voimat eivät riitä – mutta rakkaus kantaa
On ollut vaikea löytää sanoja. On ollut vaikea löytää voimia. Pari viimeistä viikkoa on mennyt neljän seinän sisällä, sängyssä pötkötellen. Elämä on ollut tasaista – ja mieli tasaisen apea. En ole saanut aikaiseksi mitään. En ole edes ajatellut itsestäni kovinkaan hyvää. Tuntuu, etten osaa enkä jaksa mitään. Korujen tekeminen on ollut pelastus. Se on ollut…
-
Vanhemmuus – elämäni suurin rakkaustarina
Vanhemmuus ei ole rooli. Se ei ole tehtävälista eikä mikään saavutettava päämäärä. Vanhemmuus on matka, joka alkaa sydämestä ja kulkee läpi elämän jokaisen kolkan – sen helpot ja vaikeat, kirkkaat ja sameat. Vanhemmuus on elämäni suurin rakkaustarina – raaka, kaunis, repivä ja eheyttävä. Tunteiden vuoristorata Vanhemmuus on tunteiden vuoristorata. Se heittää ylös ja alas sellaista…
-
Kun kylä jota rakastan, satuttaa
Muutto takaisin Ilomantsiin ei ollu mikään yksinkertainen juttu. Toisaalta se tuntui kodilta – olihan nää seutut mulle tuttuja lapsuudesta, rakkaiksikin tulleita. Mut samalla tuntu siltä, ku ois repiny vanhat haavat auki. Kaikki ne paikat missä oon joskus nauranu, leikkiny ja kulkenu, alko muistuttaa asioista, joita en oo koskaan unohtanu. Niistä hetkistä, ku sydän särky, eikä…
-
Kun elämä uuvuttaa – eikä kukaan huomaa
(Faktaa, tunnetta ja suoraa puhetta arjen näkymättömästä työstä) Puhutaan työuupumuksesta.Se on vihdoin tunnustettu tila. Diagnoosi. Väsymys, joka syntyy siitä, että vaatimukset ylittävät ihmisen jaksamisen. Hienoa, että siitä puhutaan. Mutta…Entä jos sinulla ei ole ollut työpaikkaa, josta uupua?Entä jos koko elämä on ollut yksi katkeamaton työvuoro – ilman palkkaa, ilman taukoja, ilman lomia? Entä jos uupumus…
-
Kun maailma tuntuu vähän enemmän – erityisherkkyys ja ADHD sydämessä
On olemassa ihmisiä, jotka tuntevat elämän hieman voimakkaammin. He, joille tunne ei ole vain ohimenevä aalto, vaan kokonaisvaltainen myrsky tai lämpö, joka kulkee kehon läpi – jokaista solua myöten. Erityisherkkyys ei näy päällepäin, mutta se tuntuu syvällä. Se on sitä, kun toisen ihmisen äänensävy voi rikkoa koko päivän – ei siksi, että olisit heikko, vaan…
-
Jospa se tästä – kevätpäivän toivoa
Minulta ei ole pitkään aikaan tullut uusia blogitekstejä. En ole unohtanut teitä – olen vain yrittänyt hoitaa mieltäni, keräillä itseäni ja antaa kaikkeni niille, jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa: lapsilleni. Vihdoin tuntuu, että arki rullaa, edes hieman. Nukkumaanmenot sujuvat, päivissä on rytmiä. Keskimmäinen kävi uimakoulussa, ja nuorimmaisen kanssa ollaan käyty uimahallissa iltakahdeksaan asti. Ollaan harjoiteltu…
-
Palmusunnuntai- perinteet ja nykyaika
Palmusunnuntai – kuinka perinteet elävät ja muuttuvat sukupolvien mukana Palmusunnuntai. Sana, joka saa minut palaamaan lapsuuden keväisiin sunnuntaiaamuihin, jolloin pieni noidaksi pukeutunut tyttö koputteli ovia virpomisloruaan toistaen. Essu hulmusi, vanhat kumisaappaat lonksuivat jaloissa, poskissa punaiset pisteet ja päässä kukallinen huivi. Luuta toisessa kädessä ja virpomisvitsoja toisessa – se oli meidän käsitys pääsiäisnoidasta. Ja voi sitä…
-
Montako lasta on liikaa?
