❤️ Kahdeksan vuotta meitä – yhä samalla puolella

Rakkaani,

1.6. vietimme kahdeksatta hääpäiväämme. Pronssihääpäivää. Kahdeksan vuotta avioliittoa.

Kun katson taaksepäin kaikkea sitä, mitä näihin vuosiin on mahtunut, tuntuu välillä lähes uskomattomalta, että olemme edelleen tässä. Emme siksi, ettemmekö rakastaisi toisiamme, vaan siksi, että elämä on koetellut meitä tavalla, jota en olisi koskaan osannut kuvitella silloin, kun seisoimme alttarilla ja lupasimme kulkea yhdessä läpi kaiken sen, mitä elämä eteemme tuo.

Joskus mietin, mitä ajattelit silloin, kun menit kanssani naimisiin. Ehkä kuvittelit saavasi rinnallesi iloisen, energisen ja huolettoman naisen. Sellaisen, joka nauraa paljon, näkee hyvää kaikkialla ja jaksaa uskoa huomiseen vaikeinakin päivinä. Minäkin luulin olevani se nainen.

Mutta elämä muutti meitä.

Tulipalo muutti meitä.

Menetykset muuttivat meitä.

Taloudelliset huolet muuttivat meitä.

Pitkä väsymys, pettymykset ja jatkuva selviytyminen muuttivat meitä.

Välillä tuntuu, että ne ovat vieneet meistä molemmista palasia, joita emme ehkä koskaan saa täysin takaisin. Silti kaikesta huolimatta olemme edelleen tässä. Ja sinä olet edelleen tässä.

❤️ Kiitos siitä, että jäit

Haluan sanoa ääneen jotain, mitä en sano tarpeeksi usein.

Kiitos.

Kiitos siitä, että olet jäänyt.
Kiitos siitä, että olet kantanut silloin, kun minä en ole pystynyt.

Sinä pelastit minut ja lapsemme palavasta talosta. Sinä kannoit meidät turvaan tilanteessa, jossa moni olisi lamaantunut pelosta. Sinä mursit selkäsi pelastaessasi meidät, mutta et koskaan jäänyt valittamaan kohtaloasi.

Kun toinen lapsemme syntyi ja minä vajosin niin syvälle masennukseen, että nukuin enemmän kuin olin hereillä, sinä valvoit. Kuukausien ajan. Hoidit vauvaa öisin, kannoit vastuuta, joka olisi kuulunut meille molemmille, ja jaksoit samalla, kun minä en yksinkertaisesti kyennyt.

Kaiken tämän keskellä oma isäsi oli vakavasti sairas. Pian jouduit myös luopumaan hänestä. Silti sinä jatkoit. Kävit töissä, hoidit lapsia, laitoit ruokaa, pidit arjen pyörimässä ja kannoit suruasi samalla, kun kannoit koko perhettäsi.

Olen monesti jälkeenpäin miettinyt, miten jaksoit.
En vieläkään tiedä vastausta.

Ja ehkä kaikkein kipein ajatukseni on se, että olin itse niin kiinni omassa selviytymisessäni, etten aina nähnyt kaikkea sitä, mitä teit meidän puolestamme. En aina pysähtynyt kiittämään. En aina pysähtynyt kertomaan, kuinka valtavan paljon arvostan sinua.

Jos voisin palata joihinkin hetkiin takaisin, halaisin sinua lujemmin. Sanoisin useammin, että olet tärkeä. Että näen kuinka paljon teet. Että näen kuinka paljon uhraat.

Mutta tänään haluan sanoa jotain muutakin.

Haluan sanoa, että minä näen sinut.

En pelkästään sitä kaikkea, mitä olet tehnyt meidän vuoksemme, vaan myös sen, mitä se on sinulta ottanut.

Näen kuinka vastoinkäymiset ovat muuttaneet sinua.

Näen kivun, vaikka et aina puhu siitä ääneen.

Näen sen hiljaisuutena.

Näen sen väsymyksenä.

Näen sen niissä hetkissä, kun pienikin asia tuntuu liian suurelta ja ärtymys purkautuu joskus minuun. Näen ne sanat, jotka lipsahtavat ulos silloin, kun elämä painaa harteita liian pitkään. Tiedän, ettet useinkaan oikeasti tarkoita niitä. Tiedän, että niiden takana on ihminen, joka on yksinkertaisesti väsynyt kantamaan niin paljon.

Näen myös sen, kuinka joskus pakenet pelien maailmaan. En siksi, ettet välittäisi meistä, vaan siksi, että todellinen maailma on ollut liian raskas liian pitkään. Näen sen siinä, ettet aina jaksa uskoa tulevaisuuteen samalla tavalla kuin ennen.

Näen sen miehen silmissä, joka joskus hymyili enemmän.

Näen sen miehen hartioissa, jotka kantavat enemmän kuin pitäisi.

Näen sen miehen hiljaisuudessa, joka kertoo enemmän kuin sanat koskaan voisivat.

Ja joskus pelkään, että olet kantanut niin paljon vastuuta yksin, että olet unohtanut, kuka itse olet kaiken sen taakan alla.

Vaikka et aina ole se sama huoleton ja lempeä mies, jonka aikanaan naisin, tiedän yhden asian varmasti.

Rakkaus on edelleen siellä.

Tiedän sen, koska olet yhä tässä.
Tiedän sen, koska yrität edelleen.

Joka päivä.

Silloinkin, kun kukaan ei taputa olalle.
Silloinkin, kun mikään ei tunnu helpolta.
Silloinkin, kun elämä ei tunnu reilulta.

❤️ Sinun elämäntyösi

Olen nähnyt jo vuosien ajan, kuinka pidät kynsin ja hampain kiinni elämäntyöstäsi.

