(Faktaa, tunnetta ja suoraa puhetta arjen näkymättömästä työstä)

Puhutaan työuupumuksesta.
Se on vihdoin tunnustettu tila. Diagnoosi. Väsymys, joka syntyy siitä, että vaatimukset ylittävät ihmisen jaksamisen. Hienoa, että siitä puhutaan.

Mutta…
Entä jos sinulla ei ole ollut työpaikkaa, josta uupua?
Entä jos koko elämä on ollut yksi katkeamaton työvuoro – ilman palkkaa, ilman taukoja, ilman lomia?

Entä jos uupumus tulee siitä, että olet ollut aina paikalla, mutta koskaan et saanut kutsua sitä työksi?


—

Tilastoja, joita ei saisi ohittaa

Suomessa yli 500 000 ihmistä kärsii masennuksesta vuosittain.

Yli 25 % äideistä kokee synnytyksen jälkeistä masennusta.

Joka kolmas vanhempi kokee vanhemmuuden uupumusta.

ADHD, neurokirjo ja näkymättömät mielenterveyshaasteet jäävät usein piiloon.


Ja silti… moni meistä häpeää väsymystään.
Moni äiti, isä, puoliso, yksineläjä – kokee, ettei ole oikeutta olla loppu, koska “ei käy töissä”.


—

Minäkin ajattelin, etten ole tarpeeksi 😔

Olen ollut se äiti, joka selviytyy. Se puoliso, joka kantaa. Se ihminen, joka yrittää pitää kaiken kasassa, vaikka oma pää on sumussa ja sydän raskas. Olen paininut ADHD:n kanssa ja selvinnyt päivistä, joihin ei mahtunut edes hetkeä hengittää.

Pitkään kuvittelin, että olen heikko.
Koska väsyin. Koska itkin. Koska kaikki tuntui liikaa.

Mutta tiedätkö mitä? Nyt näen asiat toisin.


—

Jos tämä ei ole työuupumusta – niin mitä sitten? 🧠

Olen hoitanut lapset, kodin, miehen ja kissan.
Olen pyörittänyt arkea, opiskelua, yrittänyt tehdä töitä, hallinnut kaaosta ADHD:n ja masennuksen kanssa. Olen noussut aamuisin, kun ei huvittanut. Olen hymyillyt, kun ei ollut mitään syytä. Olen ollut paikalla, kun oma mieleni olisi halunnut paeta.

Ja nyt voin sanoa ääneen: olen ollut aivan helvetin vahva.
En vain vahva. Supervahva.


—

Supernainen. Superäiti. Superihminen.

🦸‍♀️

Minä – ja ehkä sinäkin – olemme kantaneet enemmän kuin pitäisi.
Emme ole saaneet ruusukimppuja tai kiitosta, mutta olemme silti jatkaneet.

Ei ehkä täydellisesti – mutta sydän edellä.

Nyt kun katson kaikkea taaksepäin, ymmärrän vihdoin:
Minussa ei ole mitään vikaa. Minä olen selvinnyt.


—

Jos sinäkin olet väsynyt… 🫶

Et tarvitse diagnoosia, et lupaa keneltäkään.

Sinä saat väsyä.
Sinulla on oikeus levätä.
Sinä olet enemmän kuin riittävä.

Et ole heikko, kun tunnet paljon.
Et ole huono, kun tarvitset taukoa.
Olet ihminen. Ja juuri siksi niin upea.

—

Et ole vain jaksanut –
sinä olet loistanut.
Vaikka kukaan ei olisi sytyttänyt valoja puolestasi.

– Marissa