”Montako lasta on liikaa?” – Mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia suurperheistä Kun perheessä on enemmän kuin kolme lasta, alkaa tapahtua jotain kummallista. Yhtäkkiä se, mikä oli ”normaalia” – eli yhden tai kahden lapsen perhe – muuttuukin monien silmissä joksikin ihmeteltäväksi ja jopa kritisoitavaksi. Suurperheiden äidit saavat kuulla kommentteja, joista paistaa sekä hämmästys että arvostelu: ❌ ”Eikö…
-
Elämä erityislapsen kanssa
Elämä erityislapsen kanssa – kuinka ADHD ja aistiherkkyys muokkaavat arkea Arki kuusivuotiaan ADHD-lapsen kanssa voi olla yhtä aikaa rakkauden täyteistä ja äärimmäisen kuormittavaa. Kun mukaan tulee vielä vahva aistiyliherkkyys, impulsiivisuus ja oikeudenmukaisuuden tarve, on selvää, että perheen rutiinit ja toimintatavat eroavat perinteisestä. Tässä blogikirjoituksessa haluan jakaa omia kokemuksiani ja vinkkejä siitä, mitä olen oppinut ja…
-
Esikoinen täyttää Kuusi – ja minä? Etsin itseäni… päivästä toiseen
✨ Kun esikoinen täyttää kuusi – ja minä etsin itseäni ✨ Tänään on suuri päivä! 🎉 Kuusi vuotta sitten elämäni muuttui lopullisesti, kun minusta tuli äiti. 💙 En ollut valmis siihen – kuka muka olisi? – mutta se hetki muovasi minut kokonaan uudeksi ihmiseksi. Se rakkaus, joka syttyi sinä päivänä, on kantanut minua läpi myrskyjen,…
-
Yksinäinen supersankari
Yksinäinen supersankari Tässä tekstissä kuvataan päiväkoti-ikäisen ADHD-lapsen maailmaa hänen omasta näkökulmastaan. Se kertoo yksinäisyydestä, väärinymmärryksestä ja huomion hakemisesta – mutta myös siitä, kuinka rakastava koti voi olla turvapaikka, jossa lapsi saa olla juuri sellainen kuin on. — Minä olen nopea. Minun ajatukseni juoksevat nopeammin kuin kukaan ehtii mukaan, ja minun jalkani haluavat liikkua, juosta, kiivetä…
-
Unelmani
Unelmat ovat kuin sydämen salaisuuksia, joita ei aina rohkeasti jaeta, mutta jotka ohjaavat meitä, niin ilon kuin epätoivonkin hetkellä. Tässä on listaus unelmista, jotka ovat paitsi syviä, myös ihan oikeita, toivottuja ja monille meistä elämän rakkaimpia haaveita. 1. Unelmoin suurperheestä – ja erityisesti siitä pienestä tytöstä. Siinä hän on, nauraen ja juosten, vaikka elämä ei…
-
Kuusi vuotta erityisyyttä – Mun ja poikani yhteinen tie
Kuusi vuotta erityisyyttä – Minun ja lapseni yhteinen tie Kuusi vuotta sitten maailmaan saapui pieni ihme – lapsi, jonka olemus oli yhtä aikaa lempeä ja voimakas, villi ja viisas. Jo ensi hetkistä tiesin, että hän on jotain aivan erityistä. En vain siksi, että jokainen lapsi on erityinen, vaan koska hänen mielensä hehkui jotain tuttua, jotain…
-
Tyhjä pääkö?
Rohkea kirjoitus tyhjältä tuntuvan pään kanssa On se jännä, kuinka joskus pää tuntuu olevan ihan tyhjä. Pari viikkoa flunssassa, ja nyt kun olo alkaa vihdoin parantua, pää ei vaan suostu toimimaan kunnolla. Yritän sormet sauhuten kirjoittaa, mutta kaikki tulee yhtä aikaa ja sekavassa virrassa. En osaa valita mitään, enkä päästä ajatuksia selkeiksi. Ja sitten ne…
-
Kun arki pysähtyy
Kun arki pysähtyy – sylissä sairastuvan sydän Joskus arki pysähtyy. Se ei kysy lupaa eikä anna vaihtoehtoja. Se vain tulee – kuumeen polttamana, itkuisena ja unettomina öinä, jolloin pienet sormet tarrautuvat kaulaan kuin turvasatamaan. Tämä viikko on ollut juuri sellainen. Pienen kehossa jylläävä kuume on vienyt voimat, eikä syli ole ollut vain paikka, vaan koko…
-
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta?
