Avainsana: äidinrakkaus
-
❤️ Äiti, älä puhu itsestäsi noin – minä kuuntelen
❤️ Äiti, älä puhu itsestäsi noin – minä kuuntelen ”Äiti, miksi sä sanot noin?” Äiti. Saanko kysyä yhtä juttua? Miksi sä sanot itsestäsi niin rumasti? Mä kuulen, kun sä sanot olevasi lihava. Mä kuulen, kun sä sanot olevasi huono äiti. Mä kuulen, kun sä sanot olevasi huono äiti. Mä kuulen, kun sä sanot, ettet osaa…
-
Asioita joista olen luopunut – ja asioita jotka jäivät odottamaan 🤍Asioita joista olen luopunut – ja asioita jotka jäivät odottamaan 🤍 Jos minulta kysyttäisiin mitä olen saanut elämässä, osaisin vastata aika nopeasti. Olen saanut perheen, rakkautta, tarkoituksen ja neljä pientä ihmistä, joiden vuoksi elämä tuntuu välillä paljon suuremmalta kuin ennen. Mutta jos minulta kysyttäisiin mistä olen luopunut, vastaaminen olisi vaikeampaa.Ei siksi etten tietäisi vastausta, vaan…
-
Äitien näkymätöntä työtä
Äitien näkymätön työpäivä 🤍 Minä olen miettinyt paljon sitä, miksi kotiäitiydestä puhutaan joskus niin kevyesti.Sitä sanotaan välillä ihan hyväntahtoisesti: ”Onhan se ihanaa kun saa olla kotona.” ”Kyllä minäkin jäisin jos voisin.” ”Mitä sinä oikein teet päivisin?” Ja kyllä.Onhan tässä paljon ihanaa. Mutta samalla mietin, ettei moni ehkä oikeasti ymmärrä mitä kaikkea kotiin jää silloin kun…
-
Pienen pientä elämää
🌸 Pientä tavallista elämää 🌸 Täällä on eletty viime viikot ihan tavallista lapsiperhearkea. Sellaista sotkuista, väsyttävää, äänekästä, rakasta ja samalla ihan hirveän arvokasta elämää. 🤍 👶🏻 Hilla kasvaa ihan silmissä En ymmärrä miten joku voi muuttua näin nopeasti. Vastahan se oli ihan pieni käärö sylissä, ja nyt jo höpötetään maailmalle, potkitaan jaloilla täyttä vauhtia ja…
-
Kiusaaminen ei jäänyt lapsuuteen
“Kukaan ei kysynyt miksi”Olen miettinyt monta kertaa pitäisikö tämä jättää kirjoittamatta. Että ehkä jotkut asiat olisi helpompi pitää omana tietonaan. Mutta jos kirjoitan kiusaamisesta rehellisesti, en voi jättää kertomatta mitä se teki minulle. Ei kiusaaminen jäänyt vain muistoksi. Se meni ihon alle. Kirjaimellisesti.Minä viiltelin. Paljon. Kun paha olo alkoi näkyä Yläasteella kaikki paheni. Kiusaaminen koveni…
-
Kun kaikki tuntuu vähän liikaa
️ Kun kaikki tuntuu vähän liikaa Olen kuullut viime päivinä useammalta ihmiseltä, miten raskaalta tämä viimeisin viikko on tuntunut. Sellaiselta, että mikään ei oikein kanna. Että kaikki tuntuu vähän liikaa, vaikka mitään erityistä ei edes tapahdu. Ja tiedätkö… samaistun siihen täysin.Olen miettinyt paljon sitä, miten paljon tämä sää vaikuttaa minuun. Hetken aikaa oli jo ihanan…
-
Se, mitä ei näy
💛 Se, mitä ei näy – erityislapsiperheen äidin arki oman pään sisällä Avainsanat: erityislapsiperheen arki, ADHD äiti, masennus äitiys, äidin jaksaminen, näkymätön kuormitus, neljän lapsen äiti 🔊 Arki, joka näyttää ulospäin ihan tavalliselta Jos katsoisit meitä ulkopuolelta, et välttämättä näkisi mitään erikoista. Lapset leikkivät, välillä riitelevät, välillä nauravat. Vauva 👶 on sylissä, joku pyytää apua,…
