Jos mie jotaki tästä elämästä haluan muistaa, niin ne hetket, joissa ajan unohtaa ja sydän muistaa. Yks semmonen oli, ku me lähettiin seurakunnan järjestämälle retkelle Pikku Kiliin. Meijän perhe – mie, mies ja kaks isoimman pojan naperoa – kipastiin linja-auton kyytiin, ja mukana oli monta tuttua päiväkotikaveria äiteineen.

Tunnelma bussissa oli ku pienessä kyläjuhlassa – kikattelua, jännitystä ja tuo tuttu lausahus, joka kuului varmaan viiskymmentä kertaa ennen perille pääsyä:
”Millon me oikein ollaan perillä?”


Eläimiä, eväitä ja pehmokoiria

Perillä Pikku Kilissä meitä vastassa oli keväisen eläinpihan tunnelma – hevoset, aitaukset ja pihapiiri, jossa kevättyöt vielä kesken. Kaikkia eläimiä ei ehitty näkemään, mutta se ei lapsia haitannut. Yks pienimmäinen sanoi niin kauniisti:
”Päivän paras eläin oli kaikki.”
Siinä oli koko reissun ydin.

Kierroksen jälkeen suunnattiin valmiiksi lämmitettyyn kotaan. Siellä paistettiin makkarat, hörpittiin kaakaot, syötiin eväsleivät, ja oli siinä hetken verran maailma kohdillaan. Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä kioskilla – meijän pojat valkkas pehmokoirat, joista tuli heti unilelut. Bussissa uni tuli nopeasti, koira kainalossa, suu vielä hymyssä.


Ilomantsin kesä – pieni kylä, suuri sydän

Kesä Ilomantsissa on ku kylä itse heräis unesta.
Toritapahtumia, Karhufestarit, mökkiläiset, tuttuja kasvoja ja lasten ääniä. Yritykset saa elinvoimaa ja kylän ilme kirkastuu.

Mutta mie jäin miettimään: missä on pienimmille omat jutut?
Meijän viskari-ikäisille ja nuoremmille ei kesäohjelmasta taho löytyä sopivaa. Vois olla vaikka päiväleiri vanhemman kanssa, yhteistä luontopuuhailua tai askartelua. Meillä olis siihen kaikki puitteet – meillä on niin paljon kaunista ja valmista.

Luonto on täällä koti, leikkipaikka ja lepo

Meillä on ihania hiekkapohjaisia järviä ja lampia, joissa uidaan niin että varpaiden alla tuntuu kesän pehmeys.
Laavuja, joissa paistaa makkaraa ja kuuntelee hiljaisuutta.
Petkeljärven harjureitit, joissa kuljetaan korkealla ja nähdään maisemat, jotka saa ihmisen pieneksi – hyvällä tavalla.

Keskellä kylää kulkee pitkospuut, jotka vievät läpi metsän ja suistoalueen, missä virtaa pitkä, kaunis joki.
Ja sitten meillä on ne metsäreitit ja kävelyreitit, jotka kiertää laajasti koko kylän halki – kulkien halki kylämaisemien, peltojen, metsien ja purojen.
Karhuveistokset koristaa reittejä – niissä on jotakin, mikä pysäyttää.

Keskuspuisto ja kesän pienet suuret hetket

Keskuspuisto on kesällä oikea ilomantsilainen olohuone.
Siellä voi levittää viltin, syödä eväät, pelata pihapelejä ja antaa lasten kirmailla leikkipuistossa.
Läheltä lähtee myös metsäpolkuja, joissa voi tehdä pyöräretkiä koko perheellä – ja pysähtyä vaikka jäätelölle.


Hyvä ruoka ja makea mieli

Meiltä löytyy monta lounaspaikkaa, joissa ruoka ei oo vain vatsan täyte vaan elämys.
Viinitorni maisemineen ja leivoksineen on paikka, jossa ei kiire paina.
Hermannin viinitilalta voi ottaa kotiin pullollisen kesää.
Ja jäätelö – se kuuluu Ilomantsin kesään ku laulu lintujen suolta.

Historiaa, mökkielämää ja hiljaista toivoa

Meillä on Parppeinvaara ruokineen ja museoineen.
Möhkön kylä sotahistorioineen ja maalaismiljöön rauhoittavassa sylissä.
Nukke- ja nalletalo, jonne ei vielä olla ehitty, mutta jonka ovella aina vähän viivytään.

Kesä tuo mukanaan mökkiläiset ja hyttyset – molempia riittää, mutta molemmat kuuluu kylän kesään.
Kalevalantien vanhat myymälärakennukset huutaa historiaa ja kaipais jo uutta elämää. Meillä on niin paljon – ja ehkä me itse ei aina muisteta, miten kauniin keskellä eletään.


Täällä on hyvä olla – ja vielä parempi kasvaa

Ilomants on paikka, jossa voi kasvattaa lapsen, mutta samalla kasvaa ite.
Täällä on lupa pysähtyä, kulkea metsässä, istua kivellä, syödä eväät ja antaa tuulen viedä murheet.

Ja ehkä tärkeintä:
Täällä kuulee vielä linnunlaulun – ja sen, miten elämä hiljaa hymyilee.