🌿 Kaiken sen hyvänkin minä muistan

Ilomantsi tuo mieleeni paljon kipeitä muistoja. Olen kirjoittanut siitä ennenkin — siitä, miten tutut kadut, kaupat ja rakennukset voivat vielä aikuisenakin herättää tunteita, jotka ovat olleet vuosia piilossa.

Mutta tänään en halua jäädä suruun kiinni.
Tänään haluan muistaa kaiken sen hyvänkin. 🤍
Haluan muistaa ne hetket, jolloin elämä tuntui kevyeltä. Turvalliselta. Loputtomalta.

☀️ Kesäillat, jotka eivät koskaan loppuneet

Muistan miltä kesäilma tuntui iholla silloin, kun olin vielä pieni.
Ilta-aurinko värjäsi taivaan pehmeän kultaiseksi ja lämmin tuuli tuoksui metsältä, järvivedeltä ja pölyiseltä hiekkatieltä.

Kesäillat Ilomantsissa olivat erilaisia kuin missään muualla.
Sellaisia, joissa aika pysähtyi.

Muistan kuinka aurinko jäi roikkumaan taivaalle niin pitkäksi aikaa, ettei olisi millään malttanut mennä nukkumaan. Tuli aina tunne, että vielä vähän aikaa ulkona… vielä yksi pyörälenkki… vielä yksi uintireissu. 🌅

🚲 Pyöräilyjä ja vapautta

Pyöräilyt Naurisvaarasta kylälle olivat iso osa nuoruutta.
Yli kaksikymmentä kilometriä eikä se tuntunut silloin miltään.
Poljettiin pitkiä hiekkateitä pitkin hiukset tuulessa ja ajatukset ties missä.
Muistan metsien huminan tien vieressä. Sen tunteen, kun lämmin kesätuuli osui kasvoihin ja maailma tuntui avoimelta. Vapaalta.
Silloin ei mietitty kilometrejä tai aikaa.
Tärkeintä oli päästä kylälle, nähdä kavereita ja tuntea kuuluvansa johonkin. 🤍

🌊 Ilomantsinjärven rannalla

Muistan uimareissut Ilomantsinjärville Pääskynpesän taakse.
Järven vesi kimalteli auringossa ja rantahiekka poltti jalkapohjia kuumina päivinä. Hiukset olivat takussa järvivedestä ja iho lämmin auringosta.
Nauroimme niin paljon, että vatsaan sattui.

Siinä hetkessä ei ollut kiusaamista, murheita tai yksinäisyyttä. Oli vain me, kesä ja tunne siitä, että elämä on juuri nyt hyvä.

🛵 Nuokkari, Kukkoskulma ja parhaat ystävät

Muistan koululla hengailun hyvien ystävien kanssa.
Nuokkarin.
Silloisen Kukkoskulman.
Muistan mankilla ajelut ystävän kanssa niin, että hiukset lensivät ja nauru kaikui pitkin kylää.

Voi miten paljon yksi ystävä voikaan pelastaa ihmistä — ihan vain olemalla siinä.
Parhaiden kavereiden kanssa sain olla oma itseni. Hölmö, äänekäs, hassu ja vapaa. 🫶

🌲 Haravapuron kesät

Vietimme kesiämme mökillämme Haravapurolla.
Ne päivät tuntuivat loputtomilta.
Leikin metsissä tuntikausia ja rakensin omia pieniä maailmoja sammaleiden, kivien ja puiden keskelle. Kuuntelin kosken kohinaa ja katselin kuinka aurinko siivilöityi puiden välistä vihreinä säteinä.
Ilma tuoksui männyltä, kostealta sammaleelta ja saunalta.

Haravapurolla olin paljon myös isäpuoleni edesmenneen siskon luona yökylässä. Pidin siellä olosta valtavasti. 🤍
Siellä oli lämmin ja turvallinen tunnelma. Sellainen, jota lapsi ei osaa selittää — mutta jonka sydän muistaa vielä aikuisenakin.

Aikanaan siellä oli myös lehmiä. Muistan kuinka nimesimme kaverin kanssa yhden vasikan Salamaksi. Kävimme silittelemässä sitä usein ja juttelimme sille kuin vanhalle ystävälle. 🐄

Leikimme paljon ulkona. Leikimme kotia, rakensimme omia maailmoja ja joskus olimme hevosia. Laukkasimme niityllä hiukset sekaisin ja kirmasimme kuin tuulispäät nauraen niin, että henkeä salpasi. 🤎

🔥 Sauna, järvet ja turvallinen hiljaisuus

Muistan edelleen miltä saunan lämpö tuntui pitkän päivän jälkeen.
Muistan lämpimän järviveden Ahvenjärvellä. Pehmeän hiekkapohjan jalkojen alla. Hiljaisuuden, jota rikkoi vain tuuli ja veden ääni.

Siellä maailma tuntui turvalliselta.
Ja ehkä juuri sitä turvallisuuden tunnetta kaipaan joskus edelleen.

🌾 Huhus, Juuka ja lapsuus täynnä elämää

Vietin aikaa myös Huhuksessa.
Paljon ulkona olemista, leikkejä, uintia ja pitkiä kesäpäiviä ystävien kanssa.

Kesälomareissut Juukan sukulaisten luo olivat myös täynnä muistoja. Hevosia, koiria, maaseudun tuoksua ja sitä tunnetta, että elämä oli yksinkertaista

Usein kävimme äidin ja isän kanssa myös Lieksassa raveissa ja Joensuussa. Ne reissut tuntuivat silloin suurilta seikkailuilta. Rakastin hevosia niin paljon. 🚗

⛺ Leirejä, valvomista ja vapautta

Seurakunnan kerhot, leirit ja retket olivat iso osa nuoruutta.
Villittiin kavereiden kanssa ja saatiin toruja vähän väliä. Mutta meillä oli hauskaa. 😄

Taivalmajan leirit. Kalastusleirit Koitereen saaristossa. Puuhaleirit erämajoilla.
Ja ne reissut, joilla sai valvoa liian myöhään, nauraa vedet silmissä ja karata sängystä vaikka tiesi, että siitä tulee sanomista.

Kävimme myös kaksi kertaa Maata Näkyvissä Festival -tapahtumassa.
Muistan ennen kaikkea sen, miten vapaa olo siellä oli ystävän kanssa. Sain olla oma hölmö itseni ilman häpeää. Ja se tunne on jäänyt sydämeen asti. 🤍

🌿 Vaikka minua kiusattiin…

Vaikka minua kiusattiin, en halua että lapsuuteni näyttäytyy pelkkänä suruna.
Koska se ei ollut sitä.

Lapsuuteni oli myös:

✨ uintia
✨ metsissä temmellystä
✨ yksin suolla hiihtämistä ilman pelkoa
✨ mökkeilyä ilman sähköä
✨ kesäöitä
✨ ystäviä
✨ naurua
✨ vapautta

Sain kasvaa luonnon keskellä.
Sain elää lapsuuden ilman jatkuvaa ruutuaikaa.

Vasta yläasteella sain ensimmäisen läppärini. Silloin oli mese, jossa juteltiin kavereiden kanssa tuntikausia ja pelattiin pelejä myöhään iltaan asti. 💻

Ja vaikka maailma on nykyään erilainen, huomaan välillä kaipaavani juuri sitä aikaa.
Sitä tunnetta, kun kesä tuoksui männyltä ja järvivedeltä.

Kun elämä ei ollut täydellistä — mutta se oli elävää.

Ja ehkä juuri siksi kaikki nuo muistot tuntuvat edelleen niin valtavan arvokkailta. 🤍

Mökkimme sisältä 💞