Olen nähnyt, kuinka paljon yrityksen vaikeudet sinuun sattuvat. Olen nähnyt ne hetket, jolloin tunnet itsesi epäonnistuneeksi. Olen nähnyt huolen, stressin ja pettymyksen.

Mutta minä en näe epäonnistujaa.
Minä näen miehen, joka nousee ylös uudelleen ja uudelleen.

Miehen, joka yrittää vielä silloin, kun moni muu olisi jo luovuttanut.

Miehen, joka tekee kahta työtä samaan aikaan, vaikka voimat ovat välillä lopussa.

Miehen, joka kantaa vastuuta perheestään silloinkin, kun omat hartiat ovat jo väsyneet.

Minä olin mukana silloin, kun yritystä rakennettiin. Tiedän kuinka paljon sydäntä, aikaa, unelmia ja toivoa siihen on laitettu. Siksi tiedän myös, miksi sen tilanne sattuu niin paljon.

Ei sinuun satu vain yrityksen vuoksi.
Sinuun sattuu, koska laitoit siihen sydämesi.

Koska se ei ole sinulle vain työ.
Se on osa sinua.

Se on vuosien työ, vuosien unelmat ja vuosien toiveet paremmasta tulevaisuudesta.

Ja vaikka sinä et aina usko itseesi, minä uskon.

Vaikka sinä näet joskus epäonnistumisia, minä näen miehen, joka on noussut ylös kerta toisensa jälkeen silloinkin, kun moni olisi jo luovuttanut.

Olen siitä suunnattoman ylpeä.
Ehkä en ole sanonut sitä tarpeeksi usein.

Mutta olen.
Todella ylpeä.

❤️ Kaikki mitä olet tehnyt meidän vuoksemme

Kun mietin yhteisiä vuosiamme, mieleeni nousee loputon lista asioita, joita olet tehnyt meidän hyväksemme.

Olet tehnyt töitä enemmän kuin olisi pitänyt.

Olet vienyt lapsia päiväkotiin silloin, kun minä en ole pystynyt.

Olet tehnyt ruokaa, kun voimani eivät ole riittäneet.

Olet hoitanut pihatyöt.

Olet remontoinut unelmataloamme pitkien työpäivien jälkeen.
Sitä taloa, jonka lopulta menetimme.

Olet maalannut kotimme, kantanut muuttolaatikoita yksin ja muuttanut kanssani useammin kuin moni olisi koskaan suostunut muuttamaan.

Muutit kanssani Rovaniemelle yhteisen unelman vuoksi.

Ja kun pelkoni taloudesta kasvoi liian suureksi, muutit takaisin, vaikka tiedän, että osa sydämestäsi olisi halunnut jäädä.

Minäkin halusin jäädä.
Mutta pelkäsin.
Ja sinä kannoit jälleen kerran seuraukset.

Toivon edelleen, että jonain päivänä löydämme tiemme takaisin sinne.

Toivon, että elämä antaa meille vielä mahdollisuuden toteuttaa niitä unelmia, joita jouduimme siirtämään sivuun.

❤️ Minuun sattuu, kun sinuun sattuu

Ehkä en aina osaa lohduttaa sinua niin kuin pitäisi.
Ehkä en aina löydä oikeita sanoja.

Totuus on, että olen itsekin ollut niin rikki monien tapahtumien jälkeen, etten ole aina osannut olla se tuki, jonka olisit ansainnut.

Mutta haluan sinun tietävän yhden asian.

Minuun sattuu, kun sinuun sattuu.

Kun näen sinun menettävän toivoasi, minuun sattuu.
Kun näen sinun väsyvän, minuun sattuu.
Kun näen sinun kantavan huolia yksin, minuun sattuu.

Siksi olen yrittänyt pitää yllä toivoa silloin, kun sinä et ole siihen jaksanut uskoa. Olen yrittänyt kylvää iloa silloin, kun elämä on tuntunut harmaalta. Olen yrittänyt uskoa meidän puolestamme silloin, kun sinä et ole pystynyt.

Koska loppujen lopuksi tärkeintä ei ole raha.

Ei talo.
Ei tavara.
Vaan perhe.
Lapsemme.

Me.

Ja eikö se ole lopulta tärkeintä?
Että kaikesta huolimatta meillä on toisemme.

❤️ Yhdessä maailmaa vastaan

Vaikka elämä ei ole ollut sellaista kuin joskus kuvittelimme, en ole menettänyt uskoani meihin.

Uskon edelleen siihen, että vielä tulee parempia vuosia.

Uskon siihen, että elämä ei voi ottaa meiltä loputtomiin.

Uskon siihen, että vielä jonain päivänä katsomme taaksepäin ja ymmärrämme, miksi meidän piti kulkea tämän kaiken läpi.

Toivon, että voin vielä joskus paremmin. Toivon, että löydän takaisin enemmän sitä iloa ja energiaa, joka minussa joskus oli. En vain itseäni varten, vaan sinua varten, lapsia varten ja meitä varten.

Haluan olla sinulle vielä se paras versio itsestäni, jonka pystyn olemaan.

Sinä olet antanut minulle maailman ihanimmat lapset.

Sinä olet antanut meille turvaa, kotia, rakkautta ja vakautta.

Olet antanut kaikkesi, jopa silloin kun omat voimasi ovat olleet lopussa.

Siksi haluan päättää tämän yhteen asiaan.

Minä rakastan sinua.

En siksi, että olet täydellinen.
Vaan siksi, että kaikesta huolimatta et ole luovuttanut.

Et itsestäsi.
Et lapsistamme.
Et meistä.

Kuljetaan siis edelleen samalla puolella.
Yhdessä maailmaa vastaan.

Mutta ei koskaan toisiamme vastaan. ❤️