Ruutuaika – Onko rajoittaminen vastaus vai epätoivoinen yritys suojella lasta maailmalta? Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua lasten ruutuajasta ja koulujen uusista säännöistä, jotka rajoittavat puhelimen käyttöä koulupäivän aikana. Moni vanhempi huokaa helpotuksesta ja ajattelee, että nyt lapset pääsevät irti puhelimistaan ja saavat vihdoin keskittyä oikeisiin asioihin – yhdessäoloon ja kavereihin. Itsekin arvostan tätä ajattelutapaa,…
-
Kevättalven valo ja Ilomantsi – kun mieli herää talvihorroksesta Tämä talvi… se on ollut raskas. Pimeys on ollut loputonta, ja väsymys on tuntunut luissa ja ytimissä. Päivät ovat valuneet harmaana massana, eikä mikään ole oikein innostanut. Mutta nyt – nyt jokin muuttuu. Aurinko on palannut! Sen säteet taittavat lumen pinnalla kuin timantit, ja linnut laulavat…
-
Kun maailma tuntuu liian suurelta – Lapsen ja äidin tarina
Kun maailma tuntuu liian suurelta – Lapsen ja äidin tarina Lapsen näkökulma Mä haluun olla hyvä. Mä haluun, että kaikki tykkää musta ja että mut kutsutaan leikkiin. Että joku sanois: ”Tuu mukaan!” ilman että mun pitää ensin kysyä. Mutta joskus musta tuntuu, että en osaa. Mun sisällä on isoja tunteita . Ne kasvaa ja kasvaa…
-
Perheiden itsemääräämisoikeus ja lastensuojelun yliliioittaminen – Missä menee raja?
Perheiden itsemääräämisoikeus ja lastensuojelun yliliioittaminen – Missä menee raja? Meidän perheemme kokemus avaa silmiä siitä, kuinka helposti voi joutua jäämään lastensuojelun ylitulkinnan ja viranomaisten liiallisen puuttumisen jalkoihin. On käsittämätöntä, kuinka tavallisessa arjessa elävä perhe voi joutua kohtaamaan turhaa byrokratiaa ja ylimääräisiä epäilyksiä, kun suurimmat huolenaiheet ovat meillä itse päätettävissä. Me olemme perhe, jossa on ADHD-lapsi,…
-
ADHD- äidin uupumus
Adhd-äidin uupumus: Kun keho sanoo stop Viikonloppuna meillä oli lasten synttärit. En leiponut mitään itse, kaikki tarjottavat ostettiin valmiina. Yritin tehdä juhlista mahdollisimman helpot itselleni, ja silti ne kuormittivat minut henkisesti aivan puhki. Nyt on keskiviikko, enkä ole jaksanut juuri mitään koko viikkona. En ole käynyt missään, en ole avannut tietokonetta, en ole kirjoittanut. Olen…
-
Tulipalo – Selviytymistarina tuosta kauhun yöstä
Kun elämämme oli hiuskarvan varassa, kun aamuyön pimeinä tunteina taistelimme tiemme läpi palavan talon, sulavan katon alta. Leikkaisin sut irti kolariautosta, Raahaisin ulos palavasta talosta ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin mä käynnistäisin sun sydämen Laura Närhi – Supersankari SINÄ YÖNÄ UNELMAMME TUHOUTUI JA MENETIMME OSAN ITSESTÄMME. SUOJELUSENKELI OLI PAIKALLA, KOSKA PÄÄSIMME POIS. LEVÄTKÄÄ RAUHASSA…
-
Viikko täynnä ilon hetkiä ja raskaita tunteita
Tämä viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. On ollut hetkiä, jotka haluaisin pullottaa ja säilyttää ikuisesti, mutta myös niitä, jolloin avuttomuus on tuntunut musertavalta. Uimahallireissut keskimmäisen ja kuopuksen kanssa olivat valonpilkahduksia arjen keskellä. Kuopus oli nyt kolmatta kertaa uimahallissa, ja voi sitä riemua! Hän konttasi ja juoksi altaassa täyttä vauhtia, kaatui veteen ja ponkaisi heti nauraen…
