Rutiinitonta arkea

Meidän arki ei kulje käsikirjoituksen mukaan. Meillä ei ole selkeitä aamu- ja iltatoimia, eikä mitään tarkkoja sääntöjä, joita olisi pakko noudattaa.

Suihkussa käydään silloin, kun kukakin ehtii tai haluaa – tärkeintä on, että lapset käyvät muutaman kerran viikossa, ja kesällä vielä useammin, kun aurinko ja uimavedet kutsuvat. Hampaita pestään, kun muistetaan ja jaksetaan. Joskus lapsi tulee iloisena harja kädessä luokseni ja ilmoittaa itse, että “nyt mä haluan pestä”, ja se riittää minulle.

Ruokahetket meidän tavalla

Ruoka-aika ei meillä tarkoita koko perheen yhteistä pöytähetkeä. Lapset syövät porrastetusti, sillä jos heidät istuttaisi yhtä aikaa, koko tilanne muuttuisi pelleilyshow’ksi. Nyt jokainen saa syödä omassa tahdissaan – välillä joku napostelee jo iltapäivällä, toinen vasta illalla.

Joku voisi ajatella, että tämä on huono asia. Mutta meille se on toimiva ratkaisu. Lasten on helpompi keskittyä syömiseen, ja samalla he oppivat kuuntelemaan oman kehonsa tarpeita.

Iloista kaaosta

Arkemme on välillä kaoottista ja äänekästä. Lapset nahistelevat ja kinastelevat joka päivä. Joskus riita syttyy jo siitä, kuka saa istua sohvalla tietyssä kulmassa.

Mutta kaiken sen keskellä on valtavasti iloa, naurua ja mielikuvitusta. Hetken päästä samat riitapukarit rakentavat yhdessä majan olohuoneen pöydän alle, supisevat salaisuuksiaan ja tulevat myöhemmin näyttämään ylpeinä, mitä ovat keksineet.

Lapsissa näkyy rakkaus

Meidän perheen lapset ovat iloisia, mielikuvituksellisia, empaattisia ja rakastavia. Heidän kykynsä lohduttaa toisiaan, huomata, jos joku on surullinen, tai keksiä yhteinen leikki hetkessä, on kauneinta, mitä tiedän.

Se muistuttaa minua siitä, että vaikka ulospäin meidän arki näyttäisi “epäjärjestelmälliseltä”, lasten sydämissä kasvaa jotain todella arvokasta.

Yhteiskunnan odotukset

Tiedän, että yhteiskunta ja kasvatuksen oppaat korostavat rutiineja. On aamu- ja iltatoimet, ruoka-ajat ja ulkoiluhetket. Niitä pidetään merkkeinä hyvästä kasvatuksesta.

En kiellä, etteikö rutiineista olisi hyötyä monessa perheessä. Mutta kaikille ne eivät sovi. Meillä erilaisuus ei tarkoita piittaamattomuutta, vaan sitä, että olemme löytäneet oman tavan selvitä ja elää.

Meidän arjen opetus

On toki hetkiä, jolloin mietin, pitäisikö olla järjestelmällisempi. Mutta sitten huomaan, miten lapset keksivät riidan jälkeen omat sovintokeinonsa, tai miten he osaavat rakentaa maailmoja, joita en itse koskaan olisi keksinyt.

Meidän kodissa lapset oppivat joustavuutta, kykyä sopeutua ja käyttämään mielikuvitustaan. He saavat kasvaa kodissa, jossa tärkeintä on rakkaus ja turvallinen syli – eivät täydelliset aikataulut.

Lopuksi

Erilainen arki ei ole huonompaa arkea. Se on meidän näköistä elämää. Ja ehkä juuri se opettaa lapsille kaikkein tärkeimmän asian: ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää perhe-elämää.

Rakkaus on tärkeämpää kuin täydelliset rutiinit. ❤️