Avainsana: menneisyys
-
Elämänkerta, jota en koskaan aikonut kirjoittaa
Jos joku olisi sanonut minulle vuosia sitten, että kirjoittaisin jonain päivänä elämänkerran, olisin nauranut – tai itkenyt, riippuen päivästä. Minä en ole koskaan ollut se, joka kertoo tarinansa ääneen. Olen ollut se, joka kantaa, joka selviää, joka peittää omat arvet ja auttaa muita. Mutta nyt on aika rikkoa se hiljaisuus. Tämä ei ole pelkkä selviytymistarina.…
-
ADHD- äidin uupumus
Adhd-äidin uupumus: Kun keho sanoo stop Viikonloppuna meillä oli lasten synttärit. En leiponut mitään itse, kaikki tarjottavat ostettiin valmiina. Yritin tehdä juhlista mahdollisimman helpot itselleni, ja silti ne kuormittivat minut henkisesti aivan puhki. Nyt on keskiviikko, enkä ole jaksanut juuri mitään koko viikkona. En ole käynyt missään, en ole avannut tietokonetta, en ole kirjoittanut. Olen…
-
Tulipalo – Selviytymistarina tuosta kauhun yöstä
Kun elämämme oli hiuskarvan varassa, kun aamuyön pimeinä tunteina taistelimme tiemme läpi palavan talon, sulavan katon alta. Leikkaisin sut irti kolariautosta, Raahaisin ulos palavasta talosta ja vaikka väkisin, ja vaikka väkisin mä käynnistäisin sun sydämen Laura Närhi – Supersankari SINÄ YÖNÄ UNELMAMME TUHOUTUI JA MENETIMME OSAN ITSESTÄMME. SUOJELUSENKELI OLI PAIKALLA, KOSKA PÄÄSIMME POIS. LEVÄTKÄÄ RAUHASSA…
-
Ilomantsi – Lapsen silmin, muistoissa elävä kylä Ilomantsi
Se Ilomantsin pieni kylä, joka oli kotini lapsuudessani. Muistan sen niin kirkkaana ja värikkäänä, vaikka en silloin vielä ymmärtänyt yhteisöllisyyttä tai sitä, mitä se edes tarkoittaa. En tuntenut sen merkitystä, sillä olin niin nuori, ja kaikki ympärilläni oli vain osa arkea, osa maailmaa, jossa kasvoin. Kylä oli minulle paikka, joka oli täynnä ihania, mutta myös…
-
Tulipalon muistot pienen lapsen silmin
Mä muistan sen yön, vaikka haluaisin unohtaa. Se oli kamalin yö, mitä oon ikinä kokenut. Mä olin jo nukahtanut omaan sänkyyn, ja kaikki oli ihan tavallista. Mutta sitten äiti huusi mun nimeä. Äiti nosti mut ikkunalle ja isi laski mut alas. Kaikki oli niin kirkasta, että melkein sattui silmiin, ja niin kuumaa, että mun oli…
-
Menneisyyden kokemukset muovaavat nykyisyyttä
Hiljaisuuden panssari – suojautumisen mallit lapsuudesta Kuvittele tilanne: joku puhuu sinulle kiireisenä, ehkä hieman kireällä äänellä. Ei huutamalla, mutta niin, että äänessä on tietty paino. Minulle riittää, että sävy kuulostaa negatiiviselta – se pysäyttää minut kuin kylmä tuuli keskellä kaunista päivää. Sisäinen lapseni herää, ja kaikki menee lukkoon. En vastaa. En tiedä, mitä sanoa. Ja…
-
Rauniot, joita en voi unohtaa
Koulun piha vilahti auton ikkunasta. Siinä, missä ennen seisoi rakennus täynnä naurua, oppitunteja ja elämää, oli nyt vain sekava kasa tiiliä, lasia, rautaa ja soraa. Paikka, jossa olin joskus pelännyt ja toivonut, oli muuttunut tuntemattomaksi. Viimeinen hetki Katseeni pysähtyi yhteen jäljellä olevaan seinään. Se seisoi yksinäisenä, kuin hauras muisto siitä, mitä paikka olisi joskus ollut.…
-
Missä olet, nuoruuden minä?
Muistan sen tytön niin elävästi. Hän oli täynnä elämää, naurua ja hetken huumaa. Joka viikonloppu oli mahdollisuus uusiin seikkailuihin, uusiin tarinoihin. Hän ei epäröinyt vetää ylleen kimaltelevia vaatteita, täydentää tyyliään räikeillä hiusväreillä ja antaa maailman tietää, että hän on paikalla. Hänellä oli ystäviä, jotka pitivät hänen seuraansa yhtä arvokkaana kuin hän heidän. Se tyttö olin…
-
TYHJYYS
Minun oli tänään tarkoitus kirjoittaa vaikka ja mistä aiheesta. Kuitenkin kun avasin koneen, mieleeni ei tullut mitään. Kävin perjantaina kuvaamassa vanhaa, purkukuntoista Parppeinkoulua, jossa minä ja moni muu aikanaan on käynyt yläkoulunsa. Koulu oli herätti minussa monia ajatuksia. Mietin, että pystynkö kohtaamaan menneisyyteni haamut. Mutta samalla ajattelin haikeana, että näin minä jätän hyvästi silti niin…