-
Ilomantsi – Lapsen silmin, muistoissa elävä kylä Ilomantsi
Se Ilomantsin pieni kylä, joka oli kotini lapsuudessani. Muistan sen niin kirkkaana ja värikkäänä, vaikka en silloin vielä ymmärtänyt yhteisöllisyyttä tai sitä, mitä se edes tarkoittaa. En tuntenut sen merkitystä, sillä olin niin nuori, ja kaikki ympärilläni oli vain osa arkea, osa maailmaa, jossa kasvoin. Kylä oli minulle paikka, joka oli täynnä ihania, mutta myös…
-
Kotiäidin unelmat
Äiti, tytär, vaimo – ystävä – mutta ennen kaikkea olen MINÄ Kun minusta tuli äiti, en lakannut olemasta jonkun tytär. En lakannut olemasta se, joka joskus itse tarvitsi hoivaa, rakkautta ja huolenpitoa. En lakannut olemasta se, joka joskus kaatui, tarvitsi syliä ja jonkun kertomaan, että kaikki järjestyy. Välillä unohdan, että vaikka olen aikuinen, minussakin elää…
-
ADHD ja arjen kaaos
Kun ajanhallinta on vain teoriaa ja kaikki on hukassa Kun elämä on yhtä kelluvaa kaaosta, missä kaikki asiat ovat yhtä aikaa meneillään ja silti mitään ei oikeasti tapahdu, lopputulos on tämä: elän keskellä aikaa, joka liukuu sormien välistä kuin märkä saippua. AJANTAJU – MIKÄ SE ON? Kuvitellaanpa tilanne: on aamupäivä, ajattelen, että minulla on koko…
-
Oma aika, ennakkoluulot ja äitiys
– olenko huono äiti, jos lapset ovat hoidossa? Meidän lapsilla on tukiperhe. Ja tiedätkö mitä? Olen siitä ihan mielettömän kiitollinen. Mutta aina löytyy joku, joka pyörittelee päätään: ”Jos niitä lapsia on hankkinut, niin kai ne täytyy itse hoitaa.” Niinpä. Kai pitäisi. Mutta tiedän myös, että jos aina yritän ”itse hoitaa”, minua ei kohta ole enää…
-
Stressi ja ADHD:
Kun maailma tuntuu kaatuvan niskaan Olen huomannut, kuinka stressi tekee elämästäni vieläkin haastavampaa, kun ADHD on mukana kuvassa. Stressin ja ADHD:n yhdistelmä tuntuu joskus niin ylivoimaiselta, että tuntuu kuin olisin jumissa väsymättömässä pyörässä, josta ei pääse irti. Päivät kuluvat kärsimättömyyden, keskittymisvaikeuksien ja äkillisten ylikuormitustilojen keskellä. Stressin vaikutus ADHD-oireisiin Yksi suurimmista haasteista on se, kuinka stressi…
-
Neljävuotiaan maailmassa
Maailma on valtava paikka, kun olet vasta neljä. Kaikki näyttää niin suurelta, niin ihmeelliseltä – mutta myös vähän pelottavalta. Seison pienillä jaloillani keskellä puistoa ja katselen taivasta, jossa pilvet leikkivät hippaa. Hetkessä maailma tuntuu kevyeltä ja turvalliselta, mutta sitten kuuluu ääni. Se pelottava ääni. Mopo. En tiedä, miksi mopo tuntuu niin pelottavalta. Ehkä siksi, että…
-
Trauma
Varjo, joka ei katoa, mutta jonka kanssa voi oppia elämään Trauma ei koputa oveen. Se rysähtää sisään kuin myrsky, jättää jälkensä kaikkeen ja katoaa sitten pimeään – mutta et voi unohtaa sen käyntiä. Trauma ei ole vain muisto; se on tunne, joka asettuu ihoon, hengitykseen, ajatuksiin. Se elää meissä jokaisessa eri tavoin, mutta yhtä kaikki,…
-
Äidin uupumus – mistä sen huomaa, ja miten siitä voi toipua