-
Erityislapsiperheen arki
💛 Erityislapsiperheen arki – 5 hetkeä, jotka pelastavat päivän (vaikka äiti unohtaa itsensä) Avainsanat: erityislapsiperheen arki, ADHD lapsi arki, uupunut äiti, neljän lapsen äiti, arki lasten kanssa, äidin jaksaminen Meidän arki on äänekäs 🔊, katkonainen 🔄 ja välillä täysin hallitsematon 😅. Meillä on neljä lasta, ja jokainen heistä on täysin omanlaisensa. Yhdellä on ADHD, joka…
-
Näkymätön elämä
Näkymätön elämä – se, jota elän nyt On päiviä, jolloin huomaan illalla, etten ole puhunut yhdellekään toiselle aikuiselle kunnolla koko päivänä. Olen kyllä sanonut muutaman sanan kaupan kassalla, vaihtanut nopean tervehdyksen, ehkä hymynkin, mutta sellaista oikeaa keskustelua ei ole ollut. Sellaista, jossa joku pysähtyy kuuntelemaan, kysyy lisää, näkee vähän pintaa syvemmälle. Suurimman osan ajasta olen…
-
Vauva-ajan kuplassa
🌸 Vauva-ajan kuplassa – ja silti jossain ihan muualla Viime viikot ovat kuluneet lähes kokonaan meidän pienen prinsessan kanssa, ja täytyy sanoa, että tämä aika on jotain sellaista, mitä ei voi täysin sanoin kuvata. Päivät täyttyvät hymyistä, pienistä äännähdyksistä ja hetkistä, jotka tuntuvat yhtä aikaa arkisilta ja silti aivan korvaamattomilta. Hilla on alkanut ikään kuin…
-
Kun tajusin ymmärtäväni itseäni äitinä
Kun tajusin ymmärtäväni äitiäni – ja itseäni 🤍 (Äitiys, lapsuus, ADHD ja ne asiat jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle) Se hetki, jonka moni aikuinen tunnistaa On olemassa hetki, jonka moni aikuinen tunnistaa. Sellainen tavallinen arjen hetki, kun kesken kaiken pysähdyt ja huomaat ajattelevasi jotain hieman huvittavaa mutta samalla yllättävän syvää: “Apua… minä teen aivan samaa kuin…
-
Äiti, minä tiedän kyllä
Äiti, minä tiedän kyllä 🤍(lapsen näkökulmasta) Äiti,sinä luulet joskus, etten huomaa.Mutta minä huomaan paljon enemmän kuin arvaat.Minä huomaan, kun huokaiset keittiössä ja katsot ympärillesi vähän väsyneenä.Kun mietit ääneen, miksi täällä on taas leluja joka paikassa. Ja kun sanot joskus hiljaa, että olisi pitänyt jaksaa paremmin.Silloin minä katselen sinua vähän ihmeissäni.Koska minun mielestäni sinä jaksat jo…
-
Kun ette enää tarvitse minua näin paljon
Rakkaat lapset Te ette tiedä tätä vielä .Te ette tiedä, että minä pysähdyn joskus kesken päivän ja katselen teitä vähän pidempään kuin ehkä huomaatte. Kun istutte lattialla leikkimässä.Kun rakennatte tornin, joka kaatuu juuri kun siitä piti tulla maailman korkein.Kun riitelette siitä, kuka sai viimeisen palikan. Ja kun joku huutaa toisesta huoneesta:“ÄITI!” Teille se on tavallinen…
-
Tunnustus: rakastan tätä elämää. Ja välillä en kestä sitä yhtään
