Ukko ja Väinö aloitti uimakoulut tällä viikolla. Ukko on alkeisuimakoulussa ja Väinö meni toistamiseen naperouintiin. Naperouinti on siitä hyvä, että ryhmässä on kerralla vain 4 lasta ja siinä keskitytään pelon voittamiseen ja rohkaistumiseen uinnin suhteen. Muutaman kerran kun olen Väinön kanssa käynyt uimahallissa, niin hää vain roikkuu joka altaassa kaulassani kiinni. Oikeastaan se tuntuu hyvälle, mutta pitäähän hänen oppia uimaan. Etenkin kun äiskä on tämmöinen vesipeto, joka polskisi vedessä aina. Ukko on jo oppinut sukeltamaan, ja ilmeisesti nyt seuraavaksi rupeaavat opettelemaan myyräuintia. Olen niin ylpeä lapsosistani! Vähän vaatii itseltä ponnisteluja, kun pitää viedä ja hakea lapsia milloin aamulla milloin illalla uimahallille. En siis omista autokorttia, vaan kuljetaan ihan kävellen. Onneksi uimahalli on niinkin lähellä, että melkein näkyy kun takapihalta katsoo.

Mulla on ollut tää kesä todella haasteellinen henkisesti, ja koko kesä on tuntunut valuvan hukkaan. Talousasiat stressaa, oma mielenterveys ahdistaa ja se, että en ole vieläkään löytänyt sitä omaa juttua! Siis yksi elämäni tarkoitus varmasti on olla kotiäiti, mutta tahdon niin kovasti olla muutakin. Tästä tuppukylästä ei löydy edes töitä, ja kun sattuu olemaan jotain haussa, niin minun hakemuksiin ei vastata. Tänä vuonna sain itseäni niskasta kiinni ja otin mielenterveystahoon yhteyttä, sieltä sitten sain testien jälkeen sen adhd-diagnoosin sekä keskivaikea masennus. Käytän buprobion 300g siihen, ja kyllä se auttaa, en halua tietää millainen itkupilli olisin ilman sitä. Concertan aloitin keväällä, oli siitä vähän hyötyä. Nyt se oli loppunut, ja sain jotain korvaavaa tilalle niin eihän se edes sovi minulle! Mulla oli viikonajan ihan jäätävän ahdistunut olo, kurkkua kuristi ja huimasi, etenkin kun tajusin että minua ahdistaa ja piti olla tuolla kylillä menossa. Nyt sieltä sain viestiä, että laita tauolle kunnes Concertaa on saatavilla. No, mites nyt saan aikaiseksi yhtään mitään. No, kai jotenkin, kun viikossa olen nämä sivutkin saanut pystyyn.

Ajatukset laukkaa tuhatta ja sataa, ahdistaa, hirveä hinku on tehdä kaikkea, rempata, matkustaa Helsinkiin, Rovaniemelle. Päässä laukkaa koko ajan uusia ideoita mitä tehdä, ja pihahommiakin olisi yllin kyllin. Miljoona asiaa tehtävänä, mutta mitään ei saa tehtyä. Monia asioita aloittanut, mitään en ole saanut päätökseen. Jotkut sitten jää vain ajatuksen tasolle. Sitten huomaankin, että jaahas, päivä on pulkassa ja mitä sain aikaiseksi? No, ruoka on laitettu, kylppäri pesty, imuroitu, luututtu, vaatekaappi järjestelty, pyykit pesty, sisustettu uudelleen… Onko tuttua?

Sitä vaan aina pakenee uusia asioita niillä asioilla mistä tykkää ja mitä osaa. Minä ainakin olen kärsimätön, ja jos en jotain opi tai saa heti, niin heitän hanskat tiskiin. Kaupassakin menee hermot, kun jono ei liiku. En kyllä yhtään ihmettele, miksi esikoinen ei pysy ikinä paikoillaan. Ei se sille itte maha mitään.

Tänään tein superhyvää raparperivispipuuroa. Lapset rakastaa vispipuuroja, niin luulen et tää ökymakea puuro loppuu jo illalla. Eilen säilöin monta purnukkaa avomaankurkkuja. En koskaan ole tehnyt minkäänlaista säilöntää niin katsotaan voiko noita syödäkään. Eilen tuli myös kerättyä mustaviinimarjoja. Nyt makkarakeiton tekoon 🙂