Uupumus on hiljainen hiipijä, joka harvoin ilmestyy yhtäkkiä. Se kerää voimaa kuukausien tai jopa vuosien ajan, kun arki täyttyy jatkuvista vaatimuksista, kiireestä ja siitä näkymättömästä työstä, jota vanhemmuus tuo tullessaan. Huomasin omassa elämässäni, että olin jo pitkään ohittanut omat tarpeeni ja unohtanut kuunnella kehoani. Kun oma jaksamiseni alkoi hiipua, signaalit olivat ensin pieniä: aloin unohtaa…
-
Lapsiperheessä: Äidiltä vaaditaan paljon
Mutta onneksi on huumoria! Jos äitiys olisi olympialaji, olisin mestari. Tai ainakin pääsisin finaaliin, koska meidän arjessa on kyse aikamoisesta kisasta – ja pääpalkinto ei ole loma, vaan se, että päästään illalla nukkumaan ilman suurempia kriisejä. Aloitetaan siitä, että äidin on muistettava kaikki. Kyllä äidiltä vaaditaan paljon. Neuvola-ajat, hammaslääkärikäynnit, lasten vasu-keskustelut päiväkodissa… Ja hei, joskus…
-
Onko vähävaraisten perheiden ääni kuulumaton Suomessa?
Mielipidekirjoitus Suomessa on monia asioita, joita pidämme itsestäänselvinä: ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva. Meillä on myös ajatus siitä, että työllä pärjää – että jos vain tekee töitä, selviää kaikesta. Mutta entä ne perheet, jotka tekevät töitä, mutta silti jäävät taloudelliseen ahdinkoon? Entä ne, jotka eivät saa mahdollisuutta työllistyä, vaikka kuinka yrittäisivät? Tai ne, joiden terveys…
-
Äidin syli
Lapsen näkökulmasta Äiti istuu sohvalla, ja minä kiipeän hänen syliinsä. En aina tiedä, miksi haluan siihen, mutta se tuntuu hyvältä. Hänen käsivartensa kietoutuvat ympärilleni kuin lämmin peitto, ja hänen hengityksensä kulkee tasaisesti hiuksissani. Hän ei sano mitään, mutta hänen olemuksensa kertoo kaiken: ”Minä olen tässä, eikä mitään pahaa tapahdu.” Äidin syli on paras paikka maailmassa.…
-
Äitiys ja miksei isyyskin – lahja, lupaus ja elämän suurin vastuu
Kun pidin vastasyntynyttäni ensimmäistä kertaa sylissäni, maailma tuntui pysähtyvän. Pieni, ryppyinen käsi kietoutui sormeni ympärille, ja ajattelin: ”Tässä se on. Kaikki, mitä olen koskaan kaivannut.” Hetken ajan kaikki oli täydellistä. En kuitenkaan tiennyt, että äitiys tulisi määrittelemään elämäni jokaisen päivän, jokaisen valinnan ja jokaisen tunteen niin kauan kuin eläisin. Äitiys on lahja. Se ei ole…
-
Joulun pyhät ja niiden jälkipuinti
Joulu oli ja meni, kuten aina. Pyhien jälkeen päivät ovat kuluneet vähän sumussa: elokuvia, siivoamista ja haaveilua. Niin moni asia tuntuu vielä olevan kesken, mutta uuden vuoden kynnyksellä on ollut aikaa pysähtyä ja hengittää, edes hetkeksi. Kodin täyttäminen uudelleen Viime viikkojen aikana olen haalinut käytettyjä tavaroita kirpputoreilta ja Tokmannin alennusmyynneistä – huonekaluja, kodintekstiilejä ja pieniä…
-
Uusi vuosi ja uudet kujeet
Kuinka vaihtaa epätoivo paremmasta elämästä uskoon? Vuodenvaihde on aina ollut minulle hetki, jolloin pysähdyn pohtimaan mennyttä vuotta ja unelmoimaan tulevasta. Silti, aivan kuten tänäkin vuonna, sama tuttu epätoivo paremmasta elämästä nostaa päätään. Haluan muutosta, mutta tuntuu kuin jokin sisälläni estäisi tarttumasta siihen. Ehkä sama tunne on sinullekin tuttu? Että haluaisit tehdä niin paljon, mutta väsymys…
-
Yhdessä enemmän – miten yhteisöllisyys tukee mielen hyvinvointia Ilomantsissa
