Kevättalven valo ja Ilomantsi – kun mieli herää talvihorroksesta

Tämä talvi… se on ollut raskas. Pimeys on ollut loputonta, ja väsymys on tuntunut luissa ja ytimissä. Päivät ovat valuneet harmaana massana, eikä mikään ole oikein innostanut. Mutta nyt – nyt jokin muuttuu.

Aurinko on palannut! Sen säteet taittavat lumen pinnalla kuin timantit, ja linnut laulavat jo varovasti, aivan kuin nekin miettisivät, onko aika herätä. Ja minä… minä tunnen pitkästä aikaa, että ehkä tästä selvitään. Ehkä valo löytää tiensä myös minuun.

Ilomantsi antaa parastaan – iloa talveen

Ilomantsi on pieni, mutta sen sydän on suuri. Se on kylä, joka ei jätä kylmään, vaikka pakkanen paukkuisi nurkissa. Ja sen huomaa siitä, mitä meille on tarjolla.

Yksi talven parhaista hetkistä on ollut se, että vaikka arki on välillä raskasta, lapset ovat saaneet elämyksiä ilmaiseksi.

Hippo-hiihtokisat ovat olleet meidän perheessä jotain täysin uutta. Meillä ei ole ennen hiihdetty, mutta nyt – nyt meillä on lapsia, jotka ovat olleet jokaikisessä kisassa ja palanneet kotiin mitalit kaulassaan!

Heidän ilonsa ja ylpeytensä on ollut käsinkosketeltavaa. Se, että osallistuminen on ollut maksutonta ja kaikki ovat saaneet palkinnon, on ollut kuin lämpöinen halaus talven keskellä.

Ja kun posket ovat punaisina ulkoilun jälkeen, tiedätkö minne suunnataan? 

Ilomantsin uimahalli – kuin oma kylpylä! Tämä paikka on helmien helmi!

Meidän lapset RAKASTAVAT Ilomantsin uimahallia – ja kuka voisi syyttää heitä? Tämä ei ole mikä tahansa uimahalli, vaan pieni kylpylä, jossa vesi hoitaa kehoa ja mieltä.

Kuuma terapia-allas hierontapisteineen sulattaa talven kylmyyden pois.

Poreallas kuplii ihanasti ja tuo rentoutta.

Vauva-allas on mukavan lämmin, ja isommille lapsille on vähän syvempi ja viileämpi allas vesileikkeihin!

Täällä on hetkiä, jolloin unohtaa kaiken muun. Hetkiä, jolloin tuntee vain lämpimän veden syleilyn ja lasten naurun. Hetkiä, jolloin ymmärtää, että Ilomantsissa on jotain erityistä – jotain, mitä ei voi mitata rahassa tai sanoissa.

Kohti valoa – ja kesää, joka odottaa

Kevättalvi on käännekohta. Se on se hetki, kun ymmärrän, että olen selvinnyt. Että vaikka talvi yritti viedä voimat, minä olen yhä tässä.

Ja tiedän, että kesä tuo tullessaan vielä enemmän:

Pitkospuut odottavat kulkijoita.

Marjametsät täyttyvät aarteista.

Kesäillat loistavat kultaisina, ja Ilomantsi sykkii vihreimmillään.

Mutta juuri nyt, tässä hetkessä, riittää tämä:

Aurinko, joka sulattaa talven pois.

Uimahallin lämpö, joka hoitaa kehoa ja mieltä.

Hippo-hiihtojen mitalit, jotka kertovat lapsille, että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat.

Ja se pieni, suurenmoinen tunne sisälläni: Ehkä sittenkin. Ehkä kevät voittaa.