Avainsana: ilomantsi
-
Kun kaikki palaa – ja on pakko aloittaa alusta
Uusi alku, jota en olisi halunnut Kohta on kolme vuotta siitä, kun tulipalo vei kodin. Kolme vuotta siitä, kun elämä yhdessä hetkessä muuttui joksikin toiseksi. Palosta ei lähtenyt vain seiniä ja huonekaluja, vaan jotakin paljon suurempaa: tunne kodista, turvasta ja menneiden vuosien muistoista. Tavaroiden arvoa ei voi mitata vain rahassa, sillä niihin kätkeytyy elämä –…
-
Synnytys, masennus ja toipumisen polku – keskimmäisen syntymä 2020
Suunniteltu sektio – uusi alku vai uusi trauma? Kun keskimmäiseni syntyi vuonna 2020, päätös oli jo tehty: suunniteltu sektio. Esikoisen traumaattinen synnytys oli jättänyt jälkensä syvälle, ja tämä tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Leikkaus meni hyvin, mutta silti se jätti trauman. Olin joutunut paastoamaan raskausdiabeteksen vuoksi, ja olo leikkauspöydällä oli hirvittävä. En ollut koskaan voinut niin pahoin.…
-
💔 Synnytyksen jälkeinen masennus – asia, josta pitäisi puhua enemmän🌧️ Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen masennus Äitiydestä maalataan usein kuva, jossa kaikki on pelkkää rakkautta, onnea ja vauvantuoksua 👶💞. Mutta todellisuus ei aina ole sitä. On myös pimeitä hetkiä, jolloin mieli murtuu ja voimat loppuvat. Moni äiti kokee raskausajan tai synnytyksen jälkeisen masennuksen – ja silti siitä puhutaan aivan liian vähän. Se on hiljainen varjo,…
-
Kun kotona raivoaa pieni myrsky – viisivuotiaan raivokohtaukset perheen arjessa
Arki raivokohtausten keskellä Meidän arki on välillä kuin kävelyä miinakentällä. Koskaan ei tiedä, mistä se seuraava räjähdys alkaa. Paita on väärän pituinen. Hetken päästä se sama paita onkin ainoa kelvollinen. Kuppi on väärän värinen. Sänky ei tunnu oikealta. Ja kun me vanhemmat yritämme parhaamme mukaan joustaa, olla rauhallisia ja kuunnella – mikään ei tunnu riittävän.…
-
Äitiys ja syyllisyys – rakkaus riittää
Äitiyden peili 🪞 Äitiys on ehkä elämän suurin peili. Se näyttää meille ne kohdat, joissa olemme vahvimmillamme – mutta myös ne, joissa horjumme. Moni äiti tuntee riittämättömyyttä. Kuinka paljon pitäisi jaksaa? Kuinka paljon pitäisi antaa? Kuinka paljon pitäisi hymyillä, vaikka sisällä väsyttää? — Siivous lohtuna 🧹 Minun arkeni on joskus kuin kahden ääripään tanssia. Olen…
-
Onni ei asu rahassa
Syksy tekee taas tuloaan. Ja samalla huomaan itsessäni tutun tunteen: lamaantumisen. Sen, että pitäisi tehdä niin paljon – opiskella, kehittää omaa yritystä, puskea unelmia eteenpäin – mutta kun mieli ei aina jaksa. Joskus tuntuu kuin olisin eksyksissä omien haaveideni kanssa. Silti jokin sisälläni kuiskaa: unelmat eivät katoa, vaikka välillä pysähtyy. Kun syksyn raikkaus saapuu, ajattelen…
-
RV 19 – kivun, väsymyksen ja rakkauden keskellä
RV 19 koputtelee ovella ja tuntuu kuin koko kehoni huutaisi apua. Jokainen paikka on kipeä, selkä erityisesti. Nukkumisesta ei tule mitään – kylkiasento sattuu, jalat puutuvat, ja käännyn sängyssä kuin rikkinäinen levy, joka ei löydä oikeaa kohtaa. Herään väsyneenä, eikä päivässä ole oikein aloituspistettä. Väsymys on syvä, sellaista sumua joka ei lähde kahvilla, eikä unella,…
-
Suurien tunteiden vuoristorata vain jatkuu
Meidän perheessä alkaa vihdoin se kauan odotettu ja jännittävä uusi vaihe – koulutaival. Keskiviikkona esikoisemme aloittaa eskarin. Reipas, ihana, oma pieni miehenalkuni. Ja äiti pakahtuu. Onnesta, ylpeydestä – mutta myös haikeudesta, joka nipistää rintaa. Mihin tämä pieni, kultainen aika ennen koulua oikein katosi? Ne vuodet täyttyivät niin monista asioista. Rakkaudesta. Ilosta. Opetuksesta, onnistumisista – ja…
-
Hiljaisuus blogissa – elämämme myllerrys
Olen ollut hiljaa. Blogi on ollut hiljaa.Syystä, jonka sanoittaminen vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä – ja ennen kaikkea hetken hengähdyksen. Elämä on paiskonut meitä viime viikkoina isolla kädellä, ja olen yrittänyt selvitä, hengittää, pysyä pystyssä. Kirjoittaminen, joka yleensä on minun tapani jäsentää tunteita ja antaa niille muoto, on jäänyt taka-alalle. Ei siksi, etteikö olisi ollut sanottavaa…
-
Missä olet, juhannusfiilis? – Nenän näyttöä MöhkössäNo päivääpä päivää täältä Ilomantsin kulmilta! Tänä vuonna on kesä ollut vähän niin kuin laiska lehmä – ei meinaa liikahtaa sitten millään. Vettä on tullut kuin saavista ja lämpöä on saanut odottaa kuin myöhässä olevaa linja-autoa. Mutta eihän se haittaa! Möhkön juhannus on taas edessä, ja meillä se on sellainen perinne, että sinne mennään vaikka…