🤍🔥Tiedättekö sen tunteen, kun heräät ennen herätyskelloa, koska vauva päättää, että nyt on hyvä hetki aloittaa päivä? Minä tiedän.Vauva ei itke. Hän tekee sen pienen äänen, joka tarkoittaa:“Äiti. Tiedän että olet siinä. Nouse.” Ja minä nousen.Koska tietenkin nousen. Rakastan häntä. 🤍Ja samalla mietin, että olenko nukkunut yhteensä kolme vai neljä tuntia. 😅 Aamun pukemisdraama (kausi…
-
1,5 kuukautta rakkautta – ja vähän vatsanväänteitä
Tyttö on nyt 1,5 kuukauden ikäinen.Ihana. Hymyilevä. Sydäntä sulattava pieni ihme. Hänellä on vaaleat hiukset, sellaiset hennot untuvat, joista voi aavistaa punaista pigmenttiä tietyssä valossa. Kun aurinko osuu niihin, ne hehkuvat kuin pieni kultainen säde. Ja minä voisin tuijottaa niitä tuntikausia. En oikeasti muista nähneeni mitään näin kaunista. Päiväunet – meidän pieni “projekti” 😅 Yöt…
-
💗 Prinsessan kaste – unelma joka vihdoin toteutui
Viikko sitten meidän pieni tyttäremme sai kasteen ja oman nimensä.Se hetki, kun pappi lausui hänen nimensä ääneen… tuntui kuin koko maailma olisi pysähtynyt. 💕 Vuosien toive, rukoukset, hiljaiset kaipaukset – kaikki kulminoituivat siihen hetkeen.Me saimme prinsessan. Olen ollut niin onnellinen, että se melkein pelottaa. On jotain syvästi parantavaa siinä, kun saan pukea pienen vauvani pinkkiin,…
-
🤍 Kun pää ei toimi ja keho pistää hanttiin
Kirjoittaminen on jäänyt viime aikoina vähän… no, sanotaanko nyt rehellisesti, että aika paljonkin vähemmälle. Tällä hetkellä raskaus on vienyt mennessään kaiken jaksamisen, ja uupumus on vallannut sekä kehon että mielen. Pää ei toimi ollenkaan niin kuin ennen – kiitos ADHD-lääkkeen pakollisen tauotuksen raskauden ajaksi. Vasta nyt olen tajunnut, miten suuri apu se lääke oikeasti oli.…
-
Meidän perhe on erilainen – ja se on ihan okei
Rutiinitonta arkea Meidän arki ei kulje käsikirjoituksen mukaan. Meillä ei ole selkeitä aamu- ja iltatoimia, eikä mitään tarkkoja sääntöjä, joita olisi pakko noudattaa. Suihkussa käydään silloin, kun kukakin ehtii tai haluaa – tärkeintä on, että lapset käyvät muutaman kerran viikossa, ja kesällä vielä useammin, kun aurinko ja uimavedet kutsuvat. Hampaita pestään, kun muistetaan ja jaksetaan.…
-
Synnytys, masennus ja toipumisen polku – keskimmäisen syntymä 2020
Suunniteltu sektio – uusi alku vai uusi trauma? Kun keskimmäiseni syntyi vuonna 2020, päätös oli jo tehty: suunniteltu sektio. Esikoisen traumaattinen synnytys oli jättänyt jälkensä syvälle, ja tämä tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. Leikkaus meni hyvin, mutta silti se jätti trauman. Olin joutunut paastoamaan raskausdiabeteksen vuoksi, ja olo leikkauspöydällä oli hirvittävä. En ollut koskaan voinut niin pahoin.…
-
