Vahva, epätoivoinen ja täynnä tunteita – erityisherkän ADHD-äidin matka

Rakastan, mutten tiedä riittääkö se. Tämä on ajatus, joka tuntuu olevan jatkuvasti läsnä, erityisesti silloin, kun olen äitinä, erityisherkkänä ja ADHD:n kanssa. Rakkaus lastani kohtaan on valtavaa, ja silti tuntuu, että se ei koskaan ole tarpeeksi. Tunteet vyöryvät päälle, niin voimakkaina ja sekavina, ettei niitä aina pysty käsittelemään. ADHD tuo mukanaan oman haastavuutensa – impulsiivisuus, keskittymisvaikeudet, jatkuva ylirääkki – mutta rakkaus on, ja pysyy. Se on se voima, joka pitää minut liikkeellä, vaikka välillä olen aivan väsynyt.

Jokainen päivä on taistelu: taistelu olla tarpeeksi hyvä äiti, taistelu olla läsnä – olla oma itsensä. Joskus se tuntuu ylitsepääsemättömältä. Lapseni tarvitsee minua koko sydämellään, mutta entä minä? Mitä jos rakkaus, jonka annan, ei olekaan tarpeeksi vahvaa? Mikäli maailma on täynnä epävarmuutta ja kaaosta, kuinka voin olla se äiti, jonka lapseni tarvitsevat?

Silti, silmieni edessä on jatkuvasti pienet lapset, jotka hymyilevät minulle – rakastavat minua silloinkin, kun olen kaikkeni antanut, mutta en riitä. Jokainen halaus, jokainen ilta, jolloin kerron satua, tuntuu kuin pieni rauhan saareke myrskyn keskellä. Mutta syvällä sisällä tiedän: rakkaus ei ole täydellistä. Se on rikki, haavoittavaa, mutta samalla se on kaikki, mitä tarvitsen, kaikki, mitä voin antaa.

Rakkaus ei ole yksinkertaista, mutta se on elämän voima. Tunteet myllertävät, mutta rakkaus jää. Se ei ole täydellistä, mutta se on aitoa. Ehkä se on juuri tämä äitinä olemisen kauneus; vaikka epätoivo valtaa mielen, sydän ei koskaan lakkaa rakastamasta. Ja se rakkaus vaikka se ei aina ole täydellistä, riittää – se on juuri se, mikä tekee äitiydestä niin kauniisti haavoittuvan.

Rakkaus ei ole täydellistä – eikä sen tarvitsekaan olla

Lopulta olen oppinut, että äidin rakkaus ei ole täydellistä, eikä sen tarvitsekaan. Sen ei tarvitse korjata kaikkea tai kantaa maailmaa harteillaan. Riittää, että se on aitoa – inhimillistä ja keskeneräistä, mutta juuri siksi niin valtavan arvokasta. Se, että yritän joka päivä, että en luovuta, on jo itsessään todiste siitä, että rakastan. Ja ehkä juuri siinä piilee äitiyden salaisuus: riittää, kun tekee parhaansa.

Sinäkin riität

Sinäkin riität, juuri sellaisena kuin olet. Jos joskus tunnet, ettet ole tarpeeksi, muista, että rakkaus, joka kumpuaa sydämestäsi, on lapsellesi maailmankaikkeuden suurin lahja. Anna itsellesi lupa olla epätäydellinen – sillä rakkautesi on jo täydellisen aitoa.

Tänään, hengitä syvään ja muista: pienetkin hetket merkitsevät, ja niissä piilee voima, joka kantaa läpi myrskyn.