Unelmat ovat kuin sydämen salaisuuksia, joita ei aina rohkeasti jaeta, mutta jotka ohjaavat meitä, niin ilon kuin epätoivonkin hetkellä. Tässä on listaus unelmista, jotka ovat paitsi syviä, myös ihan oikeita, toivottuja ja monille meistä elämän rakkaimpia haaveita.

1. Unelmoin suurperheestä – ja erityisesti siitä pienestä tytöstä.

Siinä hän on, nauraen ja juosten, vaikka elämä ei aina olekaan helppoa. Mutta jos saan sen perheen ympärilleni, se on sen arvoista.

2. Unelmoin siitä, ettei tarvitsisi ruokaostoksilla laskimen kanssa kulkea.

Onko se liikaa pyytää, että ei tarvitse miettiä joka kerta, mitä jääkaapissa on ja onko taas lipsahdettu budjetista?

3. Unelmoin työstä, josta oikeasti nautin ja jota voin tehdä missä vain.

Ei enää ketään pomoa, ei tiukkoja aikarajoja. Tiedän, että tämä on mahdollista. Ehkä jo huomenna?

4. Unelmoin siitä, että tunteet olisivat minulle helpompia, ja joskus olisin vapaa tunnelukoista.

Se olisi luksusta: elää ilman pelkoa siitä, mitä toiset ajattelevat, ja vain elää omassa rauhassa.

5. Unelmoin siitä, että lapseni saavat kasvaa turvassa ja hyvässä maailmassa ilman huolta rahasta ja terveydestä.

Se maailma on siellä jossain, toivottavasti, ja haluan tehdä kaikkeni, jotta he pääsevät siihen käsiksi.

6. Unelmoin asumisesta Lapissa, omassa mökissä järven rannalla.

Rauha, hiljaisuus ja taivas täynnä tähtiä. Ei kiirettä, ei stressiä. Vain järvi ja metsä. En tiedä, miksi mutta tämä tuntuu olevan paikka, jossa minä rauhoitun.

7. Tahdon edes kerran elämässä käydä Harry Potter -studioilla Warnerilla.

Vähän kuin astuisi suoraan satukirjasta. Unelma, joka tuntuu yhtä aikaa täydelliseltä ja mahdottomalta – mutta ei olehan se jo osittain käynyt toteen, kun haaveilen siitä.

8. Unelmoin tuuheasta tukasta, joka ei ole vain unelma.

Toki olisi kiva, jos tukka ei halkeilisi ja rikkoontuisi heti pesun jälkeen… ehkä se vielä joskus!

9. Unelmoin siitä, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen – ja toivottavasti 20 kiloa kevyempänä.

Ehkä jossain vaiheessa meikkaan itseni, mutta olen silti edelleen se ihminen, joka tulee toimeen ilman peiliä. Mutta se kevyempi olo olisi kiva kokea joskus.

10. Haluan elää terveenä, ja unelmoin saavani kokea edes kerran elämässä Tallinnan risteilyn.

Tallinnan merenranta, se pieni purjehdus – ja rento matka, jolle pääsee vaan olla ja nauttia. Ehkä sekin päivä tulee vielä!

11. Unelmoin siitä, että saisin joskus nähdä lapsenlapseni ja minulla olisi pieni villakoira ystävänä.

Pienet lapset, pieni koira, suuret naurut ja ilot. Siinä se. Ei mitään muuta tarvitsisi. Unelma, joka jää mieleen kuin lapsuuden muisto.

12. Unelmoin siitä, että minulla olisi pieni puutarha, jossa kasvaisi kaikki kauniit kukat ja yrtit, ja saan itse olla osa sen kukoistamista.

Olen päättänyt, että jonain päivänä meillä on piha, jossa ei ole rikkaruohoja (no, ainakin vähemmän niitä).

13. Unelmoin siitä, että pelko ei estäisi minua ottamasta uusia askelia elämässä.

Välillä on vaikeaa päästä pelon yli, mutta uskon, että jonain päivänä ei ole esteitä, vaan vain mahdollisuuksia.

14. Unelmoin siitä, että voin tehdä mitä rakastan ilman, että siihen tarvitsee kerätä tuhottomasti voimia.

Se on tämä vapauden tunne, että ei tarvitse odottaa oikeaa hetkeä – voin tehdä nyt ja nauttia matkasta.

15. Unelmoin siitä, että ei tarvitse pelätä epäonnistumisia.

Sillä eihän epäonnistuminen ole loppu. Se on vain alkua uusille asioille ja kokemuksille.