💔 Synnytyksen jälkeinen masennus – asia, josta pitäisi puhua enemmän🌧️ Raskausajan ja synnytyksen jälkeinen masennus Äitiydestä maalataan usein kuva, jossa kaikki on pelkkää rakkautta, onnea ja vauvantuoksua 👶💞. Mutta todellisuus ei aina ole sitä. On myös pimeitä hetkiä, jolloin mieli murtuu ja voimat loppuvat. Moni äiti kokee raskausajan tai synnytyksen jälkeisen masennuksen – ja silti siitä puhutaan aivan liian vähän. Se on hiljainen varjo,…
-
Kun kotona raivoaa pieni myrsky – viisivuotiaan raivokohtaukset perheen arjessa
Arki raivokohtausten keskellä Meidän arki on välillä kuin kävelyä miinakentällä. Koskaan ei tiedä, mistä se seuraava räjähdys alkaa. Paita on väärän pituinen. Hetken päästä se sama paita onkin ainoa kelvollinen. Kuppi on väärän värinen. Sänky ei tunnu oikealta. Ja kun me vanhemmat yritämme parhaamme mukaan joustaa, olla rauhallisia ja kuunnella – mikään ei tunnu riittävän.…
-
Äitiys ja syyllisyys – rakkaus riittää
Äitiyden peili 🪞 Äitiys on ehkä elämän suurin peili. Se näyttää meille ne kohdat, joissa olemme vahvimmillamme – mutta myös ne, joissa horjumme. Moni äiti tuntee riittämättömyyttä. Kuinka paljon pitäisi jaksaa? Kuinka paljon pitäisi antaa? Kuinka paljon pitäisi hymyillä, vaikka sisällä väsyttää? — Siivous lohtuna 🧹 Minun arkeni on joskus kuin kahden ääripään tanssia. Olen…
-
Suurien tunteiden vuoristorata vain jatkuu
Meidän perheessä alkaa vihdoin se kauan odotettu ja jännittävä uusi vaihe – koulutaival. Keskiviikkona esikoisemme aloittaa eskarin. Reipas, ihana, oma pieni miehenalkuni. Ja äiti pakahtuu. Onnesta, ylpeydestä – mutta myös haikeudesta, joka nipistää rintaa. Mihin tämä pieni, kultainen aika ennen koulua oikein katosi? Ne vuodet täyttyivät niin monista asioista. Rakkaudesta. Ilosta. Opetuksesta, onnistumisista – ja…
-
Hiljaisuus blogissa – elämämme myllerrys
Olen ollut hiljaa. Blogi on ollut hiljaa.Syystä, jonka sanoittaminen vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä – ja ennen kaikkea hetken hengähdyksen. Elämä on paiskonut meitä viime viikkoina isolla kädellä, ja olen yrittänyt selvitä, hengittää, pysyä pystyssä. Kirjoittaminen, joka yleensä on minun tapani jäsentää tunteita ja antaa niille muoto, on jäänyt taka-alalle. Ei siksi, etteikö olisi ollut sanottavaa…
-
Kun voimat eivät riitä – mutta rakkaus kantaa
On ollut vaikea löytää sanoja. On ollut vaikea löytää voimia. Pari viimeistä viikkoa on mennyt neljän seinän sisällä, sängyssä pötkötellen. Elämä on ollut tasaista – ja mieli tasaisen apea. En ole saanut aikaiseksi mitään. En ole edes ajatellut itsestäni kovinkaan hyvää. Tuntuu, etten osaa enkä jaksa mitään. Korujen tekeminen on ollut pelastus. Se on ollut…
-
Vanhemmuus – elämäni suurin rakkaustarina
Vanhemmuus ei ole rooli. Se ei ole tehtävälista eikä mikään saavutettava päämäärä. Vanhemmuus on matka, joka alkaa sydämestä ja kulkee läpi elämän jokaisen kolkan – sen helpot ja vaikeat, kirkkaat ja sameat. Vanhemmuus on elämäni suurin rakkaustarina – raaka, kaunis, repivä ja eheyttävä. Tunteiden vuoristorata Vanhemmuus on tunteiden vuoristorata. Se heittää ylös ja alas sellaista…