Ilomantsi on jotain paljon enemmän kuin vain kylä. Se on yhteisö, joka kantaa, tukee ja ojentaa auttavan käden silloin, kun sitä eniten tarvitsee. Täällä ihmiset eivät vain elä rinnakkain – he todella välittävät toisistaan. Tämä kylä on hyvä paikka elää ja kasvattaa lapsia, vaikka elämä toisinaan heitteleekin. Olen saanut itse kokea tämän yhteisön voiman monta…
-
Tonttu Tilkun seikkailut
Marissan joulukalenteri 1-3 On joulukuun 4. päivä ja olen myöhässä tämän kalenterin luomisen kanssa. Siispä julkaisen jouluaattoon asti 2-3 kertaa viikossa jouluisia aiheita; vinkkejä, tsemppejä ja Tonttu Tilkun opettavaisia seikkailuja. Toivottavasti nautitte. Tonttu Tilkun joulun alku Vanhan, hylätyn tilan aitassa asui tonttu nimeltä Tilkku. Hän oli pieni ja siro, pukeutunut kirjaviin, itsetehtyihin vaatteisiin, ja hänen…
-
Rauniot, joita en voi unohtaa
Koulun piha vilahti auton ikkunasta. Siinä, missä ennen seisoi rakennus täynnä naurua, oppitunteja ja elämää, oli nyt vain sekava kasa tiiliä, lasia, rautaa ja soraa. Paikka, jossa olin joskus pelännyt ja toivonut, oli muuttunut tuntemattomaksi. Viimeinen hetki Katseeni pysähtyi yhteen jäljellä olevaan seinään. Se seisoi yksinäisenä, kuin hauras muisto siitä, mitä paikka olisi joskus ollut.…
-
Kiireen kierre lapsiperheessä – loputon oravanpyörä
Usein tuntuu, että elän oravan pyörässä, josta ei ole ulospääsyä. Lapsiperheen arki ei pysähdy hetkeksikään. Yritän tasapainotella lasten, työn, opiskelun, harrastusten ja kodin välillä, ja tuntuu kuin aina olisi jotain kesken. Jos en tee töitä, hoidan kotia. Jos en hoida kotia, autan lapsia. Jos en auta lapsia, suunnittelen jo seuraavaa viikkoa. Ja jos joskus pysähdyn,…
-
Joulun odotusta ja tontun töitä
Tämän joulun alla olen löytänyt itselleni aivan uudenlaisen tavan virittäytyä joulutunnelmaan – itsetehtyjen joulukorttien askartelun. Tämä ei ole vielä perinne, mutta tuntuu siltä, että siitä voisi hyvinkin tulla sellainen. On jotain erityisen rauhoittavaa siinä, kun ilta hiljenee, kynttilät syttyvät, ja pääsen käyttämään luovuuttani korttien parissa. Jokainen kortti on kuin pieni viesti sydämestäni läheisille – ainutlaatuinen…
-
Äidin rakkaus
Vahva, epätoivoinen ja täynnä tunteita – erityisherkän ADHD-äidin matka Rakastan, mutten tiedä riittääkö se. Tämä on ajatus, joka tuntuu olevan jatkuvasti läsnä, erityisesti silloin, kun olen äitinä, erityisherkkänä ja ADHD:n kanssa. Rakkaus lastani kohtaan on valtavaa, ja silti tuntuu, että se ei koskaan ole tarpeeksi. Tunteet vyöryvät päälle, niin voimakkaina ja sekavina, ettei niitä aina…
-
Kun hiljaisuus painaa
Kuinka puhua vaikeista asioista perheessä? Oletko koskaan tuntenut, että sanat juuttuvat kurkkuusi, vaikka tiedät, että ne pitäisi sanoa ääneen? Että huolet kasvavat niin suuriksi, ettei niitä enää osaa tai uskalla jakaa? Minä olen. Arki meidän perheessämme on usein ollut täynnä haasteita. Taloushuolet ja epävarmuus hiipivät mukaan jokaiseen päivään. Välillä tuntuu, että tärkeintä on vain pitää…
-
Vanhemman hyvinvointi ja rajojen asettaminen
