Joulu oli ja meni, kuten aina. Pyhien jälkeen päivät ovat kuluneet vähän sumussa: elokuvia, siivoamista ja haaveilua. Niin moni asia tuntuu vielä olevan kesken, mutta uuden vuoden kynnyksellä on ollut aikaa pysähtyä ja hengittää, edes hetkeksi.

Kodin täyttäminen uudelleen

Viime viikkojen aikana olen haalinut käytettyjä tavaroita kirpputoreilta ja Tokmannin alennusmyynneistä – huonekaluja, kodintekstiilejä ja pieniä sisustustavaroita. Kodin täyttäminen tulipalon jälkeen on ollut pitkä prosessi. Alkuun saimme paikallisilta apua; hyviä ja käyttökelpoisia huonekaluja, jotka ovat palvelleet meitä uskollisesti. Mutta omakotitaloa ei kuitenkaan täytetä ihan noin vain, ja paljon on edelleen puuttunut.

Joskus, erityisesti näin joulun jälkeen, tuntuu haikealta muistella sitä, mitä oli ennen. Kauniit, uudet huonekalut, täydellisesti sopivat vitriinit ja senkit – nyt kaikki on lähinnä kierrätettyä ja edullista. Mutta toisaalta, tämä vaatimaton sisustusprojekti on opettanut paljon. Olen oppinut tyytymään vähempään ja arvostamaan kierrätettyä. Mitäpä sitä uusia ja kalliita kalusteita pienlapsiperheeseen ja kissojen raavittavaksi ostamaan?

Arjen haasteet kodissa

Silti arki asettaa omat haasteensa. Talomme tuntuu hajoavan käsiin. Keittiön kaappien saranat ovat pettäneet, moni ovi on rikki eikä niitä saa enää korjattua. Ideoita olisi, mutta aikaa ja resursseja ei aina riitä. Verhokankaat ja käsityöt odottavat inspiraatiota, vaikka käsillä tekeminen ei ole vahvuuteni. Onneksi pienillä asioilla, kuten uusilla viherkasveilla, värikkäillä viltillä ja kauniilla vanhalla hyllyllä, saa ihmeitä aikaan.

Olohuone sai uutta elämää

Löysin hiljattain upean vanhan hyllyn, johon sain vihdoin laitettua perheemme valokuvia ja kauniita esineitä. Se toi olohuoneeseen sellaista viihtyvyyttä, jota olen kaivannut pitkään. Vaikka olohuone on ahdas esikoisen sängyn vuoksi – koska kolme makuuhuonetta eivät riitä meidän järjestelyihimme – olen kiitollinen siitä, että jokainen meistä löytää oman tilansa, tavalla tai toisella.

Tv-taso sai uutta ilmettä Tokmannin edullisillä bambukoreilla.

Joululoman arki vanhemman silmin

Lapset ovat olleet lomalla, ja heille se on ollut mukavaa vaihtelua. Minulle tämä joulunaika on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin lomaa. Stressi, väsymys, uupumus ja katkonaiset yöunet ovat olleet arkea. Joka päivä on täynnä lasten jälkien raivaamista, ruoan laittoa, leikkimistä ja ulkoilua. Tappelut, kiljumiset ja raivoamiset raastavat hermoja, eikä hetkiäkään hiljaisuudelle tunnu löytyvän.

Lepohetkien merkitys

Silti, kaiken tämän keskellä, olen oppinut arvostamaan pieniä hengähdystaukoja. Kun lapset ovat päiväkodissa, saan arkipäivinä hetken omaa aikaa ja lepoa. Sairaslomani jatkuminen vielä parin viikon ajan tuli kuin lahjana – hetken hengähdys ennen arjen täyttä vyöryä.

Oivallus joulun jälkeen

Joulun jälkeinen arki ei ole ollut täydellistä, mutta ei sen tarvitse ollakaan. Jossain väsymyksen ja kiireen keskellä on aina hetkiä, jotka muistuttavat siitä, miksi tämä kaikki on sen arvoista. Pienet asiat – kukat, värit, lasten nauru, vanha hylly – tekevät kodista kodin, juuri meille.

Ja tässä vaatimattomassa elämänvaiheessa olen oppinut tärkeän asian: vaikka elämä ei aina tarjoa sitä, mitä haluaisi, se antaa kuitenkin sen, mitä tarvitsee. Vaatimattomuus, kierrättäminen ja pienistä asioista iloitseminen tekevät elämästä arvokasta, ihan sellaisenaan. Vaikka arki väsyttää, juuri ne pienet valonpilkahdukset antavat voimaa jatkaa eteenpäin.

Sain Ilomantsin roskalava-ryhmästä ilmaiseksi vanhan kerrossängyn – puusepän aikoinaan tekemä. Sänky on mukavan matala, ja on kapea. Sänkyyn mahtui juniori-kokoinen patja. Tämä oli meille oikea aarre – lapsi on niin onnellinen. Ja onhan tämä kaunis, juuri täydellinen muumihuoneeseen?