-
Kun kylä jota rakastan, satuttaa
Muutto takaisin Ilomantsiin ei ollu mikään yksinkertainen juttu. Toisaalta se tuntui kodilta – olihan nää seutut mulle tuttuja lapsuudesta, rakkaiksikin tulleita. Mut samalla tuntu siltä, ku ois repiny vanhat haavat auki. Kaikki ne paikat missä oon joskus nauranu, leikkiny ja kulkenu, alko muistuttaa asioista, joita en oo koskaan unohtanu. Niistä hetkistä, ku sydän särky, eikä…
-
Kun elämä uuvuttaa – eikä kukaan huomaa
(Faktaa, tunnetta ja suoraa puhetta arjen näkymättömästä työstä) Puhutaan työuupumuksesta.Se on vihdoin tunnustettu tila. Diagnoosi. Väsymys, joka syntyy siitä, että vaatimukset ylittävät ihmisen jaksamisen. Hienoa, että siitä puhutaan. Mutta…Entä jos sinulla ei ole ollut työpaikkaa, josta uupua?Entä jos koko elämä on ollut yksi katkeamaton työvuoro – ilman palkkaa, ilman taukoja, ilman lomia? Entä jos uupumus…
-
Kun maailma tuntuu vähän enemmän – erityisherkkyys ja ADHD sydämessä
On olemassa ihmisiä, jotka tuntevat elämän hieman voimakkaammin. He, joille tunne ei ole vain ohimenevä aalto, vaan kokonaisvaltainen myrsky tai lämpö, joka kulkee kehon läpi – jokaista solua myöten. Erityisherkkyys ei näy päällepäin, mutta se tuntuu syvällä. Se on sitä, kun toisen ihmisen äänensävy voi rikkoa koko päivän – ei siksi, että olisit heikko, vaan…
-
Pikkuhiljaa takaisin valoon
Pikkuhiljaa takaisin valoonKirjoittanut: Marissa Sormunen Joskus tuntuu kuin kaikki pysähtyisi. Ei mitenkään kauniilla tavalla, vaan niin, että maailma muuttuu sumuksi. Meidän perheessä pysähdyttiin – sairastettiin koko poppoo. Ja jostain syystä minä olin se, jonka tauti jäi viipymään. Kuin se olisi päättänyt, että sinä saat vielä vähän pysyä paikoillasi. En ole avannut tietokonetta viikkoihin. Ei ole…
-
Jospa se tästä – kevätpäivän toivoa
Minulta ei ole pitkään aikaan tullut uusia blogitekstejä. En ole unohtanut teitä – olen vain yrittänyt hoitaa mieltäni, keräillä itseäni ja antaa kaikkeni niille, jotka ovat minulle tärkeintä maailmassa: lapsilleni. Vihdoin tuntuu, että arki rullaa, edes hieman. Nukkumaanmenot sujuvat, päivissä on rytmiä. Keskimmäinen kävi uimakoulussa, ja nuorimmaisen kanssa ollaan käyty uimahallissa iltakahdeksaan asti. Ollaan harjoiteltu…
-
Palmusunnuntai- perinteet ja nykyaika
Palmusunnuntai – kuinka perinteet elävät ja muuttuvat sukupolvien mukana Palmusunnuntai. Sana, joka saa minut palaamaan lapsuuden keväisiin sunnuntaiaamuihin, jolloin pieni noidaksi pukeutunut tyttö koputteli ovia virpomisloruaan toistaen. Essu hulmusi, vanhat kumisaappaat lonksuivat jaloissa, poskissa punaiset pisteet ja päässä kukallinen huivi. Luuta toisessa kädessä ja virpomisvitsoja toisessa – se oli meidän käsitys pääsiäisnoidasta. Ja voi sitä…
-
Montako lasta on liikaa?