Miten tasapainottaa elämä pikkulapsiarjessa? Vanhemmuus on täynnä rakkautta, mutta myös uuvuttavia hetkiä, jotka voivat viedä kaiken energian. Pikkulapsiarjessa kiire ja väsymys saattavat helposti tulla ensimmäiseksi, mutta entä me vanhempina? Kuinka voimme olla läsnä ja rakastavia, jos un0hdamme huolehtia itsestämme? Vastaus on yksinkertainen: meidän täytyy huolehtia itsestämme, jotta voimme huolehtia lapsistamme parhaalla mahdollisella tavalla. Rajojen asettaminen…
-
Vanhemmuus ja tunteet
Kuinka käsitellä iloa, turhautumista ja väsymystä pikkulapsiarjessa? Vanhemmuus on matka täynnä tunnetilojen vuoristorataa. Päivät voivat alkaa innostuneesti, kun lapsen nauru täyttää kodin ja tuntuu, että arki on hallinnassa. Mutta sitten tulee hetkiä, jolloin väsymys, turhautuminen ja jopa ärtymys ottaa vallan. Tunteet vyöryvät päälle, eikä niitä aina tiedä, miten käsitellä. Kuinka monesti olette heränneet aamulla täynnä…
-
Arkea energisen nelivuotiaan kanssa – ja muiden villiviikarien kera
Kun kotona asuu energinen ja päättäväinen nelivuotias, voi arjen rauha välillä olla melkoista taiteilua. Meillä tämä pieni tahtoikäinen poika kokee suuret surun tunteet vahvasti ja nopeasti. Kun pettymys iskee – ja se iskee aina äkkiarvaamatta, on monesti lopputuloksena ilmaan lentelevät lelut ja äänekäs vastalause kaikelle, mikä ei suju hänen tahtonsa mukaan. Kieltämättä on ollut haastavaa…
-
Viikonloppu
Meillä olikin vauhdikas viikonloppu. Mies oli lauantain töissä, mutta me poikien kans sitten jatkettiin meidän ulkotöitä. Otettiin siis projektiksi meidän takapihan pikku rytelikkö. Iskä kaateli koivuja ja pätki niitä, ja me sitten poikien kanssa pienettiin oksat ja ladottiin pinoihin. Pojat oli yllättävän ahkeria apulaisia, tosin välillä piti käydä vähän omia hommia tekemässä ja trampoliinilla hyppimässä.…
-
Iltalenkillä
Perjantaina käytiin tuttuun tapaan lasten kanssa iltalenkillä kylillä. Ajattelin, että jospa me löydettäisiin monta piilotettua kiveä. Alkoi kyllä usko loppua, kun vaikka miten kiersin joka paikan ja käänsin kivet ja kannot niin mitään en kyllä löytänyt. Kylä oli vielä tuohon aikaan hiljainen, pubissa näkyi sisällä porukkaa istuvan, ja muutama hassu auto ajoi ohitsemme. Lapsukaiset halusivat…
-
Uimakoulu
Ukko ja Väinö aloitti uimakoulut tällä viikolla. Ukko on alkeisuimakoulussa ja Väinö meni toistamiseen naperouintiin. Naperouinti on siitä hyvä, että ryhmässä on kerralla vain 4 lasta ja siinä keskitytään pelon voittamiseen ja rohkaistumiseen uinnin suhteen. Muutaman kerran kun olen Väinön kanssa käynyt uimahallissa, niin hää vain roikkuu joka altaassa kaulassani kiinni. Oikeastaan se tuntuu hyvälle,…
-
Karhufestarit
Meillä oli viikonloppuna täällä Ilomantissa karhufestivaalit. Ne on järjestetty vuosittain elokuussa niin kauankuin muistan. Kuulin, että jopa ulkomailta tuli meille tänne matkailijoita varta vasten katsomaan karhunveistokilpailuja. Tänä vuonna teemana oli leikkikäämme. Kaksipäiväinen kilpailu pidettiin jälleen kerran karhumetsässä, joka on saanut nimensä siellä veistetyistä karhuista. Yritysveisto pidettiin festivaalien viimeisenä päivänä kylän keskustassa. Siihen eri ilomantsilaiset yritykset…