Avainsana: rakkaus
-
Kaiken sen hyvänkin minä muistan
🌿 Kaiken sen hyvänkin minä muistan Ilomantsi tuo mieleeni paljon kipeitä muistoja. Olen kirjoittanut siitä ennenkin — siitä, miten tutut kadut, kaupat ja rakennukset voivat vielä aikuisenakin herättää tunteita, jotka ovat olleet vuosia piilossa. Mutta tänään en halua jäädä suruun kiinni.Tänään haluan muistaa kaiken sen hyvänkin. 🤍Haluan muistaa ne hetket, jolloin elämä tuntui kevyeltä. Turvalliselta.…
-
Kiusaaminen ei jäänyt lapsuuteen
“Kukaan ei kysynyt miksi”Olen miettinyt monta kertaa pitäisikö tämä jättää kirjoittamatta. Että ehkä jotkut asiat olisi helpompi pitää omana tietonaan. Mutta jos kirjoitan kiusaamisesta rehellisesti, en voi jättää kertomatta mitä se teki minulle. Ei kiusaaminen jäänyt vain muistoksi. Se meni ihon alle. Kirjaimellisesti.Minä viiltelin. Paljon. Kun paha olo alkoi näkyä Yläasteella kaikki paheni. Kiusaaminen koveni…
-
Se, mitä ei näy
💛 Se, mitä ei näy – erityislapsiperheen äidin arki oman pään sisällä Avainsanat: erityislapsiperheen arki, ADHD äiti, masennus äitiys, äidin jaksaminen, näkymätön kuormitus, neljän lapsen äiti 🔊 Arki, joka näyttää ulospäin ihan tavalliselta Jos katsoisit meitä ulkopuolelta, et välttämättä näkisi mitään erikoista. Lapset leikkivät, välillä riitelevät, välillä nauravat. Vauva 👶 on sylissä, joku pyytää apua,…
-
Näkymätön elämä
Näkymätön elämä – se, jota elän nyt On päiviä, jolloin huomaan illalla, etten ole puhunut yhdellekään toiselle aikuiselle kunnolla koko päivänä. Olen kyllä sanonut muutaman sanan kaupan kassalla, vaihtanut nopean tervehdyksen, ehkä hymynkin, mutta sellaista oikeaa keskustelua ei ole ollut. Sellaista, jossa joku pysähtyy kuuntelemaan, kysyy lisää, näkee vähän pintaa syvemmälle. Suurimman osan ajasta olen…
-
Vauva-ajan kuplassa
🌸 Vauva-ajan kuplassa – ja silti jossain ihan muualla Viime viikot ovat kuluneet lähes kokonaan meidän pienen prinsessan kanssa, ja täytyy sanoa, että tämä aika on jotain sellaista, mitä ei voi täysin sanoin kuvata. Päivät täyttyvät hymyistä, pienistä äännähdyksistä ja hetkistä, jotka tuntuvat yhtä aikaa arkisilta ja silti aivan korvaamattomilta. Hilla on alkanut ikään kuin…
-
Kun tajusin ymmärtäväni itseäni äitinä
Kun tajusin ymmärtäväni äitiäni – ja itseäni 🤍 (Äitiys, lapsuus, ADHD ja ne asiat jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle) Se hetki, jonka moni aikuinen tunnistaa On olemassa hetki, jonka moni aikuinen tunnistaa. Sellainen tavallinen arjen hetki, kun kesken kaiken pysähdyt ja huomaat ajattelevasi jotain hieman huvittavaa mutta samalla yllättävän syvää: “Apua… minä teen aivan samaa kuin…
-
Äiti, minä tiedän kyllä
Äiti, minä tiedän kyllä 🤍(lapsen näkökulmasta) Äiti,sinä luulet joskus, etten huomaa.Mutta minä huomaan paljon enemmän kuin arvaat.Minä huomaan, kun huokaiset keittiössä ja katsot ympärillesi vähän väsyneenä.Kun mietit ääneen, miksi täällä on taas leluja joka paikassa. Ja kun sanot joskus hiljaa, että olisi pitänyt jaksaa paremmin.Silloin minä katselen sinua vähän ihmeissäni.Koska minun mielestäni sinä jaksat jo…
-
Kun ette enää tarvitse minua näin paljon
Rakkaat lapset Te ette tiedä tätä vielä .Te ette tiedä, että minä pysähdyn joskus kesken päivän ja katselen teitä vähän pidempään kuin ehkä huomaatte. Kun istutte lattialla leikkimässä.Kun rakennatte tornin, joka kaatuu juuri kun siitä piti tulla maailman korkein.Kun riitelette siitä, kuka sai viimeisen palikan. Ja kun joku huutaa toisesta huoneesta:“ÄITI!” Teille se on tavallinen…
-
Tunnustus: rakastan tätä elämää. Ja välillä en kestä sitä yhtään
🤍🔥Tiedättekö sen tunteen, kun heräät ennen herätyskelloa, koska vauva päättää, että nyt on hyvä hetki aloittaa päivä? Minä tiedän.Vauva ei itke. Hän tekee sen pienen äänen, joka tarkoittaa:“Äiti. Tiedän että olet siinä. Nouse.” Ja minä nousen.Koska tietenkin nousen. Rakastan häntä. 🤍Ja samalla mietin, että olenko nukkunut yhteensä kolme vai neljä tuntia. 😅 Aamun pukemisdraama (kausi…
-
1,5 kuukautta rakkautta – ja vähän vatsanväänteitä
Tyttö on nyt 1,5 kuukauden ikäinen.Ihana. Hymyilevä. Sydäntä sulattava pieni ihme. Hänellä on vaaleat hiukset, sellaiset hennot untuvat, joista voi aavistaa punaista pigmenttiä tietyssä valossa. Kun aurinko osuu niihin, ne hehkuvat kuin pieni kultainen säde. Ja minä voisin tuijottaa niitä tuntikausia. En oikeasti muista nähneeni mitään näin kaunista. Päiväunet – meidän pieni “projekti” 😅 Yöt…