”Montako lasta on liikaa?” – Mielipiteitä, kokemuksia ja ajatuksia suurperheistä Kun perheessä on enemmän kuin kolme lasta, alkaa tapahtua jotain kummallista. Yhtäkkiä se, mikä oli ”normaalia” – eli yhden tai kahden lapsen perhe – muuttuukin monien silmissä joksikin ihmeteltäväksi ja jopa kritisoitavaksi. Suurperheiden äidit saavat kuulla kommentteja, joista paistaa sekä hämmästys että arvostelu: ❌ ”Eikö…
-
Elämä erityislapsen kanssa
Elämä erityislapsen kanssa – kuinka ADHD ja aistiherkkyys muokkaavat arkea Arki kuusivuotiaan ADHD-lapsen kanssa voi olla yhtä aikaa rakkauden täyteistä ja äärimmäisen kuormittavaa. Kun mukaan tulee vielä vahva aistiyliherkkyys, impulsiivisuus ja oikeudenmukaisuuden tarve, on selvää, että perheen rutiinit ja toimintatavat eroavat perinteisestä. Tässä blogikirjoituksessa haluan jakaa omia kokemuksiani ja vinkkejä siitä, mitä olen oppinut ja…
-
Esikoinen täyttää Kuusi – ja minä? Etsin itseäni… päivästä toiseen
✨ Kun esikoinen täyttää kuusi – ja minä etsin itseäni ✨ Tänään on suuri päivä! 🎉 Kuusi vuotta sitten elämäni muuttui lopullisesti, kun minusta tuli äiti. 💙 En ollut valmis siihen – kuka muka olisi? – mutta se hetki muovasi minut kokonaan uudeksi ihmiseksi. Se rakkaus, joka syttyi sinä päivänä, on kantanut minua läpi myrskyjen,…
-
Mieli virkeäksi
10 asiaa, jotka piristävät mieltäni Meillä jokaisella on oikeus ja velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistamme. Usein arjessa unohdamme, että emme ole pelkästään äitejä, siskoja, puolisoita tai työntekijöitä – olemme myös yksilöitä, joilla on omat tarpeensa ja ilonaiheensa. Siksi on hyvä välillä pysähtyä ja miettiä, mitkä asiat oikeasti tuovat hyvää mieltä ja saavat hymyn kasvoille. Tässä minun…
-
Yksinäinen supersankari
Yksinäinen supersankari Tässä tekstissä kuvataan päiväkoti-ikäisen ADHD-lapsen maailmaa hänen omasta näkökulmastaan. Se kertoo yksinäisyydestä, väärinymmärryksestä ja huomion hakemisesta – mutta myös siitä, kuinka rakastava koti voi olla turvapaikka, jossa lapsi saa olla juuri sellainen kuin on. — Minä olen nopea. Minun ajatukseni juoksevat nopeammin kuin kukaan ehtii mukaan, ja minun jalkani haluavat liikkua, juosta, kiivetä…
-
Kuusi vuotta erityisyyttä – Mun ja poikani yhteinen tie
Kuusi vuotta erityisyyttä – Minun ja lapseni yhteinen tie Kuusi vuotta sitten maailmaan saapui pieni ihme – lapsi, jonka olemus oli yhtä aikaa lempeä ja voimakas, villi ja viisas. Jo ensi hetkistä tiesin, että hän on jotain aivan erityistä. En vain siksi, että jokainen lapsi on erityinen, vaan koska hänen mielensä hehkui jotain tuttua, jotain…
-
Äidin rakkaus
Vahva, epätoivoinen ja täynnä tunteita – erityisherkän ADHD-äidin matka Rakastan, mutten tiedä riittääkö se. Tämä on ajatus, joka tuntuu olevan jatkuvasti läsnä, erityisesti silloin, kun olen äitinä, erityisherkkänä ja ADHD:n kanssa. Rakkaus lastani kohtaan on valtavaa, ja silti tuntuu, että se ei koskaan ole tarpeeksi. Tunteet vyöryvät päälle, niin voimakkaina ja sekavina, ettei niitä aina…