Tämä aihe menee vähän ohi mun normaalin kirjoitustyylin, mutta menköön.
Liian moni tuntuu tietävän nykyään mikä sopii kenellekin ja mikä ei.
Ja nyt puhutaan tatuoinneista ja lävistyksistä – niistä, jotka jakavat ihmisiä kuin ananas pitsalla. 🍍🍕

Olen nähnyt kommentteja tyyliin “ei tuo ole äidin näköinen” tai “mitä nuo reiät tekee kasvoissa”.
No, ne tekee sen, että minä näytän minulta.


—

🖤 Minun kehoni, minun tyylini

Minulla on 9 tatuointia, joista kaksi on kasvoissa.
Minulla on septum nenässä, ja aiemmin on ollut huulikorujakin.
Värjään tukkani usein räikeäksi – siniseksi, vihreäksi tai miksipä ei sateenkaaren väreihin. 🌈

Ja kyllä, aion ottaa vielä pari uutta tatuointia, huulikorun ja dermalin poskipäähän.
Koska miksi ei? Olen jo tähän mennessä näyttänyt, etten pelkää neuloja – tai ihmisten mielipiteitä. 😄


—

⚖️ Missä menee raja?

Kyllä, minustakin liika on liikaa.
Joo, tatuoinnit on kauniita, lävistykset kivoja ja värit upeita – mutta kun koko naama on muuttunut metalliseksi naamatauluksi, tai iho on kokonaan musta, siinä menee mulla oma raja. 😬

Silmien tatuoinnit? Ei kiitos.
Ihon alle sarvet? Hyvä luoja, miksi? 😳
Ja ne venytetyt korvat, joista voisi sujauttaa kättä läpi – ei minun juttu.

Mutta vaikka se ei miellytä minun silmääni, se ei anna minulle oikeutta arvostella toisen valintoja.
Jokainen saa tehdä omalle keholleen mitä haluaa.
Minun tehtäväni on huolehtia omastani – ja pysyä tajuissani tatuointineulan alla. 😅


—

👩‍👧‍👦 Tatuoitu äiti on yhä äiti

Olen pienten lasten äiti, ja kyllä – näytän erilaiselta kuin perinteinen “äitikuva”.
Mutta tiedätkö mitä?
Se ei tee minusta vähemmän rakastavaa, huolehtivaa tai läsnäolevaa.

Mun lapset näkevät äidin, joka tekee asioita, joista tulee onnelliseksi, eikä piilottele itseään muiden odotusten taakse.
Jos he oppivat jotain ulkonäöstäni, toivon että se on tämä:
💬 Erilaisuus on rikkaus, eikä rakkaus katso ulkokuorta.

Ja jos joku miettii, onko tatuoitu ja vihreätukkainen äiti huono esimerkki –
niin sanotaan näin:
Huonompi esimerkki olisi äiti, joka ei uskalla olla oma itsensä.


—

⚠️ Totuuden hetki – kyllä niissä on riskinsä

Rehellisyyden nimissä: ei nämä hommat mitään ruusuilla tanssimista ole. 🌹
Tatuoinnit voivat tulehtua, väärin tehty lävistys jättää arven, ja joskus se 18-vuotiaana otettu “I love forever” -nimi muuttuu myöhemmin sanattomaksi katseeksi peilin edessä. 😅

Mutta silti – tatuoinnit voivat olla voimaa, muistoja ja merkityksiä.
Ne voivat symboloida selviytymistä, menetystä, rakkautta tai vapautta.
Monelle ne ovat kuin kartta – siihen on kirjoitettu elämän käänteet musteella.


—

💋 Kauneus, rohkeus ja oma fiilis

Rakastan tatuoitua ihoa, kun se korostaa ihmistä eikä peitä häntä.
Tatuoidut käsivarret ja keskivartalo voivat olla mielettömän kauniita ja jopa seksikkäitä.
Mutta jos koko keho on kuin yksi suuri musteinen panssari, niin silloin se ei enää sytytä – ainakaan minua.

Tärkeintä on, että tyyli tuntuu omalta.
Jos tatuointi, väri tai koru saa sinut tuntemaan itsesi kauniiksi, rohkeaksi ja omaksi itseksesi – silloin se on juuri oikea määrä. ❤️


—

✨ Loppusanat: ole oma taideteoksesi

Tatuoinnit, lävistykset ja hiusvärit eivät tee ihmisestä huonompaa tai parempaa.
Ne ovat vain pintaa – kaunista, persoonallista pintaa.

Se, mikä todella merkitsee, on se, mitä sydän kantaa.
Ja jos joku ei näe sydäntä sen takia, että sinulla on mustetta ihossa tai koru nenässä – se on hänen ongelmansa, ei sinun. 😉

Joten olitpa täynnä tatuointeja, täysin ilman mustetta tai jossain välissä –
muista, että sinä olet oma taideteoksesi.


—

🚫 Ja vielä yksi juttu.

Jos sinä olet juuri niitä niin sanottuja “vanhanaikaisia”, jotka vain motkottaa ja katsoo nenänvartta pitkin inhoten erilaisia nuoria ja äitejä –
saat inhota vapaasti.
Mutta pidä se omana tietonasi.

Maailma ei tarvitse enää yhtään enempää inhoa ja ilkeyttä toisia kohtaan.
Senkin tatuoitu tyyppi on ihminen – ihan oikea, tunteva ihminen. ❤️
Et voi koskaan tietää, mitä hän käy elämässään läpi.