16. Unelmoin siitä, että voin antaa lapsilleni maailman parhaat eväät elämään, jotka kantavat heitä aina.

Se on se syvin toive – antaa heille juuri se, mitä he tarvitsevat, mutta ilman paineita.

17. Unelmoin, että tulevaisuus ei ole vain toiveajattelua, vaan jotain, jonka luon itse joka päivä.

Jospa se olisikin niin helppoa… mutta on se jollain tavalla myös ihan mahdollistakin. Työ, rakkaus, tuki ja usko itseensä. Se on avain.

18. Unelmoin siitä, että voin pitää kiinni kaikista rakkaista ihmisistä ympärilläni – ja tuntea, että heistä huolehtiminen on elämän suurimpia onnen lähteitä.

Kaikki tärkeät ihmiset. Rakkaat. Se on siinä – elämä itsessään.

19. Unelmoin siitä, että voisin tehdä virheitä ilman, että niitä täytyy kantaa loppuelämää.

Jokainen virhe on vain askel eteenpäin – jopa silloin, kun se tuntuu siltä, että se on koko maailman suurin moka.

20. Unelmoin, että voisin nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on, ilman huolta ja stressiä, mutta myös nähdä kauneutta kaikessa pienessä.

Ihan niin kuin joka päivä olisi pieni juhla, ilman suuria odotuksia. Elämän kauneus on siinä, että se on jo täällä – vaikka on myös niitä päiviä, jolloin ei löydä juuri mitään kaunista.

Unelmat ovat elämän mausteita. Joskus ne ovat suuria ja valtavia, joskus ne ovat pieniä, mutta niillä kaikilla on yksi yhteinen nimittäjä: ne tekevät meistä sen, mitä olemme. Ei aina täydellisiä, mutta unelmoijia, jotka rohkeasti kokeilevat. Ja kuka tietää – ehkä juuri yksi niistä unelmista toteutuu, kun vähiten sitä odotamme.

21. Unelmoin etenkin siitä, että joskus minustakin huolehditaan sillä samalla rakkaudella, kuin minä huolehdin lapsistani.

Se tunne, että joku huolehtii minusta, kantaa, tukee ja rakastaa ilman ehtoja. Ei tarvitse olla vahva koko ajan, vaan saa olla heikko ja haavoittuva – ja silti rakastettu. Toivon, että jonain päivänä joku katsoo minua samalla huolenpidolla kuin minä katson lapsiani, ja ajatus siitä saa sydämeni lämpenemään. Ehkä silloin, kun on aika antaa toiselle tilaa rakastaa takaisin, elämä tuntuu vielä täydellisemmältä.

22. Unelmoin suuresta, valoisasta hirsitalosta, joka on täynnä rakkautta ja lämpöä.

Se olisi kodin tuntu, josta ei tarvitsisi koskaan lähteä. Kaikki olisi paikoillaan, ja tilaa riittäisi jokaiselle. Hirsiseinät, jotka kantavat perintöä ja historiaa, ja ikkunoista tulvii päivänvalo. Tällaisessa kodissa ei tarvitse pelätä mitään – ei edes menneisyyttä.

23. Unelmoin oman rohkeuden löytämisestä, niin että en enää pelkäisi kaikkea.

Pelko on kuin vanki, joka estää elämistä. Jospa joskus löytäisin sen rohkeuden, joka on piilossa syvällä sisimmässäni. Että voisin kohdata pelot, niin kotona kuin elämässä, ilman, että ne vievät mukanaan. Että voisin jälleen uskaltaa elää täysin, ilman varjoja.

24. Unelmoin siitä, että en enää pelkäisi kotia ja tulipaloa – ja että painajaiset jäisivät pois.

Se pelko, joka seuraa jokaisessa unessa, se pelko, joka herättää yöllä kylmässä hikoillen. Unelmoin siitä, että voisin elää ilman sitä. Että olisin turvassa omassa kodissani, ilman menneisyyden varjoja, ja että voisin nukkua rauhassa, ilman painajaisia, jotka vievät unet. Ehkä jonain päivänä pelot katoavat, ja silloin koti tuntuu taas kotilta – täysin turvalliselta.

Unelmat voivat olla isoja ja pieniä, mutta kaikilla on paikkansa sydämessämme. Ne muistuttavat meitä siitä, että vaikka elämässä on kipua ja pelkoa, on myös mahdollisuus elää vapaasti ja rakastaa itseämme ja toisiamme.